Ero sivun ”Italian politiikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Parlamentti koostuu senaatista (''Senato della Repubblica'') ja edustajainhuoneesta (''Camera dei Deputati''). Senaatissa on 315 vaaleilla valittua ja viisi elinikäistä jäsentä. Edustajainhuone on 635-jäseninen. Senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet valitaan samoissa vaaleissa viisivuotiskaudeksi. Uudet lait hyväksytään vain jos niitä on kannattanut enemmistö kummassakin parlamentin kamarissa.<ref name="FORMIN">{{Verkkoviite | Osoite = http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17800&contentlan=1&culture=fi-FI | Nimeke = Italia: Poliittinen järjestelmä | Ajankohta = 6.3.2014 | Julkaisija = Ulkoasiainministeriö | Viitattu = 22.10.2014}}</ref>
==Historiaa==
[[Italian parlamenttivaalit 2013|Vuoden 2013 parlamenttivaalit]] voitti [[Viiden tähden liike]], mutta yksikään pääpuolueista ei saanut enemmistöä senaatissa. Tämä johti pattitilanteeseen, joka kesti kaksi kuukautta. Tilanteen ratkaisemiseksi muodostettiin suuri hallituskoalitio, jota johti keskustavasemmistolaisen Demokraattipuolueen (Partito Democratico, PD) [[Enrico Letta]], ja varapääministerinä toimi [[Silvio Berlusconi]]n luottomieheksi kutsuttu keskustaoikeistolaisen Vapauden kansan (Popolo della Libertà, PdL) [[Angelino Alfano]].<ref name="FORMIN"/><ref name="BBC">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-17433142 | Nimeke = Italy profile | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = BBC | Viitattu = 7.9.2013 }}</ref> Letta kuitenkin erosi pääministerin tehtävästä helmikuussa 2014. Uuden hallituksen johtoon tuli PD-puolueen [[Matteo Renzi]],<ref name=BBC/> valtiovarainministeriksi puolueisiin sitoutumaton [[Pier Carlo Padoan]]<ref>[http://yle.fi/uutiset/nuori_renzi_sai_italian_hallitukseen_oecdn_paaekonomistin/7103031 YLE: Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin] Viitattu 22.3.2014.</ref> ja ulkoministeriksi PD-puolueen [[Federica Mogherini]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/blogi/narrienlaiva/Erasmus-sukupolvi+kohtasi+tylyn+maailman/a1305803539037?ref=hs-hitaat-a-3 | Nimeke = ”Erasmus-sukupolvi” kohtasi tylyn maailman | Tekijä = Heikki Aittokoski| Ajankohta = 21.3.2014 | Julkaisija = hs.fi| Viitattu = 22.3.2014 }}</ref>. ▼
===[[Italian kristillisdemokraattinen puolue|Kristillisdemokraattien valtakausi]]===
[[Italian parlamenttivaalit 2018|Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien]] voittaja oli oikeisto.<ref>[http://www.repubblica.it/speciali/politica/elezioni2018/2018/03/04/news/risultati_elezioni_politiche_pd_centrodestra_m5s_fi_lega-190424815/?ref=RHPPTP-BL-I0-C12-P1-S1.12-T1 Elezioni politiche: vincono M5s e Lega. Crollo del Partito democratico. Centrodestra prima coalizione.]. La Repubblika 4.3.2018. Viitattu 9.8.2019.{{it}}</ref> Pääministeriksi tuli [[Giuseppe Conte]] ja hallituksen muodostivat [[Luigi Di Maio|Luigi Di Maion]] johtama [[Viiden tähden liike]] ja [[Matteo Salvini|Matteo Salvinin]] johtama [[Pohjoisen liitto (Italia)|Lega]]. Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. Legan puheenjohtaja Salvini uhkasi elokuussa 2019 hallituksen hajottamisella ja uusilla vaaleilla, kun hallituspuolueet olivat riitautuneet uuden ratahankkeen kustannuksista.<ref>[https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006198933.html Italian hallitus on hajoamisen partaalla]. Ilta-Sanomat 8.8.2019.</ref> Pääministeri Conti ilmoitti 20. elokuuta 2019 jättävänsä hallituksen eroanomuksen. Sisäministeri ja Lega-puolueen johtaja Salvini veti puolueensa pois hallituskoalitiosta, jotta voitaisiin pitää uudet vaalit. Suunnitelman taustalla oli, että Legan kannatus oli kannatusmittausten mukaan korkealla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006210378.html | Nimeke =Italian pääministeri eroaa | Julkaisu = Ilta-Sanomat| Ajankohta = 20.8.2019| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.8.2019 }}</ref> Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja [[Demokraattinen puolue (Italia)|Demokraattipuolue]]. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Luigi Di Maio. La Lega - puolue jäi oppositioon.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-10955424|nimeke=Italian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2020-02-18|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>▼
[[Italian kristillisdemokraattinen puolue]] ({{k-it|Democrazia Cristiana}}, '''DC''') oli keskustaoikeistolainen Italian johtava puolue koko [[Kylmä sota|kylmän sodan]] ajan. [[Keskusta-oikeisto]]laisen puolueen perusta muodostui [[roomalaiskatolisuus|roomalaiskatolisuuden]], [[antikommunismi]]n, [[Sosiaalireformismi|sosiaalisen kehityksen]] sekä [[Markkinaliberalismi|vapaan kilpailun]] ympärille, ja sen vaikutus Italian politiikkaan oli kiistaton. Länsiliittoutuneet tukivat kristillisdemokraatteja voimakkaasti kilpailevaa [[Italian kommunistinen puolue|kommunistipuoluetta]] vastaan. Kristillisdemokraatit oli hallitusvastuussa yhtämittaisesti puoli vuosisataa.<ref name="mi">{{Verkkoviite | osoite = http://www.finland.it/public/default.aspx?nodeid=44112&contentlan=1&culture=fi-FI| nimeke = Maatiedosto Italia, Poliittinen järjestelmä | julkaisu =finland.it | ajankohta = 7.1.2013 | julkaisija = Suomen Rooman-suurlähetystö| viitattu = 11.4.2013}}{{vanhentunut linkki}}</ref> Menestyksen takeina olivat kommunismia vastustavan Yhdysvaltojen sekä Vatikaanin ja katolisten piispojen ohella merkittävät suhteet Italian yhteiskuntaan ja talouselämään.
===[[Tangentopoli]] ja toinen tasavalta===
[[Milano]]laisten tuomioistuinten tutkimukset laajasta korruptiosta olivat käynnistyneet jo 1980-luvun lopulla, mutta vasta vuonna 1992 syytteiden nostaminen tuli poliittisesti mahdolliseksi, eli hallituspuolueiden kannatus oli ehtinyt laskea jo ennen korruption paljastumista. Keskeisin asian selvittäjä oli milanolainen tuomari [[Antonio Di Pietro]]. Korruptio-oikeudenkäynneissä paljastui organisoituja laittomia rahoituskytköksiä poliitikkojen ja liikemiesten välillä. Toimintaan oli sekaantunut Italian politiikan voimakolmikko, sosialistipuolueen johtaja [[Bettino Craxi]], pitkän linjan kristillisdemokraatti, moninkertaisen pääministeri [[Giulio Andreotti]] sekä kristillisdemokraattien pääsihteeri [[Arnaldo Forlani]].<ref name="ber" /> Korruption paljastuminen oli kohtalokas prosessi paitsi valtaa pitäneelle [[Italian kristillisdemokraattinen puolue|kristillisdemokraateille]], varsinkin [[Italian sosialistinen puolue|sosialisteille]]. Merkittävimpänä syynä tähän lienee se, että sosialistit oli [[Milano]]n valtapuolue, josta koko korruptiovyyhdin selvitys alkoi. Lahjusten antamisen verkko ulottui kaikille tasoille, eikä vain valtakunnan poliittiselle huipulle. Milanon päätökset toteutettiin käytännössä ({{k-it|Partito Socialisto Italiano}}, '''PSI:n''') hyväksynnän kautta.<ref name="ber" /> Tangentopoli-skandaalin vaikutus Italian yhteiskuntaan oli niin merkittävä, että sen jälkeisestä ajasta on puhuttu ”toisena tasavaltana”. Italian hallitus pyrki lopulta laajalla kampanjalla nujertamaan korruption (”puhtaat kädet” -kampanja) sekä [[mafia]]n, jonka jäseniä pidätettiin ilmiantajien avulla yli 200 ja varoja takavarikoitiin noin miljardin dollarin arvosta vuonna 1992.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.nytimes.com/1992/11/18/world/italy-arrests-75-in-mafia-roundup.html | Nimeke = Italy Arrests 75 in Mafia Roundup | Julkaisija = NY Times | Ajankohta = 1992 | Viitattu = 11.1.2012}}</ref>
Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa vakiintunut puoluekenttä romahti. Entisen kristillisdemokraattipoliitikon [[Romano Prodi]]n myötävaikutuksesta perustettiin 1990-luvulla [[Oliivipuukoalitio]]ksi kutsuttu [[Keskusta-vasemmisto|keskusta-vasemmistolainen]] puolueliitto. Kristillisdemokraattinen puolue oli päätynyt lopettamaan toimintansa jo tammikuussa 1994 vanhalla nimellä, palautti edeltäjänsä nimen Partito Popolare Italiano (Italian kansanpuolue) käyttöönsä. Samana vuonna pidetyissä vaaleissa Kansanpuolue jäi kuitenkin pienpuolueeksi. Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa ylivoimainen voittaja oli vaaliliitoksi perustettu Vapauden liitto ([[Polo della Libertá]]), jonka muodosti, niin ikään korruptiosta myöhemmin syytetyn, mediamoguli [[Silvio Berlusconi]]n johdolla Eteenpäin Italia ([[Forza Italia]], FI), kansalliskonservatiivinen Kansallisliitto ([[Alleanza Nazionale]], AN) ja muuta Italiaa vauraammalle [[Padania|Pohjois-Italia]]lle laajempaa [[Autonomia|itsehallintoa]] vaatinut [[Nationalismi|nationalistipuolue]] Pohjoisen liitto ([[Lega Nord]], LN). Italialaisille vihjailut Berlusconin henkilökohtaisista väärinkäytöksistä olivat toissijaisia, kun vaakakupissa olivat paitsi maan talouden kriisi, myös massatyöttömyys. Vuoden 1994 vaaleja alettiinkin tulkita siirtymänä ensimmäisestä tasavallasta toiseen tasavaltaan.<ref name="ber" /> Berlusconi muodosti oikeistolaisen koalitiohallituksen, johon edellä mainitut puolueet osallistuivat. Hallitus kaatui kuitenkin jo joulukuussa 1994 Berlusconiin kohdistuneiden lahjusepäilyjen takia. Kristillisdemokraattien pohjalta perustettu Kansanpuolue liittyi uuteen keskusta-vasemmistolaiseen [[Oliivipuukoalitio]]ksi kutsuttuun puolueliittoon, ja täten myös maan hallitukseen vuosina 1996–2001. Prodi johti keskustavasemmistolaisen [[Oliivipuukoalitio]]n voittoon huhtikuussa 1996 ja toimi kahtena seuraavana vuonna Italian pääministerinä. Prodin hallituksen toiminnalla Italian valtiontalous elpyi, ja lopulta Italia pääsi mukaan talous- ja rahaliiton EMU:n kolmanteen vaiheeseen ensimmäisten joukossa. Prodin muodostama vähemmistöhallitus kaatui kommunistien vedettyä siltä tukensa. Euroopan komission johdossa Prodi oli vuosina 1999–2004.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/19.maaliskuu/PROD1199.HTM | Nimeke=Prodi ehdolle komission puheenjohtajaksi | Julkaisija=Verkkouutiset| Viitattu=20.1.2008}}</ref> Ennen pitkää liikemies [[Silvio Berlusconi]]n oikeistopuolue [[Forza Italia]] palasi valtaan, ja Oliivipuukoalitiosta tuli oppositiovoima. <ref name="ber">{{Verkkoviite | osoite = https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13067/URN_NBN_fi_jyu-2007761.pdf?sequence=1| nimeke = Silvio Berlusconin valtaannousu| tekijä = Mikko Ville Puttonen | tiedostomuoto = PDF| selite = s. 19-24| julkaisu = Pro gradu | ajankohta = Lokakuu 2007| julkaisupaikka = | julkaisija = Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto | viitattu = 11.4.2013}}</ref> Lopulta kristillisdemokraattien lopulliset rippeet vaipui historiaan Kansanpuolueen liittyessä vuonna 2002 osaksi [[Democrazia è Libertà – La Margherita]] -nimistä keskustapuoluetta, joka vuonna 2007 liittyi aiemman [[Oliivipuukoalitio]]n pohjalta muodostettuun [[keskusta-vasemmisto]]laiseen [[Demokraattinen puolue (Italia)|Demokraattiseen puolueeseen]].<ref name="brit" />
===[[2010-luku|2010-luvun]] Italia===
▲[[
▲[[Italian parlamenttivaalit 2018|Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien]] voittaja
===[[2020-luku]], [[äärioikeisto]] ja [[Sardiiniliike]]===
[[File:Flash mob "6000 sardine contro Salvini" (Bologna).jpg|thumb|Ensimmäinen sardiinimielenosoitus.]]
Koko Italiaa koskettavaksi kannatuspohjaansa laajentaneeksi [[Oikeistopopulismi|oikeistopopulistiseksi]] puolueeksi muuttuneen Legan poliittinen nousu vaikutti [[Äärioikeisto|äärioikeistolaisuutta]] vastustavan [[Sardiiniliike|Sardiiniliikkeen]] perustamiseen marraskuussa 2019. Liikkeen perustivat neljä [[bologna]]laista nuorta, Matteo Santori, Andrea Gareffa, Roberto Morotti ja Giulia Trappoloni. He järjestivät marraskuussa 2019 [[flashmob]]-mielenosoituksen Piazza Maggioren aukiolla Bolognan keskustassa vastustaakseen oikeistopopulisti [[Matteo Salvini]]n La Lega -puoluetta. Flashmobin nimeksi tuli "6 000 sardiinia Salvinia vastaan". Siihen osallistui 15 000 mielenosoittajaa. Seuraavina viikkoina mielenosoituksia tuli lisää.<ref name="YLE">{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11127461 | Nimeke = Mikä on Italian nopeasti kasvava sardiiniliike ja miksi se vetoaa erityisesti nuoriin? | Tekijä = Petri burtsov | Ajankohta = 20.12.2019 | Julkaisu = yle | Viitattu = 26.12.2019 }}</ref> Sardiiniliike on ottanut nimensä [[sardiinit|sardiineista]], sillä sen edustajat pakkautuvat toreille tiiviiksi kuin säilykekalat (italialaisen sanonnan mukaan "kuin sardiinit purkissa", suomeksi usein "sillit suolassa"). Sardiini on myös pieni ja hiljainen kala, se ei huuda ja riehu. Sardiiniliikkeen mielenosoituksissa puoluetunnukset on kielletty.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://tg24.sky.it/politica/approfondimenti/sardine-movimento.html | Nimeke = "Sardine", chi sono gli ideatori del flash mob contro Salvini e perché si chiamano così | Tekijä = Daniele Trollo | Ajankohta = | Julkaisu = TG24 Sky |Kieli= {{it}} | Viitattu = 26.12.2019 }}</ref> Symboliikkaa on myös pienten parvikalojen joukkovoimassa.<ref name="YLE"/> Sardiiniliike tekee yhteistyötä nuorten ympäristöliike [[Fridays for Future]]n kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11098140 | Nimeke = Italiassa suuren suosion saanut "sardiiniliike" vetoaa oikeistopopulismiin kyllästyneisiin nuoriin | Tekijä = Petri Burtsov | Ajankohta = 2.12.2019 | Julkaisu = Yle | Viitattu = 26.12.2019 }}</ref> [[Corriere della Sera]]n pääkirjoituksen mukaan Sardiiniliike kasvoi täyttämään tyhjiötä Italian poliittisessa kentässä. Äärioikeistolaisen Salvinin populismia vastustavat liberaalit eivät ole löytäneet poliittista kotia valtaapitävän vasemmistopuolueen riveistä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.washingtonpost.com/world/europe/packing-into-piazzas-italys-sardines-are-demonstrating-against-a-politician-who-isnt-in-power/2019/12/22/007b78f2-211b-11ea-b034-de7dc2b5199b_story.html | Nimeke = Packing into piazzas, Italy’s ‘Sardines’ are demonstrating against a politician who isn’t in power | Tekijä = | Ajankohta =22.12.2019 | Julkaisu =Washington Post | Viitattu =27.12.2019 }}</ref>
Suomessa vastaava liike on järjestäytymässä nimellä ''Silakkaliike'' tai vain ''Silakat''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vita.it/it/article/2019/12/26/nascono-le-sardine-finlandesi-ecco-il-movimento-delle-aringhe/153696/ | Nimeke = Nascono le sardine finlandesi: ecco il movimento delle aringhe | Tekijä =Marco Dotti | Ajankohta = 26.12.2019 | Julkaisu = Vita | Kieli = {{it}} | Viitattu =26.12.2019 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11137538 | Nimeke = Suomeen al-Holista tuotujen orpojen Youtube-jahti synnytti vastailmiön: Tuhannet suomalaiset alkaneet seurata Silakat-liikettä| Tekijä = Anu Leena Koskinen| Ajankohta = 30.12.2019 | Julkaisu =yle.fi, uutiset | Viitattu = 30.12.2019 }}</ref>
== Lähteet ==
| |||