Ero sivun ”Suomen 1990-luvun alun lama” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: seulottavat |
|||
Rivi 7:
Lamaan vaikuttaneita syitä olivat muun muassa:
* 1980-luvun lopulla toteutetusta ulkomaisen luotonhaun vapautumisesta seurannut hallitsematon rahamarkkinoiden [[Ylikuumeneminen (taloustiede)|ylikuumentuminen]] ja [[kasinotalous]]. Suomen talouden ei katsottu voivan jäädä sivuun liberalisoitumisesta talouden kilpailukyvyn turvaamiseksi.<ref name="ere">Kuisma & Keskisarja, sivut 196-200</ref> Valuutan [[termiini]]markkinat vapautettiin vuonna [[1980]]. Antolainauksen korkosääntely purettiin ja vuonna [[1986]] syntyivät pankkien väliset [[pankkien väliset markkinat|interbank-markkinat]]. Pääoman tuonti- ja vientimahdollisuuksia lisättiin. Pankit ja yritykset saattoivat ottaa luottoa myös ulkomailta.<ref name="TS"/>
* Neuvostoliiton romahtaminen laski Suomen ulkomaankauppaa ja vientiä 15–20 prosentilla.
* Teollisuuden hintakilpailukyvyn heikkeneminen kireän markan politiikan takia.
Rivi 13:
* Epäonnistunut markan devalvointi, mikä nosti ulkomaisten valuuttalainojen arvoa Suomen markoissa, ja kasvatti yritysten velkataakkaa huomattavasti.
[[1980-luku|1980-luvun]] talouspolitiikka oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen.<ref>Kiander & Vartia 1998, 51-54</ref> Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja [[Ylikuumeneminen (taloustiede)|ylikuumenemiseen]] oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta [[Suomen pankki]] vapautti luoton hakemisen [[1986]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.taloustieto.fi/lukiotext/4text606.html | Nimeke=Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi | Julkaisija=ETLA | Julkaisu=Taloustieto Oy | Viitattu=21.8.2009 }}</ref> ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa.<ref>[http://web.archive.org/web/20060924062453/http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/upload/pdf/hyvarinen2000.pdf Vähittäispankkitoiminnan historia]. Myyntipäällikkö Irma Hyvärinen, Turun Seudun osuuspankki. PDF. Web Archive.{{lähde tarkemmin|Artikkelin laajuus 15 sivua}}</ref> Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi [[kasinotalous]] kuvasi lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.<ref>Kiander & Vartia 1998, 69</ref><ref name=hiilamo>{{Kirjaviite | Tekijä = Hiilamo, Heikki | Nimeke = SKOP. Lyhyt historia | Vuosi = 1995 | Luku = | Sivu = 253–262 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo-Helsinki-Juva | Julkaisija = Herner Söderström Osakeyhtiö | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-0-20726-8 }}</ref> Suomen talous näytti horjumisen merkkejä syksyllä 1989. Suomen Pankki oli sitoutunut vakaan markan politiikkaan. Valuuttapaon vuoksi Suomen Pankki joutui puolustamaan markan arvoa nostamalla korkotasoa huomattavasti. Korkojen nousu rasitti pankkien kannattavuutta nakertamalla korkomarginaalia. Pankit joutuivat ns. [[korkoloukku]]un, jolla tarkoitettiin sitä, että pankit olivat antaneet rahaa lainaksi alemmalla korolla kuin mitä ne itse maksoivat siitä. Asiakkailla oli runsaasti [[peruskorko]]on sidottuja lainoja, joiden korko pysyi käytännössä kiinteänä. Samaan aikaan pankit rahoittivat näitä lainoja lyhytaikaisella markkinarahalla, jonka korko oli selvästi korkeampi. Korkojen nousu johti Suomessa siihen, että pörssikurssit laskivat ja yritykset siirtyivät ottamaan alempikorkoisia valuuttalainoja.<ref>Hiilamo, s. 266–268</ref>
Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön [[Euroopan valuuttayksikkö|ecuun]] korkealla kurssilla, eli noudatti [[Vahvan markan politiikka|vahvan markan politiikkaa]]. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja.
Rivi 26:
==Seuraukset==
Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, ja niiden kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheuttivat [[työttömyys|suurtyöttömyyden]]. Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana vuonna 1994 kaikesta työvoimasta 17 prosenttia<ref name="HäggmanAnttila2010">Matti Hannikainen: ''Lapionvarresta näyttöpäätteelle'', s. 69 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. ''[http://books.google.com/books?id=PZOhXwAACAAJ Suomalaisen arjen suuri tarina]''. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.</ref> ja rakennusteollisuudessa lähes 37 prosenttia. Pankit joutuivat suuriin vaikeuksiin muun muassa riskialttiiden operaatioiden ja yritysten kannattavuusvaikeuksien takia, ja seurauksena oli [[Suomen pankkikriisi|pankkikriisi]].▼
▲Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, ja niiden kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheuttivat [[työttömyys|suurtyöttömyyden]]. Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana vuonna 1994 kaikesta työvoimasta 17 prosenttia<ref name="HäggmanAnttila2010">Matti Hannikainen: ''Lapionvarresta näyttöpäätteelle'', s. 69 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. ''[http://books.google.com/books?id=PZOhXwAACAAJ Suomalaisen arjen suuri tarina]''. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.</ref> ja rakennusteollisuudessa lähes 37 prosenttia. Pankit joutuivat suuriin vaikeuksiin muun muassa riskialttiiden operaatioiden ja yritysten kannattavuusvaikeuksien takia, ja seurauksena oli [[Suomen pankkikriisi|pankkikriisi]].
[[Tiedosto:Paavo lipponen 15.1.2002.jpg|thumb|right|200px|[[Paavo Lipponen]] toimi laman jälkeen Suomen pääministerinä.]]▼
Yleisen talouskehityksen taittuessa 1990-luvun alussa monet velkaantuneet yritykset joutuivat kannattavuusvaikeuksiin ja pankeille alkoi syntyä suuria luottotappioita: vuosina [[1988]]–[[1990]] noin 5 miljardia markkaa ja vuosina [[1991]]–[[1993]] jo yli 50 miljardia.<ref name="TT"/> Pankkien [[vakavaraisuus]] ja [[maksuvalmius]] heikkenivät. Suomen valtion budjettivaje oli useita prosentteja [[BKT]]:sta. Lisäksi Suomen luottoluokitus aleni.
===[[Ahon hallitus]] ja [[Devalvaatio|markan devalvointi]]===
Suomen pankkijärjestelmän [[maksuvalmius]] heikkeni [[pankkikriisi]]n seurauksena. Valtiovalta vastasi tähän takaamalla suomalaisten pankkien ottamat velat vuonna [[1991]]. Kun ylikorkeaa markan arvoa ei enää kyetty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla, jouduttiin markka devalvoimaan 1991 ja päästämään lopullisesti kellumaan 1992. Samalla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät joutuivat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta markan vapauttaminen kellumaan — vaikkakin aivan liian myöhään — oli välttämätöntä, jotta vientivetoinen talouskasvu ja talouden tervehtyminen saatiin käyntiin.
Pankkien pelastamiseksi perustettiin huhtikuussa 1992 [[Valtion vakuusrahasto]], joka jakoi pankeille lainamuotoista [[pankkituki|pankkitukea]].<ref>Kiander & Vartia 1998, 144</ref> Suurimmat saajat olivat [[Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki|SKOP]] ja [[Suomen Säästöpankki]]. Kaikki muutkin pankit saivat pankkitukea. Säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, [[Postipankki|Postipankin]] ja [[Yhdyspankki|Yhdyspankin]] kesken. KOP:n oli vuonna 1994 pakko yhdistyä Yhdyspankin kanssa [[Merita Pankki|Merita-pankiksi]].
Valtion ja kuntien menoja leikattiin voimakkaasti, jotta valtion maksuvalmius olisi voitu taata. Tämä vähensi tulonsiirtoja kuntien valtionapujen vähentyessä.<ref>Kiander & Vartia 1998, 148</ref>
==[[Lipposen I hallitus|Lipposen hallituksen talouspolitiikka]]
Vähitellen 1990-luvun puolivälistä lähtien talous alkoi taas kasvaa. 1990-luvun alun lama oli lähinnä paikallinen, Pohjoismaita ja niistä eniten Suomea koskettanut talouskriisi. Muualla maailmassa talous kuitenkin veti tavalliseen tapaan ja Suomi saikin melko nopeasti etenkin vientivetoisen talouskasvun käyntiin sen jälkeen, kun Suomen paikalliset talousasiat oli saatu kuntoon. Johtotähtenä 1990-luvun alun lamasta nousemisessa oli matkapuhelinjätti [[Nokia (yritys)|Nokia]], joka veti mukanaan muutakin taloutta ylöspäin.▼
▲[[Tiedosto:Paavo lipponen 15.1.2002.jpg|thumb|right|200px|[[Paavo Lipponen]] toimi laman jälkeen Suomen pääministerinä.]]
Vuonna 1995 koottu [[Lipposen I hallitus|Lipposen hallitus]] julistautui "työllisyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi". Kaikki hallituspuolueet sitoutuivat 20 miljardin markan budjettisäästöihin vaalikauden 1995–1999 aikana. Hallitusta muodostettaessa [[Suomen Keskusta|Keskusta]]n mukaanotto kariutui siihen, että Keskusta ei hyväksynyt SDP:n toivomia säästöjä maa- ja metsätaloussektorille.<ref name="unto">[[Unto Hämäläinen]]: ''Paavo Lipposen sateenkaarihallitus. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996'', s. 197–199. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.</ref> Lisäksi hallitusohjelmassa korostettiin voimakkaasti tietotekniikkaa ja uusia työpaikkoja luovaa yrittäjyyttä. Hallituspuolueiden puheenjohtajat vakuuttivat halunsa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta ja sen peruspalvelut huolimatta tulonsiirtoihin – kuten [[opintotuki|opintotukiin]], [[lapsilisä|lapsilisiin]] ja [[eläke|eläkkeisiin]] – tulossa olleista leikkauksista. Ylivoimaisesti vaikeinta hallitukseen osallistuminen oli Vasemmistoliitolle, jonka eduskuntaryhmä hajosi jo hallitusohjelmaa käsiteltäessä. Puheenjohtaja [[Claes Andersson]]illa olikin täysi työ saada puolueensa hyväksymään ohjelma. Myös SDP:ssä ja Vihreissä oli pieni hallitukseen osallistumista vastustava vähemmistö.<ref name="unto"/> Vasemmistoliiton osalta hallitusyhteistyö joutui koetukselle jo kesäkuussa 1995, kun puolueen kansanedustajat [[Mikko Kuoppa]], [[Veijo Puhjo]] ja [[Esko-Juhani Tennilä]] äänestivät hallituksen esittämiä opintotukien ja lapsilisien leikkauksia sekä [[työttömyys]]turvan [[indeksi]]korotuksen perumista vastaan. Tämän vuoksi heidät erotettiin puolueen eduskuntaryhmästä.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1996'', s. 102–103.</ref>
Ministerivalinnoista kiistanalaisimmaksi osoittautui luonnollisesti lamasta johtuen keskeinen valtiovarainministerin paikka. Vasemmistopuolueille oli hyvin vaikeaa hyväksyä Ahon hallituksen valtiovarainministerin [[Iiro Viinanen|Iiro Viinasen]] jatkamista virassaan. SDP ja Vasemmistoliitto olivat eduskuntavaalien kampanjoinnissaan hyökänneet rajusti kovaotteista Viinasta vastaan. Kokoomus piti kuitenkin lujasti kiinni valtiovarainministerin salkusta ja katsoi Viinasen olevan paras henkilö tälle paikalle, koska sen mielestä oli tärkeää vakuuttaa rahamarkkinat tiukan säästölinjan jatkuvuudesta.
Hallitus otti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen työttömyyden puolittamisen seuraaviin vaaleihin mennessä. Vaikka työttömien määrä laski lähelle kolmeasataa tuhatta, hallitus jäi tavoitteestaan jälkeen. Sen sijaan suuruudenhullulta vaikuttanut{{kenen mukaan}} hanke [[Suomen 1990-luvun alun lama|lama-Suomen talouden]] ehostamisesta eurokuntoon saatiin toteutumaan. Suomi liittyi Lipposen halun mukaisesti ensimmäisten maiden joukossa [[Euroopan talous- ja rahaliitto]]on (EMU). Siitä käytiin eduskunnassa 24. lokakuuta 1996 [[ERM]]-keskustelu, joka muuttui riidaksi. Keskustalainen eduskunnan pankkivaltuusmies [[Mauri Pekkarinen]] syytti valtiovarainministeri [[Arja Alho]]a siitä, että tämä olisi paljastanut Suomen tavoitteet EU:n rahapolitiikasta vastaavalle komissaarille neuvottelujen ollessa vielä kesken. Lipponen tuohtui väitteestä ja piti sitä "sikamaisena", jolloin pääministerin ja Pekkarisen välille syntyi kiivas sanaharkka, jonka vertaista eduskunnassa oli harvoin ennen koettu.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998'', s. 25. Helsinki: Otava, 1997.ISBN 951-1-14838-9.</ref> Kärkevän puolin ja toisin lentäneen loanheiton lopuksi Lipponen sai puhemies [[Riitta Uosukainen|Riitta Uosukaiselta]] huomautuksen kielenkäytöstä.<ref>[http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02313_4 Yle, Elävä arkisto]</ref>
▲Vähitellen 1990-luvun puolivälistä lähtien
==Katso myös==
* [[Suomen pankkikriisi]]
* [[Asuntomarkkinoiden romahdus Suomessa 1990]]
| |||