Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä

29 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
(Tekstin parantelua.)
SKP:n 14. edustajakokouksessa Turussa kesällä 1966 Aaltonen työnnettiin syrjään puheenjohtajan paikalta, minkä tämä koki kovana henkilökohtaisena loukkauksena; hän poistui SKP:n puoluetoimistosta hyvästiä sanomatta ja ovet paukkuen.<ref>Huttunen 1974, s. 482.</ref> Aaltosen syrjäyttämistä on kuvattu myöhemmin kommunistien keskuudessa SKP:n linjan muuttumisen ja hajaannuksen merkiksi, puolue jakautui kahteen ryhmään: eurokommunisteihin ja marxisti-leninisteihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Urho Jokinen|Nimeke=Taistelu SKP:n päälinjasta|Vuosi=1985|Sivu=25, 34, 46|Julkaisija=Kirjapaino Kursiivi}}</ref>
 
Vuoden 1970 SKP:n 15. edustajakokouksessa yritettiin paikata hajaannusta eurokommunististen "uudistajien" ja perinteisten marxisti-leninistien välillä. Marxisti-Leninistinen "oppositio" piti yhä kiinni asemistaan Aaltosen syrjäyttämisestä huolimatta. Aaltosesta tuli [[Taistolaisuus|SKP:n opposition]] alkuajan kärkihahmo, joka kuuluisassa puheessaan näki puolueen lippuun ”pesiytyneen luteita”. Hän jatkoi opposition nuoremman johdon taustavaikuttajana vielä pitkään 1970-luvulla.<ref name="L99s150">Leppänen, Veli-Pekka: ''Kivääri vai äänestyslippu'', s. 150, 152. Edita 1999.</ref> Seuraajaansa [[Aarne SaaristaSaarinen|Aarne Saari]]<nowiki/>sta Aaltonen luonnehti ”kompromissimaakariksi””kompromissi maakariksi”.
 
Aaltonen kuoli vuonna 1987. Hänet siunattiin Helsingissä vain lähimpien läsnä ollessa ja uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lla olevaan SKP-johdon yhteishautaan kaikessa hiljaisuudessa.
Rekisteröitymätön käyttäjä