Ero sivun ”Ruis” versioiden välillä

Ruiskasvien suvussa on alueellisesti eriytyneitä, erilaistuneita lajeja [[Euraasia]]ssa ja [[Afrikka|Afrikassa]]. Niistä viljelyrukiin (''Secale cereale'', [[alalaji]] ''cereale'') luontaisen alkuperälajin (''Secale cereale'', alalaji ''segetale'') viljely on tutkimustietojen mukaan lähtöisin itäisen [[Turkki|Turkin]] vuoristoseuduilta.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://academic.oup.com/biolinnean/article-abstract/13/4/299/2682752?redirectedFrom=PDF| Nimeke = On the origin of cultivated rye| Julkaisija = Biological Journal of the Linnean Society}}</ref> <ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://www.cambridge.org/core/journals/anatolian-studies/article/on-the-origins-of-domestic-ryesecale-cereale-the-finds-from-aceramic-can-hasan-iii-in-turkey/29B20885DC959D6A7FAA9C70D214E6A9#| Nimeke = On the Origins of Domestic Rye—Secale Cereale: the Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey| Julkaisija = Cambridge University Press}}</ref> Varhaisimmat löydöt rukiin viljelystä ovat keskisestä ja itäisestä Turkista, ja löydöt ovat noin vuodelta 6000 eaa, [[Neoliittinen kausi|nuoremmalta kivikaudelta]].<ref name="Hillman">{{cite journal |last1 = Hillman |first1 = Gordon |title = On the Origins of Domestic rye: Secale Cereale: The Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey |journal = Anatolian Studies |date = 1978 |volume = 28 |pages = 157–174 |doi = 10.2307/3642748 |jstor = 3642748 }}{{Subscription required |via=[[JSTOR]]}}</ref> Sieltä viljelyrukiin katsotaan levinneen eri suuntiin [[Eurooppa|Eurooppaa]], muun muassa nykyisen [[Romania|Romanian]] ja [[Puola|Puolan]] alueille jo ainakin 4500 eaa., aluksi osin muiden lähisukulaisviljakasvien, kuten [[vehnä|vehnän]] ja [[ohra|ohran]] joukossa sekä erkaantuen ja jalostuen laajemmin omaksi viljelyviljaksi. Rukiin vehnää ja ohraa parempi kylmänkestävyys, parempi kuivuudenkestävyys ja niukemmat viljelymaavaatimukset sopivat suotuisammin pohjoisemmille ja vuoristoisemmille viljelyseuduillekin. Arkeologisia löytöjä ruislajien [[siemen]]ten käytöstä ihmisruokana on jo [[Myöhäispaleoliittinen kausi|myöhäispaleoliittisen asutuksen]] keräilykulttuurin ajoilta Pohjois-Syyriasta, yli 10000 eaa.<ref name="Gordon Hillman">{{cite journal |first1 = Gordon |last1 = Hillman |first2 = Robert |last2 = Hedges |first3 = Andrew |last3 = Moore |first4 = Susan |last4 = Colledge |first5 = Paul |last5 = Pettitt |title = New evidence of Lateglacial cereal cultivation at Abu Hureyra on the Euphrates |journal = The Holocene |date = 2001 |volume = 11 |issue = 4 |pages = 383–393 |doi = 10.1191/095968301678302823 |url = https://www.researchgate.net/profile/Sue_Colledge/publication/200033056_New_evidence_of_Late_Glacial_cereal_cultivation_at_Abu_Hureyra_on_the_Euphrates/links/0c9605195e2811e4a4000000.pdf |access-date = July 12, 2016 }}</ref>

Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se soveltuu vaatimattomuutensa vuoksi [[luomuviljely]]yn parhaiten kaikista viljoista.

Rukiita viljellään pääasiassa vain [[Eurooppa|Euroopassa]], ja suurimmat tuottajamaat ovat [[Venäjä]], Puola ja [[Saksa]]. Ruista syödään eniten sen pohjoisilla viljelyalueilla. [[Suomi|Suomeen]] ruista tuodaan vuosittain merkittävä määrä.

Rukiin sato Suomessa oli noin 108 000 tonnia vuonna 2016.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.tilastokeskus.fi/tup/tilastokirjasto/kesatilastot2016.html|nimeke=Tilastokeskus|tekijä=|julkaisu=Suomen kesä 2016|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>

Monet viljelijät ovat jättäneet rukiin viljelyn pois, koska syysrukiin sadon onnistuminen on epävarmaa. Rukiin viljelystä on myös luovuttu, koska rikkakasvitorjunta-aineiden ansiosta peltoja ei enää tarvitse [[kesanto|kesannoida]] [[rikkakasvi]]en hävittämiseksi. Aiemmin ruis kuului oleellisena osana sekä [[kolmivuoroviljely|kolmi-]] että monivuoroviljelyyn, joissa kierrätettiin viljelykasveja eri lohkoilla, ja sillä tavoin pidettiin rikkakasveja kurissa sekä parannettiin maan viljavuutta. Vanhat ruiskannat olivat hyvin pitkäkortisia, koska korkea kasvusto tukahdutti rikkakasvit, ja myös [[olki|oljilla]] oli käyttöä, sillä niitä tarvittiin [[rehu]]ksi, karjan kuivikkeiksi, kattoihin ja vuoteisiin. Pitkä kasvusto kuitenkin lakoontuu helposti, ja sitä on vaikea korjata [[leikkuupuimuri]]lla. Lisäksi osa kasvutehosta kuluu korren kasvattamiseen, joten uudet ruislajikkeet ovat lyhytkortisia, eikä niitä enää voi käyttää entiseen tapaan torjunta-aineettomassa viljelyssä.

Syysrukiisiin kuuluva ruistyyppi on vielä niin sanottu juhannusruis, joka kylvetään [[juhannus|juhannuksen]] tienoilla. Siitä korjataan syksyllä viherrehusato, ja sen jyväsato valmistuu seuraavana kesänä.<ref>{{Verkkoviite| Osoite =http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/peltokasvit.htm| Nimeke = Peltokasvit| Julkaisija = Helsingin yliopisto, Kansatiede}}</ref> Kaskissa ja erityisesti [[huhta|huhdissa]] viljeltiin aikoinaan erityistä kaskiruista, joka on tavattoman pensovaa. Yhdestä siemenestä voi kasvaa kymmeniä korsia. Se on myös herkästi karisevaa villiviljojen tapaan, eikä sen puimiseen välttämättä tarvittu [[riihi|riihtä]], vaan jyvien irrottaminen voitiin hoitaa iskemällä lyhteitä varta vasten rakennettuun seinään. Kaskiruis menestyy huonosti pellossa ja on kaskeamisen loputtua hävinnyt lähes sukupuuttoon. Vanhat maatiaisrukiit ovat pitkäkortisia ja pienijyväisiä. Jalosteet ovat lyhytkortisia ja suurijyväisiä. Maatiaisruis ei kelpaa viralliseen viljakauppaan pienijyväisyytensä takia eikä sitä mainita virallisella lajikelistalla, mikä käytännössä tarkoittaa sen viljelyn kieltämistä. Näistä syistä maatiaisrukiiden viljely onkin lähes kokonaan loppunut. Ruis on [[tuulipölytys|tuulipölytteinen]], ja sen eri lajikkeet ja kannat risteytyvät keskenään, jos niitä kasvatetaan lähekkäin.

Ruista pidetään terveellisenä suuren [[ravintokuitu|kuitu]]pitoisuutensa takia. Kuiduissa on mukana aineita, jotka suojaavat eräiltä [[syöpä]]tyypeiltä. Rukiista 59 % on [[hiilihydraatti|hiilihydraatteja]], 2 % [[rasva]]a, 10 % [[proteiini|proteiineja]], 14 % kuitua sekä loput [[vesi|vettä]] ja [[kivennäisaine]]ita. Mikroravintoaineina on [[B-vitamiini|B-vitamiineja]], [[magnesium]]ia, [[kalium]]ia, [[rauta]]a, [[sinkki]]ä, [[kupari]]a ja [[mangaani]]a.<ref>[http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/hyvinvointi___terveys/viljat/ruis/ Myllyn paras]</ref>