Ero sivun ”Finanssikriisi (2007–2009)” versioiden välillä

1 438 merkkiä lisätty ,  4 kuukautta sitten
→‎Finanssikriisin vaiheet: Lisätty useita lähteitä sanomalehtien verkkojulkaisuista sekä näiden lähdeviitteet tekstiin, korjattu muutamia lauserakenteita.
(Kh:ssa rikkoutuneiden kongruenssien korjaus. Prosenttimerkissä ei mitään vikaa korkoa ilmoitettaessa.)
(→‎Finanssikriisin vaiheet: Lisätty useita lähteitä sanomalehtien verkkojulkaisuista sekä näiden lähdeviitteet tekstiin, korjattu muutamia lauserakenteita.)
 
==Subprime-kriisi==
Finanssikriisin käynnisti asuntoluottojen [[subprime-kriisi]], joka levisi nopeasti koko pankkisektorille. Yhdysvalloissa monet pankit ajautuivat vaikeuksiin, kun ne olivat jakaneet ihmisille holtittomasti{{selvennä}}myöntäneet niin sanottuja subprime-asuntoluottoja holtittomasti jopa sellaisille luotonhakijoille joilla ei ollut työtä, tuloja eikä muitakaan omistuksia tai vakuuksia.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.washingtonpost.com/business/economy/a-guide-to-the-financial-crisis--10-years-later/2018/09/10/114b76ba-af10-11e8-a20b-5f4f84429666_story.html|nimeke=A guide to the financial crisis — 10 years later|tekijä=Renae Merle|julkaisu=The Washington Post|ajankohta=10. syyskuuta 2018|julkaisija=|viitattu=29. huhtikuuta 2020}}</ref> [[Yhdysvaltain keskuspankki]] oli pitänyt korot vuosia historiallisen alhaisella tasolla (esimerkiksi 1,25 % vuonna 2003), mikä oli luonut osakkeiden ja etenkin asuntojen hintakuplaa. Lisäksi Yhdysvaltain hallitus ajoi{{selvennä}} luottolaitokset lainaamaan pääosin pienituloisille. TämäLuotonmyöntöperusteiden löysentäminen johti asuntolainoihinasuntolainojen myöntämiseen vähätuloisille ja huonon luottoluokituksen omaaville köyhilleasiakkaille, joilla ei ollut tarjota edes kymmentä prosenttia omarahoitusosuutena asunnon hinnasta.{{Lähde}}<ref name=":0" />
 
==Finanssikriisin juuret==
Asuntolainojen arvopaperistaminen otettiin alun perin käyttöön Yhdysvalloissa 1970-luvulla<ref name="ts1">[http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2009/09/13/talouskaaos-eteni-kriisista-kriisiin/200919908/12 Talouskaaos eteni kriisistä kriisiin], Taloussanomat 13.9.2009]</ref>. [[Timo Harakka|Timo Harakan]] kirja ''[[Luoton loppu]]'' korostaa, että [[Subprime-kriisi|subprime-kriisistä]] kehittyi finanssikriisi, koska asuntoluotot [[Arvopaperistaminen|arvopaperistettiin]] tekemällä niistä edelleenmyytäviä, nimellisarvoltaan monikymmenkertaisia [[Johdannainen|johdannaisia]] kansainvälisille markkinoille.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://blogs.wsj.com/economics/2010/02/23/so-what-exactly-caused-the-financial-crisis/|nimeke=So What Exactly Caused the Financial Crisis?|tekijä=David Wessel|julkaisu=The Wall Street Journal|ajankohta=23. helmikuuta 2010|julkaisija=|viitattu=29. huhtikuuta 2020}}</ref> Yhdysvaltojen asuntomarkkinabuumissa maan pankit arvopaperistivat laajamittaisesti [[Tase|taseissaan]] olevia asuntolainoja, erityisesti niin sanottuja subprime-lainoja, ''asuntovelkavakuudellisiksi arvopapereiksi'' (Mortgage-Backed Security, MBS). Nämä MBS-tuotteet olivat tuottorakenteeltaan [[Joukkovelkakirja|joukkovelkakirjojen]] kaltaisia [[Johdannainen|johdannaisia]], jotka edustivat vaadetta tietyn asuntolainamassan tuottamaan [[Kassavirta|kassavirtaan]]. Asuntolainanottajien maksaessa lyhennyksiä pankeille ne jaettiin tuottoina eteenpäin MBS-sijoittajille. Asuntomarkkinaspekuloinnissa käytetty lainamassa oli jaettu tietyillä säännöillä eriasteisiin riskiluokkiin, jossa matalinta riskiä edustanut MBS-luokka jyvitettiin ensimmäisenä. Lainanottajien maksuhäiriöt leikkasivat siis viimeiseksi tämän matalimman MBS-riskiluokan tuottoja. Tämä luokittelu mahdollisti MBS-arvopapereiden myymisen eri riskiprofiilien sijoittajille. Asuntovelkavakuudelliset MBS-arvopaperit olivat vain jäävuoren huippu räjähdysmäisesti kasvaneilla [[Johdannainen|johdannaismarkkinoilla]]. Arvopaperistaminen ja johdannaiset olivatkin perimmäisin syy finanssikriisin taustalla.<ref name=":1" /> Monimutkaisten johdannaisten kohde-etuuksiin liittyi vaikeasti hahmotettavissa olevia yhteyksiä erilaisten markkinatoimijoiden välillä. Läpinäkymättömyys teki systemaattisten riskien hahmottamisesta jos ei mahdotonta, niin ainakin vaikeaa. Tämän johdosta pankkien ja rahoituslaitosten keskuudessa vallitsi virheellinen illuusio näiden riskien hallittavuudesta, mikä osaltaan vaikutti riskien kasvamisessa kestämättömälle tasolle.
 
Liittovaltio piti korot erityisen matalina, mikä nosti asuntojen ja osakkeiden hintoja. Valtio myös painosti pankit lainaamaan erityisen paljon vähävaraisimmille ihmisille. Lisäksi puolivaltiolliset [[Freddie Mac]] ja [[Fannie Mae]] takasivat tai ostivat puolet asuntolainoista. Syntyi [[asuntokupla]], hinnat paisuivat keinotekoisen korkeiksi. Vuonna 1997 säädetyt asuntolainojen veroedut paisuttivat kuplaa.<ref name="gg1"/><ref name="ts1"/> Harakan mukaan tässä tuhansien miljardien arvoisessa johdannaiskaupassa sijoittajat pelasivat liian suurella velalla ja valtavilla riskeillä, joiden määrästä ei ollut likimääräistäkään tietoa. Riskin lauetessa tiedon puutteesta johtunut epävarmuus aiheutti paniikkia, joka pahensi jatkuvasti syöksykierrettä.
Asuntoluottovelkakirjat olivat merkittävin osa ''CDO-luottovelkakirjoja'' (Collateralized Debt Obligations, CDO), joiden markkinat saattoivat kasvaa siksi, että luottotappioiden varalle oli otettavissa eräänlainen ''luottoriskien vaihtosopimus'' (Credit Default Swap, CDS) eli vakuutus jolla luottoriskiä voitiin siirtää. Maailmalla liikkeellelaskettujen luottojohdannaisten määrä 12-kertaistui vuosien 2004-2007 välillä, kaikkiaan 5&nbsp;100 miljardiin dollariin. 90 prosenttia niistä oli CDS-sopimuksia, joita ei kolme vuotta aiemmin edes tunnettu.<ref>(http://www.bis.org/publ/rpfxf07t.pdf?noframes=1) Bank of International Settlements</ref> Useat [[hedgerahasto|riskirahastot]] myivät CDS-sopimuksia, mutta merkittävin yksittäinen CDS-vakuuttaja oli amerikkalainen vakuutusjätti [[AIG]], jolle kertyi vastuita 400 miljardin dollarin edestä.<ref>[http://www.theatlantic.com/doc/200905/imf-advice The Atlantic Monthly] 5/2009</ref>
 
[[Subprime-kriisi]] muuttui finanssikriisiksi, kun asuntolainapankkien luottotappiot alkoivat kertautua lainoista muodostettuihin, nimellisarvoltaan monikymmenkertaisiin johdannaisiin. Pankeille itselleenkin selvisi vasta useiden kuukausien mittaan, minkälaisia tappioita niille alkoi muodostua, mikä vähensi markkinoiden luottamusta entisestään.<ref name="harakka" /> Yhdysvaltojen pankkien kasvavat vaikeudet ja keskinäinen epäluottamus lopulta romahduttivat interbank-markkinat, jotka ovat pankkien välisen keskinäisen lainauksen segmentti likviditeettierojen tasaamiseen.<ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=https://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/3109892/Credit-market-frozen-as-banks-refuse-to-lend.html|nimeke=Credit markets frozen as banks hoard cash|tekijä=Jonathan Sibun|julkaisu=The Telegraph|ajankohta=30. syyskuuta 2008|julkaisija=|viitattu=29. huhtikuuta 2020}}</ref>
 
==Finanssikriisin vaiheet==
2000-luvun alussa Yhdysvaltojen [[liikepankki]]en luotonlaajennuksen kautta asuntomarkkinoille kanavoitui runsaasti rahaa. Asuntolainoja myönnettiin matalilla koroilla ilman [[Vakuus|vakuuksia]] kaikille hakijoille, jopa sellaisille luotonhakijoille joilla ei ollut työtä, tuloa eikä muitakaan omistuksia (niin sanotut NINJA-lainat: "no income, no job, no assets").<ref name=":0" /> Nämä toimenpiteet [[Suhdannevaihtelu|kuumensivat]] asuntomarkkinoita ja Case-Shiller-asuntohintaindeksillä mitattuna Yhdysvaltalaisten asuntojen hinnat olivat nousseet vuodesta 1997 vuoteen 2006 kokonaisuudessaan 124 prosenttia.<ref>{{Verkkoviite|osoite= https://www.economist.com/node/9972489|nimeke=CSI: credit crunch |julkaisu= The Economist |ajankohta=18.10.2007| viitattu= 8.4.2018}}</ref> [[Asuntojen hintakupla|Asuntomarkkinoiden hintakupla]] puhkesi vuonna 2006 [[Federal Reserve System|Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin]] kiristäessä [[Rahapolitiikka|rahapolitiikkaansa]]. Korkotason nousu lisäsi etenkin heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien asuntolaina-asiakkaiden [[Maksukyky|maksukyvyttömyyttä]], mutta kaikissa asiakasryhmissä pankit kärsivät mittavia [[Luottotappio|luottotappioita]]. Alkuvuodesta 2007 useat asuntoluottopankit ajautuivat [[Konkurssi|konkurssiin]]. Tämä heijastui investointipankkeihin ja riskirahastoihin pienellä viiveellä. Vuosien 2006-2007 aikana erityisen suurissa vaikeuksissa olivat asuntolainojen [[Subprime-kriisi|subprime-markkinoilla]] keinotelleet [[Investointipankki|investointipankit]] kuten 11 miljardia dollaria sijoitustappioina alaskirjannut [[Citigroup]]. Suurien yhdysvaltalaisten asuntoluotottajien ajautuminen taloudellisiin vaikeuksiin käynnisti ketjureaktion joka ajoi Yhdysvallat [[Taantuma (2008–2009)|taantumaan]] vuoden 2007 lopulla.<ref name=":0" /> Kesäkuussa 2007 [[Bear Stearns]] -investointipankki ei onnistunut saamaan 3,2 miljardin dollarin lainaa subprime-rahastonsa pelastamiseksi. Tilanne alkoi kärjistyä vuonna 2008, kun Bear Stearns menetti varsin nopeasti [[Oma pääoma|oman pääomansa]] subprime-luottotappioiden vuoksi. Bear Stearnsin lainahanat sulkeutuivat ja pankki myytiin suuremmalle kilpailijalleen [[JP Morgan Chase|JP Morganille]]. Huhumyllystä seurannut [[talletuspako]] koitui brittiläisen [[Northern Rock]] -pankin kohtaloksi. Britannian hallitus joutui antamaan 31 miljardin euron hätäluoton.
 
Yhdysvaltojen subprime-asuntomarkkinoille osallistuminen oli kanava jota pitkin ongelmat pääsivät lopulta leviämään eteenpäin kansainväliseen pankkijärjestelmään ja sitä kautta myös reaalitalouteen. Euroopan suurimmista pankeista saksalainen [[Deutsche Bank]], sveitsiläinen [[UBS]] ja Lontoossa sijaitseva [[HSBC]] joutuivat alaskirjaamaan mittavia subprime-luottotappioita. [[Euroalue]] ajautuikin taantumaan Yhdysvaltojen perässä vuoden 2008 alkupuolella. Euroopan [[Valtiontalouden alijäämä|valtiontalouden alijäämät]] olivat johtaneet voimakkaaseen [[Velkaantumisaste|velkaantumiseen]], mikä oli heikentänyt maiden vastustuskykyä finanssikriisin vaikutuksien lieventämiseksi. Toisaalta syynä euroalueen ajautumisesta velkakriisiin pidetään myös useiden euromaiden pitkäaikaista holtitonta taloudenpitoa (ks. [[Euroalueen velkakriisi]]).
 
15. syyskuuta 2008 [[Lehman Brothers]], yksi johtavista yhdysvaltalaisista investointipankeista, hakeutui selvitystilaan ja yrityssaneeraukseen.<ref name=":0" /> Monet asiantuntijat pitävätkin tätä kriittisenä käännekohtana finanssikriisissä. Markkinat olivat olettaneet, että valtio ei voi antaa sen tapahtua, koska seurausvaikutukset rahoitusjärjestelmässä olisivat vielä pahemmat. Kun Yhdysvaltojen liittovaltio ei kuitenkaan puuttunut peliin, paniikki markkinoilla yltyi.<ref name=":2" /> Tilannetta vaikeutti huomattavasti tiedon puute. Markkinoilla ei tiedetty likimainkaan täsmällisesti, millä rahalaitoksilla oli minkäkin suuruiset vastuut kannettavanaan. Epätietoisuus riskeistä lietsoi markkinoilla [[Markkinatunnelma|paniikkimyyntejä]], [[Vakuustakavarikko|vakuustakavarikkoja]] ja johti lopulta itseään ruokkivaan arvonalennusten kierteeseen.<ref name=":2" /> Epävarmuuden ja pelon vallitessa pankkien keskinäinen lainaaminen interbank-markkinoilla loppui, mikä heikensi vaarallisesti pankkien rahoitusasemaa jäädyttäen koko rahoitusjärjestelmän.<ref name="harakka" /><ref name=":2" /> Talven ja kevään 2008 mittaan muun muassa [[Lehman Brothers]] ja [[UBS]]-pankki ilmoittivat yhä uusista, miljardiluokan luottotappioarvioistaan.
 
Osakkeiden kurssilasku oli alkanut monissa maailman suurissa pörsseissä touko-kesäkuussa 2008 ja kulminoitui voimakkaaseen romahdukseen Yhdysvaltain New Yorkin Wall Streetin pörssissä maanantai-iltana 29. syyskuuta 2008. Välitön syy tähän oli talouden elvytysehdotuksen kaatuminen kongressissa.