Ero sivun ”Mata Hari” versioiden välillä

{{Lupaava}}

| henkilön_nimi = Mata Hari

| kuvan_nimi = Mata Hari 13.jpg

| puoliso = {{Avioliitto|Rudolf John MacLeod|1895|1906|syy=ero}}

| vanhemmat =

| silmien_väri =

| hiusten_väri =

Zellestä tuli lehtijutun ansiosta välittömästi sensaatio Pariisissa, ja hänelle järjestyi uusia esiintymisiä. Hän otti taiteilijanimen Mata Hari, joka tarkoittaa [[Malaijin kieli|malaijinkielellä]] aurinkoa, ’päivän silmää’. Nimeä Zelle oli harkinnut jo Itä-Intiassa tanssijanurasta haaveillessaan. Nimi oli sopivan eksoottinen, eikä Zelle enää joutunut pelkäämään joutuvansa oikeuteen miehensä nimen lokaamisesta. MacLeod lakkasikin vähäksi aikaa seuraamasta vaimonsa edesottamuksia.<ref>Craig 2017, s. 72–73.</ref>

 

 

[[Kuva:Mata-hari-standing-circa1906.jpg|thumb|upright|left|200px|Mata Hari läpikuultavassa esiintymisasussaan vuonna 1906]]

 

[[Kuva:Mata Hari (1905-1917).jpg|thumb|upright|Mata Hari eroottisessa valokuvassa]]

 

Avioero-oikeudenkäynnissä vuonna 1906 MacLeod käytti hyväkseen vaimonsa häipymistä tyttärensä luota Pariisiin, alastontanssijan uran epämoraalisuutta ja lukuisia miessuhteita, jotka saivat naisen näyttämään epäsopivalta äidiksi. MacLeodille myönnettiinkin tyttärensä täysi huoltajuus, eikä Zelle saanut tapaamisoikeutta.<ref>Craig 2017, s. 81–83.</ref>

Palattuaan Vittelistä Mata Hari ryhtyi ranskalaisten vakoojaksi myöhemmin maksettavaa miljoonan frangin palkkiota vastaan, jonka hän tarvitsi voidakseen mennä naimisiin rakastajansa kanssa. Hän ei pyynnöistään huolimatta saanut Ladoux’lta etumaksua, minkä seurauksena hänen velkaongelmansa pahenivat, ja hän joutui taas ottamaan miehiä vastaan rahasta. Mata Hari lähti ensimmäiselle tehtävälleen ranskalaisten puolesta Alankomaihin marraskuussa 1916 Espanjan kautta. Laiva pysähtyi englantilaisessa [[Falmouth]]in satamassa. Siellä englantilaiset epäilivät Mata Haria saksalaisvakooja Clara Benedixiksi, ja hänet vietiin Lontooseen, missä [[Scotland Yard]] kuulusteli häntä usean päivän ajan. Englantilaisten saamat tiedot viittaavat siihen, että saksalaiset saattoivat hyödyntää Mata Haria vain hämäyksenä. Englantilaiset eivät olleet saaneet ranskalaisilta tietoa Mata Harin värväyksestä Ranskan vakoojaksi, ja Ladoux vastasi englantilaisille vain teeskennelleensä värväyksen pystyäkseen todistamaan naisen Saksan vakoojaksi. Englantilaiset kuitenkin vapauttivat Mata Harin todisteiden puutteessa ja määräsivät hänet palaamaan Espanjaan. Siellä Alankomaiden konsuli Martin Cazeaux alkoi suostutella Mata Haria vakoilemaan Venäjän hyväksi.<ref>Craig 2017, s. 146–161.</ref>

 

 

===Pidätys, oikeudenkäynti ja teloitus===

Ranskan sotaministeriö lähetti 10. helmikuuta sotaoikeusvirastoon lupapyynnön Mata Harin pidättämiseksi. Pidätysmääräys tuli kaksi päivää myöhemmin, ja Mata Hari pidätettiin 13. helmikuuta aamulla hotellihuoneessaan.<ref>Craig 2017, s. 181–184.</ref> Hänet teljettiin pahamaineiseen Saint-Lazaren vankilaan kuulustelujen ja tutkimusten ajaksi.<ref>Craig 2017, s. 188.</ref> Toukokuussa Mata Hari vihdoin paljasti ottaneensa Amsterdamissa saksalaisilta vastaan 20&nbsp;000 frangia ja saaneensa käyttöönsä näkymätöntä mustetta. Hän kuitenkin vakuutti kuulustelijoilleen, ettei ollut edes aikonut toimia Saksan hyväksi. Ranskalaisille tunnustus oli kaivattu todiste siitä, että Mata Hari todellakin oli Saksan agentti. Se myös olisi selittänyt sen, että saksalaiset olivat pyrkineet pääsemään hänestä eroon lähettämällä helposti murrettavia sähkeitä. Mata Hari kertoi lisäksi luovuttaneensa saksalaisille lisämaksujen toivossa vain sellaista tietoa, mitä lehdistäkin löytyi. Kontaktinsa useisiin ranskalaisupseereihin Pariisissa hän selitti sillä, että hän rakasti upseereita ja nautti seksistä heidän kanssaan.<ref>Craig 2017, s. 224–226.</ref>

 

 

==Museo==

 

==Mata Hari populaarikulttuurissa==