Ero sivun ”Ulkonaliikkumiskielto Suomessa” versioiden välillä

Etelä-Pohjanmaalla ulkonaliikkumiskiellot syntyivät viranomaisten ja papiston pyrkimyksistä estää nuorten [[yöjuoksu]]t, joiksi tulkittiin kaikkinainen liikkuminen oman kotipiirin ulkopuolella tietyn kellonajan jälkeen. Kun öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkojia sakotettiin käräjillä, tämä tarkoitti käytännössä yöjuoksun kriminalisointia. Tiettävästi ensimmäisenä öinen ulkonaliikkumiskielto määrättiin Vähäänkyröön vuonna 1779 kello kymmeneksi, Pirttikylä seurasi esimerkkiä vuonna 1782 ja Mustasaari 1785.<ref>Kallio, 2009, s. 44–47</ref>

Ulkonaliikkumiskiellot yleistyivät Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla. Lapualle määrättiin vuonna 1817 sunnuntai-iltoja koskenut öinen ulkonaliikkumiskielto, joka vuonna 1843 laajennettiin myös arkipäiviin. Lapuan hallitussäännön 7. pykälän sananmuotosanamuoto kuuluu seuraavasti: “Se, elikkä ne työtätekewästä kansasta, jotka ilman laillista ja tarpeellista asiata, kello kymmenen jälkeen ehtoolla 1:stä päiwästä Touko kuusa 1:seen päiwään Syyskuusa, ja kello yhdeksän jälkeen ehtoolla muulla ajalla wuodesa oleskelewat pois kotoa, langetettakoon kahden hopia Ruplan sakkoon joka kerralta kuin he niin tawataan”. <ref>Kallio, 2009, s. 73, 122</ref>

Laihialla öinen ulkonaliikkumiskielto tuli käyttöön vuonna 1818, mutta Isossakyrössä vasta 1842. Vuosisadan puolivälissä (1840–59) öinen ulkonaliikkumiskielto oli voimassa Kyrönmaan kaikissa kolmessa (Isokyrö, Vähäkyrö, Laihia) pitäjässä, Mustasaaressa, Maalahdella, Vöyrillä ja Lapualla sekä niiden kappeliseurakunnissa. Seinäjoelle 1871 säädetty öinen ulkonaliikkumiskielto koski vain palkollisia.<ref name=kallio73>Kallio, 2009, s. 73–74, 141</ref>

Ulkonaliikkumiskiellon rikkojista jotkut liikkuivat jalan, mutta useimmat kuitenkin hevosella. Kun Etelä-Pohjanmaalla yleistyivät 1800-luvulla nuorten luvattomat hevosajelut, sakot niistä yhdessä yöjuoksun kanssa nousivat vähintään seitsemään ja Laihialla peräti 25 ruplaan. Eniten sekä ulkonaliikkumiskiellon rikkomuksia, että luvattomia hevosajeluitahevosajeluja tapahtui Kyrönmaan pitäjissä ja Suur-Lapualla.<ref>Kallio, 2009, s. 80–89</ref>

Sekä ulkonaliikkumiskieltoa että hevoston luvatonta käyttöä valvoivat myös nimismiehet, jotka levottomimmissa pitäjissä partioivat kyläteillä. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan [[rintapitäjä|rintapitäjien]] keskeisiin kyliin asetettiin [[oltermanni]]en alaisuuteen 1800-luvulla [[Yövartija (työ)|yövartijoita]], joiden tehtävänä oli estää toisten hevosten laitumelta otto. Joskus yövartijat joutuivat väkivaltaisiin yhteenottoihin [[Häjyt|häjyjen]] kanssa, jolloin heidän velvollisuutenaan oli tarvittaessa pyytää apua toisilta kylän isänniltä. Käräjillä yövahdit saattoivat esiintyä myös todistajina [[Puukkojunkkarit|puukkojunkkareita]] vastaan.<ref>Kallio, 2009, s. 80–81</ref>

Öiset ulkonaliikkumiskiellot olivat [[pitäjäkuri]]n yleisimmin rangaistu rikkomus, joka ehkä voimakkaimmin nostatti esiin [[puukkojunkkarit]]. Kaikkiaan öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta Etelä-Pohjanmaan käräjillä sakotettiin 50 vuoden aikana (1840–1889) yli tuhatta eteläpohjalaista, joista suurin osa oli Lapuan ja Laihian suurpitäjistä.<ref>Kallio, 2009, s. 111–113</ref>