Ero sivun ”Suitsuke” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
"Aiheesta muualla"-osion Suitsukekauppa.fi-sivun tieto-osion linkki oli vanhentunut. Korjattu uuteen ja toimivaan. |
Lisätty tietoja suitsuttamisesta kristillisissä kirkoissa, sekä kuva |
||
Rivi 1:
[[Kuva:incenselonghua.jpg|thumb|right|200px|Suitsukkeen polttaminen on Kiinassa yleinen esi-isiä kunnioittava rituaali [[taolaisuus|taolaisuudessa]] ja [[buddhalaisuus|buddhalaisuudessa]].]]
[[Tiedosto:Priest or seminarian with thurible.jpg|pienoiskuva|Katolinen pappi tai messupalvelija valmiina suitsuttamiseen]]
'''Suitsuke''' on aromaattinen aine, joka palaessaan levittää ympäristöönsä [[tuoksu]]a. Palaminen on suitsevaa. Suitsukkeita käytetään mm. [[uskonto|uskonnollisissa]] [[riitti|riiteissä]]. Suitsuke voidaan polttaa käsissä pitäen tai telineessä. Tällainen suitsuke on yleensä joko pieniä alustalla poltettavia kakkuja tai bambutikun ympärille liima-aineella koottua hajuainetta.
'''Kristilliset kirkot'''
Ortodoksinen kirkko käyttää suitsuketta, joka on tehty puun pihkasta, johon on sekoitettu hajuaineita. Tämä suitsuke esiintyy pieninä palasina, jotka asetetaan erityisessä suitsutusastiassa olevan hehkuvan hiilen päälle. Suitsuke alkaa palaa ja kehittää hyväntuoksuista savua; varsinaisen suitsutuksen tekee pappi tai [[diakoni]] heiluttamalla suitsutusastiaa ristinmuotoisessa kuviossa edessään. Suitsutus kuvaa rukousta: ihmisen rukouksen tulisi nousta kuin suitsutussavu Jumalan kasvojen eteen. ▼
Suitsuttaminen on Vanhan testamentin jumalanpalveluksesta periytyvä kristillinen tapa. Se on käytössä etenkin [[Katolinen kirkko|katolisessa]] ja [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisissa kirkoissa]]. Myös protestanttisissa kirkoissa, etenkin [[Anglikaaninen kirkko|anglikaanisessa kirkossa]] suitsuttaminen on säilynyt käytössä lähes keskeytyksettä. [[Luterilaisuus|Luterilaiset kirkot]] Ruotsissa ja USA:ssa ovat 1900-luvun lopulta alkaen ottaa tämän tavan uudelleen käyttöön jumalanpalveluselämässään. [[Martti Luther|Martin Lutherille]] suitsuttaminen kuului jumalanpalvelustapana samaan ryhmään kuin kellojen soitto, alttarikynttilöiden käyttö, se oli ns. [[Adiafora|ardiafora]]- vähemmän tärkeä asia. Myös Suomen ev. lut. kirkossa on annettu ohjeita miten suitsuttaminen voi tapahtua.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://evl.fi/haku?q=suitsutus|nimeke=SUITSUTTAMISEN OHJE|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=20.4.2020}}</ref>
Erityisen paljon suitsuketta käytetään suuren paaston aikana sekä hautaus- ja muistopalveluksissa. ▼
''Läntisissä kirkoissa'' suitsuttamiselle jumalanpalveluksessa on kolme eri kohtaa: Jumalanpalveluksen alussa, evankeliumin lukemisen yhteydessä sekä ehtoollisosan aikana, ennen ehtoollisen viettämistä.
Suitsuttaminen tapahtuu yleensä siten, että pappi ottaa vasemmalla kädellä kiinni suitsuttimen ketjun päästä ja oikealla kädellä kiinni ketjusta noin puolivälistä tai lähempää kohti suitsuttimen astiaa. Heilauttamalla oikeaa kättään eteenpäin liturgi tekee pieniä heilautuksia suitsuttimella
▲''Ortodoksinen kirkko'' käyttää suitsuketta, joka on tehty puun pihkasta, johon on sekoitettu hajuaineita. Tämä suitsuke esiintyy pieninä palasina, jotka asetetaan erityisessä suitsutusastiassa olevan hehkuvan hiilen päälle. Suitsuke alkaa palaa ja kehittää hyväntuoksuista savua; varsinaisen suitsutuksen tekee pappi tai [[diakoni]] heiluttamalla suitsutusastiaa ristinmuotoisessa kuviossa edessään. Suitsutus kuvaa rukousta: ihmisen rukouksen tulisi nousta kuin suitsutussavu Jumalan kasvojen eteen.
▲Erityisen paljon suitsuketta käytetään suuren paaston aikana sekä hautaus- ja muistopalveluksissa. Suitsuttamisia tapahtuu palveluksen aikana useita.
Sanalla "suitsuke" viitataan usein [[olibaanihartsi]]in: esimerkiksi Raamatussa ([[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matt.]] 2:11) mainittu suitsuke tarkoittaa olibaanihartsia ja todennäköisesti ''Boswellia sacra'' -puusta saatavaa, jota pidetään laadulta parhaana.<ref name="K&K">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=1915&deptid=127&languageid=3&NEWS=1 | Nimeke = Suitsukkeen syntysijoilla Omanissa | Tekijä = Päivi Arvonen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kirkko ja kaupunki| Ajankohta = 20.12.2005| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref>
'''Muut uskonnot'''
[[Kiina]]ssa käytettiin{{Milloin}} suitsuketuoksuja [[Kiinalainen lääkeoppi|lääketieteessä]] parantavana terapiana. Tuoksut luokiteltiin [[Viisi elementtiä|viiden elementin]] mukaan. Myöhemmin käytäntö levisi naapurimaihin. Erityisesti [[Japani]]ssa tuoksujen käyttöä kehitettiin ja jalostettiin. Tuoksujen parantavia ominaisuuksia kuvataan lääkintää koskevassa kirjallisuudessa. Suitsukeopista tuli myös osa [[samurai]]koulutusta. ''Kodō'' eli ”suitsukkeen tie” hiottiin huippuunsa [[Muromachi-kausi|Muromachi-kaudella]] (1336–1573). Nykyään toiminnassa on yhä kaksi suitsukekoulua: Oiyeryū ja Shinoryū. Shino-koulu noudattaa samuraiden perinteitä. Oiye-koulu noudattaa puolestaan runoilija Sanetaka Sanjonishin perinteitä.
| |||