Ero sivun ”Sly and the Family Stone” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→1960-luku ja nousu maineeseen: pientä laittoa |
|||
Rivi 8:
Kolmas levy, ''Life'', ei aikanaan menestynyt erikoisemmin kaupallisesti, mutta se on saanut etenkin myöhemmin positiivisia arvioita ja kolme kappaletta ("Life", "Fun", "M'Lady") päätyi yhtyeen ''Greatest Hits'' -kokoelmalle. Levy jatkoi flirttailua psykedeelisemmän rock-soundin (esim. kappale "Into My Own Thing") ja yhteiskunnallisen tematiikan ("Plastic Jim") kanssa. Rumpali Greg Erricon breikkejä kappaleessa "Love City" on samplattu usein hiphop -levyille.
Yhtyeen neljäs levy, ''Stand!'', sen sijaan nosti yhtyeen suoraan suosion huipulle. Levyltä julkaistiin suvaitsevaisuuden puolesta kantaa ottava listaykköseksi noussut single, "Everyday People". Levyltä löytyy kappaleita, kuten "Sing a Simple Song", jotka edustavat tyyliltään jo selkeästi funkia. 1980-luvun konemusiikin suuriin hitteihin kuulunut [[Bomb the Bass]]in kappale "Megablast" samplaa levyn päätösraitaa "You Can Make It If You Try" useasta kohdasta. Funk-tyyliä lähdettiin luotaamaan syvemmin vielä yhtyeen samana vuonna julkaistulla singlellä "Thank You Falettin' Be Mice Elf", jota on pidetty ensimmäisenä peukutusbassoa sisältäneenä funk-kappaleena.
Vuoden 1969 ehdottomiin huippukohtiin kuului myös yhtyeen esiintyminen Woodstock-festivaalilla ja elokuvassa, jonka myötä orkesterin maine levisi lopullisesti kansainväliseen tietoisuuteen. Woodstock-elokuvassa nähtävässä taltioinnissa voikin nähdä live-esiintymisistään kuuluisan yhtyeen ehkä parhaimmillaan.
| |||