Ero sivun ”Venäjän Tyynenmeren laivasto” versioiden välillä

[[File:Missile cruiser Varyag in Vladivostok, 2010.jpg|thumb|Tyynenmeren laivaston lippulaisvalippulaiva ''Varyag'']]

'''Venäjän Tyynenmeren laivasto''' on [[Venäjän laivasto]]n osa, joka operoi [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]]. Siihen kuuluu noin 20 sukellusvenettä ja 55 pinta-alusta. Sen päämaja on [[Vladivostok]]issa, lippulaiva on risteilijä ''Varyag'' ja vuosipäivä 21. toukokuuta.<ref name="TASS">{{Verkkoviite | Osoite = https://tass.com/defense/1005391 | Nimeke = Russia’s Pacific fleet displays its awe-inspiring sea power - May 21 is observed in Russia as the Pacific Fleet Day | Ajankohta = 21.5. 2018 | Julkaisija = TASS | Viitattu = 15.3.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>

* 1 muu risteilijä jossa on ohjuksia

* 4 suurta sukellusveneiden torjunta-alusta

* 2 ohjushävittäjää

* 2 ohjuskorvettia (FFC)

* 8 pientä sukellusveneiden torjunta-alusta

* 4 ohjuskorvettia (FC)

* 11 ohjeusvenettäohjusvenettä

* 7 tukikohtien miinanraivausalusta

[[Venäjä]]n toimet Tyynellämerellä alkoivat jo 1600-luvulla, kun Siperian läpi kulkeneet tutkimusmatkailijat saavuttivat rannikon ja perustivat [[Ohotsk]]in sataman vuonna 1647. Vuonna 1731 siitä tuli laivastotukikohta, ja sinne perustettiin ensimmäinen Venäjän Tyynenmeren laivaston yksikkö. 1700-luvulla venäläiset toimivat aktiivisesti alueella, ja perustivat siirtokuntia sekä Kaukoitään että Pohjois-Amerikan rannikolle. Eteläisin, Fort Ross, oli [[Kalifornia]]ssa nykyisen [[San Fransisco]]n alueella. Laivaston yksiköt suojasivat kauppa-aluksia. Britannialla oli alueella paljon suurempi laivasto, ja Venäjä siirsi sinne 1800-luvun puolivälissä aluksia Itämeren laivastostaan. [[Krimin sota|Krimin]] sodan päättänyt Pariisin rauhansopimus pakotti Venäjän pienentämään laivastoaan Mustallamerellä, mutta se joutui myös luopumaan Alaskasta ja Aleuteista.<ref name="MURA">{{Kirjaviite | Tekijä = Muraviev, Alexey D. | Nimeke = The Russian Pacific Fleet: From the Crimean War to Perestroik | Vuosi = 2007 | Selite=Papers in Australian Maritime Affairs No. 20. | Julkaisupaikka = Australia | Julkaisija = Canberra: Seapower Centre – Australia | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-642-29667-2 | www = https://web.archive.org/web/20090327110742/http://www.navy.gov.au/w/images/PIAMA20.pdf | www-teksti = Web Archive | Tiedostomuoto =PDF | Viitattu = 15.3.2020 | Kieli = }}</ref>

Krimin sodan jälkeen laivaston toipuminen oli hidasta. Diplomaattisilla sopimuksilla Venäjä sai vähitellen tukikohtia Japaninmereltä. [[Vladivostok]]ista, jonne on rautatieyhteys Euroopasta, tuli Venäjän Tyynenmeren laivaston tärkeä tukikohta vuonna 1871. Myös [[Suezin kanava]]n avaaminen 1869 paransi yhteyksiä Itämereltä Kaukoitään. Vuonna 1898 Venäjä vuokrasi Kiinalta alueen, johon se rakensi [[Lüshunkou|Port Arthurin]] laivastotukikohdan. Koska siellä meri ei jäädy talvella, siitä tuli nyt vuorostaan tärkein tukikohta.<ref name="MURA"/>

2010-luvun puolivälissä Venäjä alkoi jälleen merkittävästi uusia ja vahvistaa Tyynenmeren laivastoaan. Se investoi etenkin sukellusveneisiin ja laivastoa tukeviin lentokoneisiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rbth.com/blogs/continental_drift/2017/02/06/russian-pacific-fleets-resurgence-sets-off-alarm-bells-in-washington_696366 | Nimeke = Russian Pacific Fleet’s resurgence sets off alarm bells in Washington | Tekijä = Rakesh Krishnan Simha | Julkaisu = Russia Beyond | Ajankohta = 2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.3.2020 | Kieli = }}</ref>

[[Luokka:Venäjän laivasto|Tyynenmeren laivasto]]