Ero sivun ”Ruuti” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 18175643, jonka teki 37.219.132.43 (keskustelu)
Merkkaus: Kumoaminen
Rivi 29:
[[Bysantti|Bysanttilainen]] [[arkkitehti]] Kallinikos käytti ruudin ainesosia [[kreikkalainen tuli|kreikkalaisen tulen]] raaka-aineina 671. Sekoittamalla kolofonihartsia, sammuttamatonta kalkkia, salpietaria ja pyriittiä saatiin aikaan seos, joka syttyi kosketuksesta veden kanssa, tarttui erilaisiin pintoihin, räiskyi ympäriinsä ja saattoi palaa myös veden alla. Kallinikosta pidetään [[polttotaisteluaineet|polttotaisteluaineiden]] keksijänä, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut räjähdysaine.{{Lähde}}
 
Varsinainen ruuti keksittiin [[Kiina]]ssa 800-luvulla ([[Tang-dynastia]]). Aseissa sitä alettiin käyttää noin sata vuotta myöhemmin. 1100-luvulla ruutia käytettiin ampumaan [[bambu]]putkista tehtyjä raketteja vihollista kohti. Ensimmäinen metallinen [[tykki]] rakennettiin todennäköisesti 12001300-luvun puolivälissä.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}}
 
On todennäköistä, että ruuti on keksitty karjanhoidon yhteydessä {{Lähde|16. syyskuuta 2008}}: vielä [[uusi aika|uuden ajan]] alkupuolen [[Suomi|Suomessa]] ruudin keskeinen aineosa, salpietari, saatiin tuotettua keittämällä eläinten ja ihmisten [[lanta]]a kokoon. Näin saatu [[lantasalpietari]] valmistettiin erityisissä salpietarikeittämöissä. <ref name=Räjähteiden_varhaishistoria16> Räjähteet Suomessa, 1998, sivut 16-20 </ref> Sotajoukot saattoivat polttaa itsekin koivumiiluja ruudin hiiltä saadakseen. Näin saatu salpietari yhdistettiin mekaanisesti koivuhiileen ja rikkiin, joka ei ole täysin välttämätön aineosa. Onkin todennäköistä, että puisten karjasuojien alusrakenteet tai esimerkiksi eläinten suosimilla paikoilla olleet nuotionjätteet, jotka ovat joutuneet tekemisiin haihtumisen synnyttämän ”luontaisen” salpietarin kanssa, on sattumalta, mutta kertaa toisensa jälkeen havaittu helposti syttyviksi ja voimakkaasti palaviksi.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Mustan ruudin kohdalla palo-ominaisuudet ovat olleet helposti havaittavissa, sillä se palaa vapaastikin siroteltuna kohtalaisen voimakkaasti, toisin kuin nykyiset savuttomat ruudit. ”Lanta-aspekti” ilmeni toisessa muodossa ensimmäisen maailmansodan alussa, kun Saksa ei enää saanut tuotua ruutiteollisuudelleen [[guano]]a [[Chile]]stä. Saksan sotataloudelle oli onni, että synteettinen nitraatti oli kehitetty juuri ennen sodan alkua.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruuti