Ero sivun ”Oikeaanjohdetut kalifit” versioiden välillä

 

 

== Rashidun -kalifaatti ==

Muhammedia seurannut oikeaan johdettujen kalifien aika 600-luvun alussa on osa uskonnollista historiankirjoitusta, mutta kalifeista ei ole löytynyt heidän historiallisuutensa varmentavaa aikalaistietoa. Islamilaisessa perinteessä katsotaan, että Muhammedin kuollessa Arabian niemimaa oli muslimien hallussa, ja pyhän sodan jatkaminen sen ulkopuolelle jäin Muhammedin seuraajien tehtäväksi. Islamilainen 800-luvun tarinaperinne kertoo heistä yksityiskohtaisesti.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Fadhlalla Haeri|Nimeke=Islam (Alkuteos: The Elements of Islam, 1995)|Vuosi=1996|Sivu=95–99|Julkaisija=Tammi}}</ref>

 

Islamilainen tarina kertoo, että sen jälkeen, kun Muhammed oli kuollut vuonna 632 [[Abu Bakr]] tunnustettiin [[Kalifi|kalifiksi]] eli [[Profeetta|profeetan]] seuraajaksi tai sijaiseksi.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Veit Valentin|Nimeke=Maailmanhistoria, I osa esihistoriasta Aurinkokuninkaaseen |Vuosi=1953|Sivu=160 |Julkaisija=WSOY |Suomentaja=Kai Kaila}}</ref> Abu Bakr oli Muhammedin läheinen työtoveri ja lempivaimo [[Aiša]]n isä. Hänen aikanaan islam alkoi levitä Arabian niemimaan ulkopuolelle. Koraani koottiin ensimmäisen kerran hänen aikanaan, vaikka kalifi epäili hankkeen järkevyyttä, koska profeettakaan ei ollut sitä tehnyt.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Johdatus Koraaniin|Vuosi=2006|Sivu=82|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Kerrotaan, että Abu Bakrin kaudella monet arabiheimot kapinoivat ("Ridda-kapinat") ja vääriä profeettoja ilmestyi.<ref name=":0" /> Abu Bakr pyrki yhdistämään arabi­heimot ja valmisteli laajoja valloitus­sotia, mutta kuoli ehdittyään olla kalifina vain kaksi vuotta.<ref name="Fokus">{{kirjaviite|Nimeke = Otavan iso Fokus, 1. osa (A–El) | Sivu = 187–191, art. Arabien maailmanvalta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00273-2}}</ref>

 

 

Näiden voittojen jälkeen Bysantti vetäytyi Palestiinasta ja Syyriasta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kaegi, W.E.|Nimeke=Byzantium and the Early Islamic Conquests|Vuosi=1995|Sivu=98|Julkaisija=Cambridge University Press}}</ref> 630-luvun loppuun mennessä sekä [[Damaskos]] että [[Jerusalem]] olivat arabien hallinnassa, samoin koko Mesopotamia. Pohjois-Afrikan valloitus alkoi arabien tunkeutuessa [[Egypti|Egyptiin]] loppuvuodesta 639. Seuraavalla vuosikymmenellä kukistuivat Egypti ja Persia, ja muslimit etenivät voitokkaasti lännessä pitkin Välimeren etelärannikkoa Libyaan ja idässä Afganistanin vuorille ja Keski-Aasian aroille.

Umarin murhasi persialainen käsityöläinen.<ref name=":0" />

 

[[Tiedosto:Rashidun654wVassal.png|thumb|Tummanvihreällä "Uthmanin ajan" kalifaatti vuonna 654. Vaaleanvihreät ovat [[vasalli]]valtioita.]]

Kertomusten mukaan kolmas kalifi [[Uthman ibn Affan|Uthman]] oli profeetan vävy. Persian ja Egyptin valloitus saatettiin loppuun ja Kypros vallattiin. Koraani koottiin uudelleen ja entiset kopiot poltettiin.

Egyptiläiset sotilaan murhasivat Uthmanin Medinassa.<ref name=":0" />

 

Neljäs kalifi [[Ali ibn Abi Talib]] oli Muhammedin ottopoika, vävy ja serkku. Hän nousi valtaan arabien sisällissodan voittajana ja siirsi pääkaupungin Kuufaan Irakissa. Muun muassa Muhammedin lempivaimo [[Aiša|Aisha]] oli mukana Uthmanin vastaisessa kamelitaistelussa, joka käytiin lähellä Badria ja jonka Uthman voitti. Syyrian kuvernööri [[Muawija I|Muawija]] (Uthmanin serkku) ei kuitenkaan tunnustanut uutta kalifia. Siffinin taistelu vuonna 657 ei tuonut asiaan ratkaisua. Alin kannattajista osa kääntyi häntä vastaan, koska Ali oli sopinut Muawijan kanssa. Alin kannattajat, šiialaiset, ryhtyivät Alin kuoleman jälkeen tukemaan kalifiksi tämän poikaa [[Husain ibn Ali|Husainia]]. Sillä välin Muawija julistautui kalifiksi Damaskoksessa.<ref name=":0" />.

 

Kalifit ilmestyvät islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Espanjassa kirjoitettu niin sanottu "''Vuoden 754 kronikka"'' on ensimmäinen lähde, jossa kalifit mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Thomas, J.|Nimeke=Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam|Vuosi=2010|Sivu=144|Julkaisija=Hans Schiler}}</ref> Tuntemattoman kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Nimeke=Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed.|Vuosi=2011|Sivu=93–99|Julkaisija=Liverpool University Press}}</ref>

 

 

Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös arveltu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia mielikuvitushahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuivat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Volker Popp|Nimeke=Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte|Vuosi=2008|Sivu=46–53|Julkaisija=Schiler}}</ref> [[Jaakko Hämeen-Anttila]]n mukaan nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsoo, että yksittäisten ''hadithien'' osalta onkin lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja.<ref>Hämeen-Anttila, 2004, s. 20</ref> Eräiden muiden mukaan ei ole varmuutta yhdenkään ''hadithin'' aitoudesta eli siitä, että 800-luvulla tallennettu suullinen tarina olisi peräisin jo 600-luvulta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Warraq|Nimeke=The Quest for the Historical Muhammad|Vuosi=2000|Sivu=49|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref> Tämä tekee kalifien historiallisuuden kyseenalaiseksi, ja sama koskee selostuksia kahdesta sisällissodasta värikkäine vaiheineen. Hämeen-Anttilan mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä sillä mitä tapahtui, vaan sillä, mitä uskotaan tapahtuneen.<ref>Hämeen-Antila, 2004, s. 14</ref>