76
muokkausta
==Henkilötunnus Suomessa==
===Yleistä===
[[Suomi|Suomessa]] henkilötunnus (''hetu''<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 7.1.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 23.2.2013}}</ref>) annetaan Suomen kansalaisille sekä Suomessa pysyvästi tai pitkäaikaisesti (vähintään vuoden) oleskeleville ulkomaalaisille. Suomessa sairaalassa syntyvä lapsi saa henkilötunnuksen automaattisesti, sillä sairaala ilmoittaa lapsesta
Henkilötunnuksen alkuosa muodostuu henkilön syntymäajasta. Välimerkki kertoo, millä vuosisadalla henkilö on syntynyt. Välimerkin jälkeen on kolminumeroinen juokseva järjestysnumero ja lopuksi [[tarkistusmerkki]].
===Nimen historia===
Ensimmäinen henkilön yksikäsitteinen tunnus oli [[työeläkekortin numero]] ja sen antoi vuosina [[1962]]–[[1970]] [[Eläketurvakeskus]] (ETK). Myöhemmin, vuosina [[1964]]–[[1970]] [[Kansaneläkelaitos]] (Kela) ryhtyi jakamaan omia [[Sosiaaliturvatunnus|sosiaaliturvatunnukseksi]] (sotu) kutsuttuja tunnuksiaan, joiden tiedot perustuivat väestörekisteritietoihin. Vuoden [[1971]] alusta, kun Väestörekisterikeskus (VRK) otti käyttöön digitaalisen väestörekisterin, työeläkekortin numerosta ja sotusta luovuttiin. Henkilön yksilöivän tunnuksen nimeksi tuli ''henkilötunnus''. Väestörekisterikeskus
===Tunnuksen muoto===
Suomalaisen henkilötunnuksen muodosta
Se koostuu 11 merkistä ja on muotoa <code><big>'''ppkkvvynnnt'''</big></code>, jossa
* <code><big>'''ppkkvv'''</big></code> on henkilön syntymäaika kaksinumeroisina lukuina päivä, kuukausi ja vuosi; esimerkiksi 010180
==Lähteet==
*[https://dvv.fi/ Digi- ja väestötietovirasto]
===Viitteet===
|
muokkausta