Ero sivun ”Rolls-Royce Camargue” versioiden välillä

Camargue-mallin juurella oli Bentley T-sarjan tekniikan ja itsekantavan korin pohjalta lordi Hansonin vuoden 1965 tilauksesta Pininfarina-koriräätäliltä syntynyt luiskaperäinen ''"T1 Coupé Speciale"''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.classicdriver.com/en/article/cars/pininfarina-bodied-t1-was-bentleys-speciale-camargue | Nimeke = This Pininfarina-bodied T1 was Bentley`s "Speciale" Camargue | Tekijä = Classic Driver | Tiedostomuoto = | Selite = Pininfarina T1-coupén tarina, kuvia | Julkaisu = | Ajankohta = 6.4.2015 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 7.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>, mikä esiteltiin vuonna 1968 [[Lontoo]]n ''Motor Show''-näyttelyssä ja [[Pariisi]]n ''Mondiale de l`Automobile'':ssa (galleriakuvat; T1 Speciale). Se oli jatkumoa 1940- ja 1950-luvulla Pininfarinan Bentley-mallien pohjalta luomille yksilöllisille loisteliaille coupé-autoille, joskin vain suurilla korinvalmistajilla kuten Pininfarinalla oli enää resursseja paljon aiempia rungollisia automalleja vaativampaan muutostyöhön. [[Bertone]]lta Pininfarinan palvelukseen siirtyneen Paolo Martinin työn pohjalta syntyneen koeauton keulaa koristi Bentley-jäähdytin, ja ajovalot oli toteutettu ajan hengen mukaisina yhtenäisinä valonheitinyksikköinä. Se sai ristiriitaisen vastaanoton: traditioita rikkovana osa yleisöstä torjui sen, mutta osa yleisöstä sekä niin lordi Hansonin kuin Pininfarinankin toiveen mukaisesti ''Rolls-Royce Motor Cars''-yhtiökin olivat vaikuttuneita suuresta vaunusta. Johtokunta päätti tilata Pininfarinalta samantyylisen coupén mallistonsa huipulle, ja hanke sai nimen "Project Delta". Päätökseen vaikutti mahdollisesti 24 vuotta yhdessä toimitusjohtaja, tri Frederick Llewellyn-Smithin ja pääinsinööri Harry Gryllsin kanssa yhtiön visiosta ja toteutuksesta vastanneen muotoilujohtaja John Blatchleyn siirtyminen eläkkeelle vuonna 1969: kolmikon [[Magnum opus|magnum opus]] [[Rolls-Royce Silver Shadow|Silver Shadow]] johdannaisine kestäisi ajan kulkua ja muotien oikkuja peräti 30 vuotta (1965-1996 ([[Rolls-Royce Corniche|Corniche S-avoauton osalta]])), ohi samaan SY-sarjan<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hull, Graham | Nimeke = Inside the Rolls-Royce & Bentley Styling Department 1971 to 2001 | Vuosi = 28.2.2014 | Luku = Crewe Buys an Italian Suit | Sivu = 22 | Selite = SY-alusta | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Veloce Ltd. | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-1845846015 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 8.8.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> alustaan pohjautuvan ''Camargue'':n, ja oli valmistajalleen valtaisa menestys.

Tilauksen pohjalta Pininfarina laati ensin piirroksia, ja tilaajan toiveiden tarkennuttua syntyi täysikokoinen savimalli valmistajan tehtaalla Crewessä esiteltäväksi. Muotoilu lyötiin lähdekirjoituksen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.zwischengas.com/de/FT/fahrzeugberichte/Rolls-Royce-Camargue-perfekter-englisch-italienischer-Kies-Gleiter.html | Nimeke = RR Camargue - perfekter englisch-italienischer Kies-Gleiter | Tekijä = von Rotz, Bruno | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 21.6.2013 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = zwischengas.com | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{de}}}}</ref> mukaan lukkoon vuonna 1970, ja ensimmäinen prototyyppi valmistui vuoden 1972 puolivälissä. Kulmikkaan ja suurikokoisen prototyypin esittely [[Rolls Royce Silver Shadow|Silver Shadow]]-mallin vierellä tuotti kuitenkin jonkinasteisen shokin, ja uutta mallia verrattiin brittiläisen sanonnan mukaisesti jylhään [[Gibraltar]]in kalliovuoreen. Lopputulos ei enää ollut Bentley T-koecoupén kaltainen, vaan kulmikkaat muodot, niukka koristelu sekä laajat tasaiset peltipinnat muistuttivat Pininfarinan vuoden 1969 [[Mercedes-Benz]] 300 SEL 6,3-mallin pohjalta toteuttamaa muotoilututkielmaa, sekä samana vuonna esiteltyä [[Fiat]] 130-coupéta (galleriakuva; Fiat 130 Coupé).