Ero sivun ”Porkkalan palautus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
 
osa artikkelia Porkkalan vuokra-alue + rp 6/1987 pohjalta kasattua materiaalia
Merkkaukset: Ohjaus on poistettu  ohjaussivu muutettu sisältösivuksi 
Rivi 1:
'''Porkkalan palautus''' oli Neuvostoliiton Suomelle tekemä alueluovutus, jossa palautettiin Suomen [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] rauhanehdoissa vuokraama [[Porkkalan vuokra-alue]].
#OHJAUS [[Porkkalan vuokra-alue]]
 
== Moskavan vierailu syyskuussa 1955 ==
[[Tiedosto:Porkkala-paluu-1956.jpg|thumb|right|Suomalaissotilaat palaamassa Porkkalaan.]]
[[Nikita Hruštšov]]in tultua [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] pääsihteeriksi 1953 Neuvostoliitto päätti palauttaa Porkkalan vuokra-alueen Suomelle kansainväliseen politiikkaan liittyen käyttäen sitä lännelle esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Myös ohjustekniikan nopean kehityksen mahdollistama pinta-alusten torjunta oli jo vähentänyt kiinteän rannikkotykistön merkitystä meripuolustuksessa. Neuvostoliiton johto harkitsi alueen palauttamista jo vuoden 1955 kevättalvella.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Leskinen, Jari – Silvast, Pekka | Nimeke = Suljettu aika: Porkkala Neuvostoliiton tukikohtana vuosina 1944–1956 | Sivu = 265 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-0-25128-3}}</ref> Julkisuuteen tieto tuli kuitenkin vasta, kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat virallisesti sopineet asiasta Moskovassa [[Juho Kusti Paasikivi|Paasikiven]] [[valtiovierailu]]n aikana 19. syyskuuta 1955, jolloin samalla [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] voimassaoloa jatkettiin 20 vuodella. Vielä pari kuukautta aiemmin, heinäkuun lopulla, jolloin ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö [[Eero Wuori]] oli tiedustellut Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettilään [[Viktor Lebedev]]in kantaa Porkkalan palautuksesta liikkuneisiin huhuihin, Lebedev oli vastannut Porkkalan olevan ”välttämätön [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] puolustukselle ja harmiton Suomelle”.<ref>Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 209. Helsinki: Otava, 1987.</ref> Palautus toteutui 26. tammikuuta 1956, joidenkin näkemysten mukaan ”sopivasti” [[Suomen presidentinvaali 1956|presidentinvaalien]] alla.<ref name="ot1">{{Lehtiviite | Otsikko=Saaristoreittiä luostarin seesteisyyteen | Julkaisu=Töölöläinen | Vuosi=2009 | Numero=15 | Sivut=15}}</ref> Alkuperäisen sopimuksen mukaan vuokra-aika olisi kestänyt vuoteen 1994 saakka.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Leskinen, Jari & Silvast, Pekka | Nimeke =Suljettu aika: Porkkala Neuvostoliiton tukikohtana vuosina 1944–1956 | Sivu =17 | Julkaisija =WSOY | Vuosi =2001 | Tunniste =ISBN 951-0-25128-3}}</ref>
 
Presidentti J. K. Paasikivi piti 22. syyskuuta 1955 radiopuheen, jossa hän totesi palanneensa Moskovasta kotiin ensi kertaa tyytyväisin mielin: ”Kynä on korjannut, mitä miekka on särkenyt.”<ref>''Paasikiven linja: J. K. Paasikiven puheita ja esitelmiä vuosilta 1944−1956,'' s. 192–194. Porvoo: WSOY, 1962.</ref> Eduskunta ratifioi Porkkalan vuokra-alueen palautuksen ja YYA-sopimuksen voimassaoloajan jatkamisen 4. lokakuuta 1955.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957'', s. 131. Helsinki: Otava, 1956.</ref> [[Kekkosen V hallitus|Hallitus]] asetti lokakuun lopulla 1955 professori [[Veli Merikoski|Veli Merikosken]] johtaman komitean selvittämään Porkkalan palautuksesta aiheutuvia omaisuusjärjestelyjä. Ensimmäinen ikkunaluukuton juna kulki Porkkalan halki 21. joulukuuta 1955.<ref>''Mitä Missä Milloin 1957'', s. 22.</ref>
 
=== Palautusvalmistelut ===
Sopimuksen syntymisen jälkeen käynnistyi palautuksen suunnittelu. Suomen puolen vastaanottovalmisteluja haittasi epätietoisuus tarkasta palautusajankohdasta ja -tavasta. Palautuksen oli mahdollista ajoittua joko avovesikaudelle tai aikaan, jolloin meri oli jäässä. Ei ollut myöskään varmaa, palautettaisiinko Porkkala yhtenä kokonaisuutena vai osa kerrallaan.<ref name="Enqvist1987s12-13">Enqvist 1987, s.&nbsp;12–13.</ref>
 
Palautusta odoteltaessa vuokralaiselle luovutetuista rannikkotykistön linnakkeista laadittiin luettelot rakennuksien ja laitteiden osalta sekä varattiin vastaavat linnakekartat. Alueiden vastaanottoon osoitetut joukot saivat marraskuussa 1955 käskyn Porkkalan alueen tulokatselmuksesta ja vastaanotosta. Valmistelut tulokatselmusta ja vastaanottoa varten saatettiin valmiiksi 9. marraskuuta mennessä.<ref name="Enqvist1987s12-13"/>
 
Porkkalan alueiden vastaanotosta vastasi ”Puolustuslaitoksen Porkkalan vastaanotto-osasto” komentajanaan eversti A. Koskimaa. Vastaanotto-osasto koostui esikunnasta, Jorvaksen-, Kirkkonummen-, Siuntion- ja Degerbyn komppanioista, lentokenttien vastaanottoelimestä, reservikomppaniasta ja saariston alueen vastaanotto-osastosta (SaarVOs).<ref name="Enqvist1987s12-13"/>
 
== Neuvostoliiton toimet alueella ennen palautusta ==
Porkkala oli ollut alun alkaen Neuvostoliitolle kallis, pieni ja vaikeasti huollettava tukikohta. Vuokra-ajan loppua kohti alueella alkoi ilmetä heitteillejätön piirteitä. Kurinpito-ongelmia ja toimettomuutta esiintyi.<ref name="ot1"/> Vuokra-alueella oli ollut havaittavissa evakuointivalmistelujen merkkejä vuoden 1955 kuluessa muun muassa räjähdysten muodossa.<ref name="Enqvist1987s12-13"/> Vuokralainen räjäytti esimerkiksi ”suomalaisen rannikkotykistön ylpeydeksi”<ref>Enqvist 1987, s.&nbsp;14.</ref> tituleeratun Mäkiluodon järeän tykkitornin<ref name="Enqvist1987s12-13"/> 26. lokakuuta 1955,<ref name="leskinen-silvast2001s312-313">{{kirjaviite | Tekijä = Leskinen, Jari & Silvast, Pekka | Nimeke = Suljettu aika: Porkkala Neuvostoliiton tukikohtana vuosina 1944–1956 | Sivu = 312–313 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-0-25128-3}}</ref> mitä seurasi joulukuussa raskaan tulenjohtotornin räjäytys.<ref name="Enqvist1987s12-13"/> Järeiden tykkien jäännökset kuljetettiin metalliromuna Tallinnaan teollisuuden raaka-aineeksi.<ref name="leskinen-silvast2001s312-313"/>
 
Myös hautausmaita oli tuhottu ja hautakiviä pirstottu. Näistä Neuvostoliitto kyllä maksoi runsaan korvauksen ja vahingot korjattiin, koska läntisiin lehtiin levinneet kuvat uhkasivat romuttaa ainakin osittain sen poliittisen hyödyn, joka palautuksen aikaistamisella oli saatu.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Leskinen, Jari – Silvast, Pekka | Nimeke = Suljettu aika: Porkkala Neuvostoliiton tukikohtana vuosina 1944–1956 | Sivu = 229–231 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-0-25128-3}}</ref> Asia sivuutettiin lopulta virallisella tasolla ”joidenkin juopuneiden sotilaiden omavaltaisuutena”. Vaikka Porkkalan palautuksella oli Suomelle sekä poliittisesti että henkisesti erittäin suuri merkitys, Neuvostoliittoon epäluuloisesti suhtautuneissa länsimaissa se leimattiin vain neuvostojohdon halpahintaiseksi propagandatempuksi, koska Porkkala oli menettänyt alkuperäisen strategisen merkityksensä ja Moskova piti samaan aikaan Itä-Euroopan [[Kansandemokratia|kansandemokratioita]] tiukassa otteessaan.<ref>Jakobson 2001, s. 190.</ref>
 
== Porkkala siirtyy Suomelle ==
Ensimmäinen ikkunaluukuton juna kulki Porkkalan halki 21. joulukuuta 1955.<ref>''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957'', s. 22. Helsinki: Otava, 1956.</ref> Porkkalan luovutusasiakirjan allekirjoittivat [[Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystö]]ssä 26. tammikuuta 1956 Suomen puolelta pääministeri [[Urho Kekkonen]] ja ulkoministeri [[Johannes Virolainen]] sekä Neuvostoliiton puolelta varapääministeri [[Mihail Pervuhin]] ja suurlähettiläs Viktor Lebedev. Saman päivän aikana rajapuomi nousi Espoonlahden sillalla ja suomalaiset sotilaat marssivat Porkkalaan. Seuraavana päivänä neuvostoliittolaiset järjestivät suomalaisille ja ulkomaisille tiedotusvälineiden edustajille kiertoajelun Porkkalassa.<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1957'', s. 26.</ref> Porkkalasta lähes 12 vuotta aikaisemmin lähtemään joutuneet asukkaat pääsivät palaamaan kotiseudulleen 4. helmikuuta 1956.<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1957'', s. 27.</ref> Porkkalasta lähes 12 vuotta aikaisemmin lähtemään joutuneet asukkaat pääsivät palaamaan kotiseudulleen 4. helmikuuta 1956.<ref>''Mitä-Missä-Milloin 1957'', s. 27.</ref>
 
== Puolustusvoimien pakkolunastukset ==
Puolustusvoimat näki palautuksen yhteydessä myös mahdollisuuden laajentaa alueitaan Porkkalassa. Helsingin laivastoaseman ja Suomenlinnaan sijoitetun moottoroidun rannikkotykistöllä oli käytössään tuolloin varsin huonot tilat, minkä lisäksi pelättiin Porkkalaan syntyvän merkittävä rannikkopuolustuksen aukko, ellei puolustusvoimat saisi sieltä havittelemiaan alueita.<ref name="enqvist1981s10">Enqvist 1981, s.&nbsp;10.</ref>
 
Puolustusministeriö teki 12. maaliskuuta 1956 esityksen puolustusvoimille pakkolunastettavaksi kaavailuista alueista Porkkalassa. Näihin kuuluivat Båtvik-Strömsby-alue, [[Friggesbyn lentokenttä]], Upinniemi ja sen lähialueiden saaristoa, sekä saarista Mikonkari, Järvö, Läntinen Styrskär, Rönnskär, Stora Träskö, Porsö, Vormö ja Mäkiluoto. Lisäksi vaadittiin joitakin alueita Kopparnäsistä ja Porkkalanniemeltä.<ref name="enqvist1981s10"/>
 
Lunastukset eivät edenneet kitkatta, ne kohtasivat vastustusta etenkin Porkkalan aiemman siviiliväestön piirissä, jonka etua ajamaan perustettu Porkkalaliitto toimi lunastusten pääasiallisena vastustajana. Liitto sai vahvaa tukea etenkin ruotsinkieliseltä lehdistöltä.<ref name="enqvist1981s10"/>
 
Porkkalan alueiden lunastukseen liittynyt periaatepäätös tehtiin varsin nopeasti hallituksessa, mutta lopullisen päätös saatiin aikaiseksi vasta 9. elokuuta. Jossain määrin yleisen painostuksen seurauksena puolustusvoimat oli joutunut luopumaan aluevaatimuksistaan seuraavissa kohteissa: Båtvik-Strömsbyn alue, Friggesbyn lentokenttä, Järvön saaret pääsaarta lukuun ottamatta, sekä yksittäisistä saarista Mikonkari, Stora Träskö, Vormö, Rönnskär ja Läntinen Styrskär.<ref name="enqvist1981s10"/>
 
Keskustelu pakkolunastuksista jatkui vielä pitkään niiden toteutuspäätöksen jälkeen, minkä lisäksi lopullinen pakkolunastuspäätös johti osittaiseen hallituskriisiin, kun [[Ruotsalainen kansanpuolue]] erosi hallituksesta.<ref name="enqvist1981s10"/>
 
Porkkalan alueiden hallintokiistat ja puolustusvoimien organisaatiomuutokset vaikeuttivat alueen puolustusjärjestelyjen suunnittelua. Porkkalaa varten tehtiin useita enemmän tai vähemmän vakavia suunnitelmia, joista harva toteutui. Järjestelyistä päättävä taho vaihtui usein; välillä vastuulla olivat merivoimat, välillä divisioona tai sotilaslääni Helsingissä tai Hämeenlinnassa.<ref name="enqvist1981s10"/>
 
=== Eri tahojen näkemyksiä palautuksesta ===
[[Tiedosto:Kari-Suomalainen-1966.png|thumb|right|Karin pilapiirros Porkkalan vuokra-alueen palautuksen 10-vuotis&shy;juhlinnasta. Piirroksen julkaisun jälkeen ulkoministeri [[Ahti Karjalainen]] kutsui Helsingin Sanomien silloisen päätoimittajan Teo Mertasen puhutteluun ja esitti tälle voimakkaan paheksuntansa.<ref>Kari Suomalainen: ''Maxi-Kari: piirroksia vuosilta 1951–85'', s. 164. Helsinki: Otava, 1985.</ref>]]
[[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] pää-äänenkannattaja ''[[Maakansa]]'' luonnehti tuoreeltaan lupausta Porkkalan palautuksesta ”[[Paasikiven–Kekkosen linja|Paasikiven–Kekkosen ulkopoliittisen linjan]] voitoksi” – kyseinen Suomen sodanjälkeistä, [[kylmä sota|kylmän sodan]] ajan puolueettomuuspolitiikkaa kuvannut ja etenkin Maalaisliitto-[[Suomen Keskusta|Keskustapuolueen]] niin sanotun [[K-linja]]n ja vuonna 1958 perustetun [[Paasikivi-seura]]n viljelemä käsite esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti juuri tässä yhteydessä.<ref>Suomalainen, Kari – Okker, Jaakko: ''Muisto Urholle: Kekkos-kuvia 25 vuoden ajalta, värssyjä sieltä ja täältä,'' s. 33 Helsinki: Otava, 1974.</ref> Toisaalta Urho Kekkosen poliittiset vastustajat ja muiden muassa ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' poliittinen pilapiirtäjä, Kekkoseen kriittisesti suhtautunut [[Kari Suomalainen]] katsoivat Kekkosen kaapanneen itselleen poliittisen hyödyn Porkkalan palautuksesta varmistaakseen valintansa uudeksi tasavallan presidentiksi. Suomalainen epäili Kekkosen pyrkivän käyttämään Porkkalaa keppihevosenaan saadakseen myös [[Karjala]]n palautetuksi ja tästäkin kaikki pisteet itselleen.<ref>Porvali, Seppo: ''Kari – tasavallan hovinarri'', s. 74. Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 1999.</ref> ''Maakansa'' julkaisikin tammikuun alussa 1956 piirroksen ”Urhon soitto”, jossa [[Väinämöinen|Väinämöisen]] hahmossa esitetty Kekkonen soitteli Suomelle ”takaisin poloisen Porkkalan. ehkä kauniin Karjalankin”. Lehti kirjoitti vielä kolme päivää myöhemmin, että Kekkosen valinta presidentiksi antaisi parhaat takeet mahdollisuuksille itärajan tarkistamiseen.<ref>Zetterberg, Seppo (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 842. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.</ref>
 
Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri [[Aarre Simonen]] vähätteli eräässä puheessaan Porkkalan palautusta, koska [[Karjalankannas]]ta ei saatu takaisin. Presidentti J. K. Paasikivi ripitti Simosta ankarin sanoin ja päätti saarnansa: ”Ehkä herra Simonen menee itse Moskovaan ja ottaa yhden amerikkalaisen sotilaan mukaansa.”'<ref>Okker, Jaakko: ''Juho Kusti Paasikivi, valtiomies.'' Historian suurmiehiä, s. 438. Helsinki: Valitut Palat, 1972. ISBN 951-9078-00-2.</ref> Simonen selitti myöhemmin halunneensa puheellaan esittää vastalauseen eduskunnan syrjäyttämisestä näin tärkeässä asiassa ja Maalaisliiton pyrkimyksestä omia Porkkalan palautus kokonaan omaksi ansiokseen.<ref>Veikko Huttunen: ''Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta'', s. 407. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.</ref>
 
Ulkopolitiikkaan piirroksillaan ärhäkästi kantaa ottanut ja ”tuhman pojan” maineen saanut Kari Suomalainen palasi aiheeseen vuonna 1966, jolloin vietettiin Porkkalan palautuksen kymmenvuotisjuhlaa, piirroksellaan ''Satu porkkanasta''. Neuvostoliittolaiset kantelivat piirroksesta silloiselle ulkoministerille [[Ahti Karjalainen|Ahti Karjalaiselle]], joka kutsui ''Helsingin Sanomien'' päätoimittajan [[Teo Mertanen|Teo Mertasen]] nuhdeltavakseen.<ref>Porvali 1999, s. 80–81.</ref>
 
== Korvaukset ja kiinteistöjen palautus ==
[[Tiedosto:Porkkala-1956.jpg|thumb|Palautuksen muistoksi julkaistu posti&shy;merkki, jonka pääaiheena on vuokra-alueeseen kuulunut [[Rönnskär]]in majakka.]]
Kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle, sen maanomistajille suoritettiin Suomen valtion varoista [[toinen korvauslaki|toisen korvauslain]] mukaisia korvauksia samoin kuin [[luovutettu Karjala|luovutetun Karjalan]] kiinteistöistäkin.<ref name=keskella90>{{kirjaviite | Tekijä = Nieminen, Jarmo – Iivonen, Jyrki | Nimeke = Porkkala – tapahtumien keskellä | Sivu = 90 | Julkaisija = Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2013-8}}</ref> Heillä oli myös [[maanhankintalaki|maanhankintalain]] nojalla oikeus hankkia menettämiensä kiinteistöjen tilalle uudet kiinteistöt, pääasiassa Länsi-Uudeltamaalta.<ref name=keskella90/>
 
Kun alue palautettiin Suomelle, säädettiin alueen kiinteistöjä koskeva erityinen Porkkalan palautuslaki. Sen mukaan alueen kiinteistöt palautettiin entisille omistajilleen edellyttäen, että nämä maksoivat toisen korvauslain mukaan saamansa korvaukset takaisin valtiolle.<ref name=keskella145>{{kirjaviite | Tekijä = Nieminen, Jarmo – Iivonen, Jyrki | Nimeke = Porkkala – tapahtumien keskellä | Sivu = 145–146 | Julkaisija = Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2013-8}}</ref> Jos maata vuonna 1944 omistanut henkilö ei ollut enää elossa, tämä oikeus kuului sille, joka olisi saanut sen perintönä, ellei luovutusta olisi tapahtunut. Kiinteistöt, joille ei vuoden 1963 loppuun mennessä ollut ilmaantunut omistajaa, siirtyivät valtiolle, joka huutokauppasi ne, mutta näin tapahtui vain muutamalle kiinteistölle.<ref name=keskella145/> [[Upinniemi|Upinniemen]] alueen valtio kuitenkin pakkolunasti pian alueen palautuksen jälkeen uutta varuskuntaa varten.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Nieminen, Jarmo – Iivonen, Jyrki | Nimeke = Porkkala – tapahtumien keskellä | Sivu = 64 | Julkaisija = Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2013-8}}</ref>
 
== Porkkala-ooppera ==
Kirkkonummen oopperayhdistyksen tilaama, [[Annukka Ahola]]n säveltämä ja [[Arto Nieminen|Arto Niemisen]] librettoon perustuva ''[[Porkkala-ooppera]]'' kantaesitettiin 18. kesäkuuta 2006 [[Juhani Lamminmäki|Juhani Lamminmäen]] johdolla Kirkkonummella. Teoksella juhlittiin Porkkalan palautuksen 50-vuotisjuhlaa. Oopperan näki yli 5&nbsp;500 ihmistä, ja se sai Kirkkonummen Vuoden 2006 kulttuuriteko -palkinnon.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Joulun tähden tekijät | Osoite= http://www.kirkkonummenooppera.fi/51 |Ajankohta= | Julkaisija= Kirkkonummen oopperayhdistys ry |Viitattu= 13.6.2016 }}</ref>
 
== Lähteet ==
*{{Lehtiviite | Tekijä =Enqvist, Ove | Otsikko =Porkkalan saariston vastaanotto vuonna 1956 | Julkaisu =Rannikon puolustaja | Ajankohta =kesäkuu 1987 | Vuosikerta =30 | Numero =2/1987 | Sivut =11–14 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Rannikkotykistön upseeriyhdistys ry | Tunniste =ISSN 1239-0445 | www =http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1987_2.pdf | Tiedostomuoto =PDF | Viitattu =10.6.2018}}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
 
[[Luokka:Inkoon historia]]
[[Luokka:Kirkkonummen historia]]
[[Luokka:Itsenäisen Suomen historia]]