Ero sivun ”Katja Petrovskaja” versioiden välillä
venäl-saksal kirjailija |
(ei mitään eroa)
|
Versio 2. huhtikuuta 2020 kello 15.40
Katja Petrovskaja (Екатерина Мироновна Петровская, Ekaterina Mironovna Petrovskaja, s. 3. helmikuuta 1970 Kiova) on Berliinissä asuva venäläis-saksalainen proosakirjailija ja toimittaja.
Ukrainalais-puolalaiseen sukuun syntynyt kirjailija kasvoi kirjallisuuden professori Miron Petrovskin ja opettaja Svetlanan nuorimpana tyttärenä. Hänen sukunsa on osittain juutalainen: isoisä oli nimeltään Schimon Stern, kunnes hän Venäjän vallankumouksen alla otti neutraalimman nimen Semjon Petrovsky. Hän puhuu äidinkielenään venäjää mutta kirjoittaa saksaksi. Hän on opiskellut kirjallisuutta Yhdysvalloissa, Virossa ja Venäjällä. [1]
Petrovskaja opiskeli kirjallisuutta ja slaavilaisia kieliä Tarton yliopistossa, jossa hän sai vaikutteita erityisesti semioottikko Juri Lotmanilta. Vuosina 1994–1995 hän opiskeli Yhdysvaltain venäjän opettajien neuvoston (ACTR) tarjoamalla stipendillä Stanfordin ja Columbian yliopistoissa. Vuonna 1998 hän puolusti Venäjän valtionyliopistossa Moskovassa väitöskirjaansa Vladislav Kodasevitsin proosasta. Vuonna 1999 hän muutti Saksaan, jossa hän asuu aviomiehensä ja kahden tyttärensä kanssa.
Petrovskaja voitti saksalaisen Ingeborg Bachmann -palkinnon vuonna 2013 viidennestä luvusta hänen omaelämäkerrallisesta sukukronikastaan Vielleicht Esther (Ehkä Esther), joka vasta seuraavana vuonna ilmestyi kokonaisuudessaan.
Lähteet
- ↑ Petrovskaja, Katja: Ehkä Esther. Kirjan takakansi. Suomentanut Ilona Nykyri. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8137-6.