Ero sivun ”Pitkäaaltoradiomajakka” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
likimain kokonaan lähteetön
Ilari000 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[Tiedosto:Stockholm Bromma Range Approach Chart 1946.jpg|pienoiskuva|LFR-lähestyminen Bromman lentoasemalle, 1946.]]
Pitkäaaltoradiomajakat eli LFR-majakat tai Adcock-majakat olivat 1930-1940-luvulla ilmailussa lähinnä Pohjois-Amerikassa, mutta myös mm. Ruotsissa, Tanskassa ja Australiassa, käytetty radiosuunnistusjärjestelmä, joka toimi pitkäaaltotaajuusalueella. Järjestelmän pohjalta kehitettiin myöhemmin [[VHF-monisuuntamajakka|VOR]]-järjestelmä, josta tuli kansainvälinen standardi. Kuten nykyisiäkin radiomajakoita, järjestelmää käytettiin sekä reittisuunnistukseen että lähestymisalueella -- nykyisiä menetelmiä koskevat määritykset pohjautuvat suurelta osin edelleenkin LFR-majakoita varten tehtyihin määrityksiin.Kuten nykyisetkin radiosuunnistuslaitteet, LFR pohjautui maa-asemiin, jotka LFR:n tapauksessa lähettivät suunnattuja radiosignaaleja. LFR-majakan lähete muodosti neljä kurssilinjaa, joiden suunnat määriteltiin asennusvaiheessa. Suunnistus tapahtui tulkitsemalla Morse-koodia: kunkin kurssilinjan sisällä kuului tasainen äänimerkki, sisäänlentosuunnassa vasemmalla puolella morseaakkonen N ja oikealla A.
[[Tiedosto:4-course.png|pienoiskuva|Silver Laken LFR-majakka toukokuun 1945 suuren mittakaavan näkölentosuunnistuskartalla (WAC). Karttaan on merkitty eri signaalit tuottavat alueet. Suoraan majakan päältä ei tässä tapauksessa saada signaalia -- joissain tapauksissa tässä kohden sijaitsi 75 Mhz merkkimajakka.]]
Järjestelmä oli harvinainen Pohjois-Amerikan ulkopuolella, mutta Yhdysvaltain ilmavoimat asensi esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan kumpaankin 2 majakkaa. Pisimpään näistä oli käytössä [[Bromman lentoasema|Bromman lentoaseman]] majakka. Suomessa järjestelmää ei käytetty lainkaan, vaan täällä siirryttiin NDB-majakoista suoraan VORiin NDB:n jäädessä osin käyttöön. Näyttölaitteet olivat järjestelmässä harvinaisia, vaikka niitäkin myöhemmin kehitettiin. VORin tultua käyttöön alettiin järjestelmää purkaa, ja viimeiset majakat poistettiin käytöstä 1980-luvun aikana.