Ero sivun ”Suufilaisuus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Whirling Dervishes.jpg|thumb|Tanssivia [[derviššit|derviššejä]], jotka etsivät yhteyttä jumaluuteen tanssin avulla.]]
{{Islam}}
'''Suufilaisuus''' ({{k-ar|تصوف|taṣawwuf}}) on [[islam]]in [[mystiikka|mystinen]] suuntaus, jossa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja [[Allah|Jumalan]] henkisen totuuden tavoittamista jumalalliseen rakkauteen perustuvien harjoitusten kautta. Suufilaisuus syntyi [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] 700-luvulla esikuvanaan mahdollisesti kristillisten munkkien asketismi. Se erosi [[Šiialaisuus|šiialaisudesta]] erilliseksi liikkeeksi. ''Tariqoja'' eli suufilaisia liikkeitä on sekä [[Sunnalaisuus|sunneilla]], šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Nimeke=Islamin monimuotoisuus|Vuosi=1999|Sivu=79–80|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>
Sana ''suufi'' on
Suufilaisuus on muista islamilaisista perinteistä poiketen korostetun [[esoteerisuus|esoteerinen]] perinne. Yleisin vertauskuva puhuu suufilaisuudesta tienä tai matkana. Käsitettä suufilaisuus käytetään hyvin monenlaisista näkemyksistä ja käytännöistä. [[Jaakko Hämeen-Anttila]]n mukaan suufilaisuuden kolme muotoa ovat [[asketismi]], [[mystiikka]] ja mystinen [[filosofia]].
Rivi 24:
Yksi radikaaleimmista suufilaisuuden muodoista on 1100-luvun lopulla vaikuttanut [[Qalandar-liike]], jonka jäsenet arvostelivat avoimesti [[Konservatismi|konservatiivista]] kulttuuria ja käyttäytyivät [[Anarkismi|anarkistisesti]].
<br />
=== Suufilaisia filosofeja ===
|