|
[[Kuva:Drumkit.jpg|thumb|240px|Rumpusetti: 1. [[Bassorumpu]] 2. Lattia tomtom
3. [[Virvelirumpu]] 4. Iso tomtom ja pikku tomtom 5. [[Hi-hat]] 6. Crash- ja komppi lautaset.]]
'''Rumpusetti''' on [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuoliskollaoliskolla kehitetty, muodostelmaan aseteltu kokoelma [[lyömäsoitin|lyömäsoittimia]], joita rumpali soittaa. Useimmiten rumpusettiin kuuluu [[pikkurumpu|virvelirumpu]], yksi tai useampi [[pienet tomit|tom-tom]], lattiatomi, [[bassorumpu]] ja [[lautanen (soitin)|lautaset]].
Moderni viidestä [[rumpu|rummusta]] koostuva rumpusetti (virveli, 3 tomia, bassorumpu) sai muotonsa [[1960-luku|1960-luvulla]].<ref>Paksula, Alanko: "Rummut", sivu 86. WSOY, 1994.</ref> Yleisin "shell-pack" sisältää halkaisijaltaan 20-tuumaisen bassorummun, 10-, 12- ja 14-tuumaiset tom-tomit, 14-tuumaisen virvelin sekä kolme lautasta, jotka ovat useimmiten 14-, 16- ja 20-tuumaiset. Rummustoja löytyy käyttötarkoituksen mukaan pienistä [[jazz]]in soittoon käytetyistä seteistä isoihin [[metallimusiikki|metallimusiikissa]] käytettyihin setteihin. Bassorumpua poljetaan pedaalilla, mutta muita rumpuja sekä symbaaleja lyödään [[Rumpukapula|kapuloilla]] tai vispilöillä.
{{Audio|Rock beat ride cymbal.ogg|Ääninäyte rock beatista}}
==Historia==
Rumpusetti syntyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] eteläosissa, kun afrikkalaisperäisen väestön (orjien) musiikki- ja soittokulttuuri kohtasi eurooppalaisperäisen musiikki- ja sotilassoittokuntakulttuurin. [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodan]] jäljiltä alueella oli paljon sotilassoittokuntien jälkeensä jättämiä soittimia, myös virveli- ja bassorumpuja sekä käsisymbaaleja. Virveliä kutsuttiin myös pikku- tai marssirummuksi. Näitä soittimia afrikkalaiset ottivat käyttöönsä osin siksi, että heidän omat perinnesoittimensa eivät olleet sallittuja.
Jo 1800-luvun puolella keksittiin laittaa bassorumpu maahan, siihen asti se oli ollut hihnoilla kiinni soittajassa. [[Bill Ludwig]] ja eräät muut kehittivät maassa olevaan bassorumpuun pedaalin jo 1900-luvun alussa, virvelirummulle oli tuolloin jo teline. Näin rumpali saattoi istua soittaessaan. Bassorummunrummun päällä oli usein myös erilaisia lehmänkellon ja puupenaalin tapaisia lyömäsoittimia, joilla soittoa väritettiin. Myöhemmin settiin lisättiin ns. lattia-tomi ja rumpujen kehäkoon pienentyessä myös bassorumpuun kiinnitettävä pikku-tomi.
Vasta 1920-luvulla syntyi Hi-Hat (haitsu/haikka), jonka esiasteena oli ns. sock symbals, joka koostui maassa olevasta ja jalkaan kiinnitetystä symbaalista, jota jalalla soitettiin. Hi-hatin hyvä puoli oli se, että sen teline oli niin korkea, että sitä saattoi soittaa jalkapedaalin lisäksi kapuloilla. Sen aikaiset pellit eli symbaalit olivat melko isoja halkaisijaltaan (n. 20" ja yli), varsinaisia Crasheja ei aluksi ollut ja komppipellin virkaa hoiti nykyistä China- eli kiinapeltiä muistuttava symbaali.
| 