Ero sivun ”Farisealaiset” versioiden välillä

Fariseuksille tunnusomaista oli tiukka sitoutuminen [[Mooseksen laki]]in ja ''vanhinten säädöksiin'', joita oli noudatettava tiukasti. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen lakikeskeinen juutalaisuus. Vanha uhrausten, Jerusalemin temppelin ja vuotuisten yhteisten juhlien ympärille rakentunut juutalaisuus koki lopullisen romahduksen roomalaisten tuhottua Jerusalemin temppelin vuonna 73. Saddukeusten [[aristokratia]] murtui, ja juutalaisuus siirtyi yhä vahvemmin koteihin ja [[synagoga|synagogiin]].

 

 

Jeesus oli itse lähimpänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita, saddukeuksia, selootteja ja essealaisia.{{Lähde?}} Fariseusta käytetään myös synonyyminä ulkokultaisuudelle Uuden testamentin evankeliumien painotusten mukaan.

{{sitaatti|Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.|Matt. 23:2-7}}