Ero sivun ”Työoikeus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) ulkoinen linkki pois |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
{{lähteetön}}
{{oikeudenalat}}
'''Työoikeus''' on [[yksityisoikeus|yksityisoikeuteen]] kuuluva oikeudenala, jonka tehtävänä on määrittää ja täsmentää työsuhteeseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa työsuhteen aloittaminen; kysymykset työajoista ja vuosilomista; työntekijän ja työnantajan oikeuksista ja velvollisuuksista; työsuhteen lopettamisesta sekä yt-menettelystä. Työoikeus on eriytynyt [[sopimusoikeus|sopimusoikeudesta]] omaksi oikeuden haarakseen, koska lainsäätäjä on halunnut antaa työsuhteessa erityistä painoarvoa työntekijän oikeusturvalle. Työoikeuden rinnalla on oma oikeudenalansa '''virkamiesoikeus''', joka käsittelee [[kunta|kunnan]] ja [[valtio]]n [[virkamies|virkamiesten]] [[julkisoikeus|julkisoikeudellisia]] palvelussuhteita. 1990-luvulta lähtien nämä kaksi oikeudenalaa ovat lähestyneet ja suurin osa
== Lainsäädäntö ==
Työoikeuteen kuuluu Suomen laissa sekä pakottavia että dispositiivisia eli tahdonvaltaisia säännöksiä. Lisäksi on säännöksiä, joista voi poiketa vain työehtosopimuksilla (semidispositiivisuus). Työsopimuslaki (TSL, 55/2001) on työoikeuden yleislaki, jonka rinnalla on useita erityislakeja kuten [[vuosiloma]]-, [[työaika]]-, [[työturvallisuus]]- ja yhdenvertaisuuslaki. Muita velvoittavia normeja työsuhteessa usein ovat [[työehtosopimus|työehtosopimukset]], yhteistoimintalain mukaisesti neuvoteltavat työsäännöt ja varsinainen työsopimus. Sovellettavaksi voi tulla myös vakiintunut tapa ja käytäntö sekä työnantajan direktiovallan nojalla antamat määräykset töistä ja työmenetelmistä.
Virkamiesoikeudessa perussäännöksinä ovat valtion virkamieslaki (750/1994) sekä laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003), jotka korvaavat valtion ja kuntien viranhaltijoilla työsopimuslain
== Työsuhde ==
Rivi 17:
=== Työsuhteen päättäminen ===
Työsuhde voidaan päättää:
Lomauttamalla, jolloin työnteko ja palkan maksaminen keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi lakkauttamatta kuitenkaan työsuhdetta. Lomautus voi tapahtua myös osittaisena vähentämällä työaikoja. Lomautuksen aloittaminen tulee toteuttaa
[[Irtisanominen|Irtisanomalla]], jonka voi tehdä sekä työnantaja että työntekijä koska vain. Se on tavallisin työsuhteen lopettamiskeino, joka sisältää työsopimuslain mukaan määräytyvän irtisanomisajan. Irtisanominen tulee tehdä tarkasti lain puitteissa. Työnantajalla tulee irtisanoakseen olla kollektiivinen irtisanomisperuste (taloudellinen tai tuotannollinen) tai henkilökohtainen irtisanomisperuste (asiallinen ja painava syy). Työntekijä saa individuaalisuojaa työnantajaa vastaan - vain lainsäädännöstä johtuvien olennaisten työsuhdetta koskevien velvoitteiden rikkominen ja laiminlyönti tai työntekoedellytysten olennainen muuttuminen, jolloin työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään, oikeuttaa työntekijän henkilöön liittyvään irtisanomisperusteeseen. Väliaikainen vamma tai sairaus, osallistuminen lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen tai poliittiset, uskonnolliset ym. mielipiteet eivät ole asiallisia ja painavia irtisanomisperusteita. Työnantajan on toimitettava irtisanominen kohtuullisessa ajassa saatuaan tiedon irtosanomisen perusteesta. Sekä irtisanomismenettelyssä että purkumenettelyssä on työntekijällä oikeus tulla kuulluksi ja sanoa oma mielipiteensä asiasta sekä hänelle on toimitettava henkilökohtaisesti työsopimuksen päättämisilmoitus.
| |||