Versio 29. lokakuuta 2019 kello 18.09 muokkaa Kospo75 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 46 142 muokkausta Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 86.60.137.15) ja palautettiin versio 17781391, jonka on tehnyt Linkkerpar: kielivirheinen, turhaa venytystä ← Vanhempi muutos		Versio 30. maaliskuuta 2020 kello 14.43 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 239 muokkausta kirjasta laajennusta, nyt tämä on ehkä jo puoliksi lähteistetty Uudempi muutos →
Rivi 1: ~~{{Lähteetön}}~~ {{Musiikin tyylilaji \| tyylilajin_nimi = Soul Rivi 8 ⟶ 7: \| kehittyneet_tyylilajit = [[funk]], [[disko (musiikinlaji)\|disko]], [[neo soul]] ja lukuisia muita }} '''Soul''' on [[Yhdysvallat\|Yhdysvaltojen]] [[Afroamerikkalaiset\|afroamerikkalaisen]] väestön keskuudessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa kehittynyt [[populaarimusiikki\|populaarimusiikin]] tyylilaji. ==Alkuperä ja piirteet== ~~==Tyylin alkuperä==~~ Soulin juuret ovat 1950-luvun [[gospel]]issa ja [[rhythm and blues]]issa. Moni soul-laulaja aloitti uransa laulamalla mustaa gospelia, josta he toivat maalliseen souliin intensiivisen tunnelatauksen.<ref name=charlton-85>Charlton 1998, s. 85.</ref> Soulin tärkeimpiä kehittäjiä 1950-luvulla olivat laulajat [[Ray Charles]], [[James Brown]], [[Sam Cooke]] ja [[Jackie Wilson]].<ref name=charlton-71 /> Soul syntyi, kun [[rhythm and blues]]ia levyttäneet artistit ottivat musiikkiinsa vaikutteita [[gospel]]musiikista. Ehkä tärkein yksittäinen hahmo tässä kehityksessä oli [[Ray Charles]]. Hänellä oli taito esittää gospeltyylistä musiikkia, mutta hän ei ollut varsinainen gospelartisti, mikä teki mahdolliseksi siirtää gospelvaikutteet maalliseen musiikkiin ilman kuuntelijoiden vastalauseita. Soulissa yhdistyvät rhythm and bluesin tarttuvat rytmit ja gospelmusiikin elämäniloinen riehakkuus. Kun gospelissa ylistetään kiihkeästi Jumalaa, soulissa sama intohimo kohdistuu ihmisten väliseen rakkauteen ja ihmissuhteisiin. Kuten gospelissakin, myös soulissa laulaja voi esimerkiksi lisätä [[Melisma\|melismojen]] avulla melodiaan nopeita tunnetilojen vaihteluja, ja hänen äänensävynsä voi vaihdella nyyhkytyksestä huutoon ja [[falsetti]]in.<ref name=charlton-71>Charlton 1998, s. 71.</ref> Usein soulissa on sitä edeltävän rhythm and blues -musiikin tapaan yksi laulaja sekä perinteinen rytmi- ja puhallinsoittimista koostuva orkesteri, mutta myös useampia laulajia käytetään usein. Monien soul-artistien keskeisimmät levyt ovat sisällöltään painottuneet hitaampiin balladeihin, mutta nopeatempoisemmissa soul-kappaleissa painotetaan rytmin osuutta. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt [[James Brown]] alkoi kehittää soulia pian suuntaan, josta syntyi 1960-luvun lopussa [[funk]]musiikki.▼ ▲Soulissa käytetään vaihtelevia rytmityksiä, [[takapotku]]a sekä voimakkaita torvi- ja saksofonisooloja.<ref name=charlton-71 /> Usein soulissa on sitä edeltävän rhythm and blues -musiikin tapaan yksi laulaja sekä perinteinen rytmi- ja puhallinsoittimista koostuva orkesteri, mutta myös useampia laulajia käytetään usein. Monien soul-artistien keskeisimmät levyt ovat sisällöltään painottuneet hitaampiin balladeihin, mutta nopeatempoisemmissa soul-kappaleissa painotetaan rytmin osuutta~~. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt [[James Brown]] alkoi kehittää soulia pian suuntaan, josta syntyi 1960-luvun lopussa [[funk]]musiikki~~. ==1960-luku==▼ 1960-luvun aikana soul saavutti Yhdysvalloissa ja [[Eurooppa\|Euroopassa]] laajan valtaväestön suosion. Monet soulartistit, etupäässä [[Marvin Gaye]], [[Aretha Franklin]], [[Ray Charles]], [[Wilson Pickett]], [[Otis Redding]] ja [[James Brown]] sekä lauluyhtye [[The Supremes]] ovat säilyttäneet suosionsa tähän päivään asti. Soul jatkoi 1970-luvulla Marvin Gayen, [[Stevie Wonder]]in ja Curtis Mayfieldin kaltaisten laulavien laulunkirjoittajien sekä lukuisien erinomaisten lauluyhtyeiden (O'Jays, Dramatics, Dells, Temptations, Spinners ja niin edelleen) johdolla suosituimpana afroamerikkalaisen musiikin tyylinä. Gayen ja Wonderin myötä myös soul-musiikissa alettiin tehdä albumeja kokonaisina teoksina pelkkien yksittäisten kappaleiden sijaan, ja musiikissa pyrittiin toisinaan myös käsittelemään vakavia yhteiskunnallisia aiheita. Rytmikkäämpään souliin keskittynyt [[James Brown]] alkoi kehittää soulia suuntaan, josta syntyi 1960-luvun lopussa [[funk]]musiikki. [[Marvin Gaye]]n ja [[Stevie Wonder]]in myötä myös soul-musiikissa alettiin tehdä albumeja kokonaisina teoksina pelkkien yksittäisten kappaleiden sijaan, ja musiikissa pyrittiin toisinaan myös käsittelemään vakavia yhteiskunnallisia aiheita. ▲==1960-~~luku~~luvulla== Soul nousi 1960-luvulta alkaen hyvin suosituksi. Samalla se jakaantui moneksi paikalliseksi soulmusiikkityyliksi, jotka erosivat toisistaan eri kaupungeissa toimineiden tuottajien erilaisten soitinvalintojen ja sovitusten suhteen.<ref name=charlton-85 /> Soulin keskuksiksi 1960-luvulla muodostuivat [[Chicago]], [[Memphis]], [[New York]], [[Detroit]] ja [[Philadelphia]]. Suurimmat soulia tuottaneet levy-yhtiöt olivat [[Chess Records\|Chess]] ja Vee Jay Chicagossa, Stax ja Volt Memphisissä, [[Atlantic Records]] New Yorkissa, [[Motown]] Detroitissa ja Philadelphia International Philadelphiassa.<ref name=charlton-85 /> Chicagossa syntyi pehmeä soultyyli, jossa käytettiin [[doo-wop]]-tyylistä taustalaulua. Tyylin merkittävin edustaja oli [[The Impressions]], jonka jäsen [[Curtis Mayfield]] teki myös menestyneen soolouran.<ref>Charlton 1998, s. 75–76.</ref> Memphis-soulin levytyksillä taustoja soitti usein [[Booker T. & the M.G.’s]]. Memphisin soulin tunnetuimpia laulajia olivat esimerkiksi [[Wilson Pickett]], [[Otis Redding]], [[Johnnie Taylor]], [[Rufus Thomas]] ja [[Carla Thomas]].<ref>Charlton 1998, s. 76–77.</ref> New Yorkissa Atlantic Recordsille soulia levyttivät esimerkiksi [[Aretha Franklin]], [[Ray Charles]], [[Wilson Pickett]] ja [[Otis Redding]].<ref>Charlton 1998, s. 77–79.</ref> Motownin perusti Detroitissa [[Berry Gordy]]. Yhtiön levymerkkejä olivat muun massa Tamla, Gordy, Soul, VIP, Mowest ja Melody. Motownille levyttivät 1960-luvulla muun muassa [[Smokey Robinson]], [[The Miracles]], [[Marvin Gaye]], [[The Marvelettes]], [[The Supremes]], [[Martha & the Vandellas]] ja [[The Temptations]]. Seuraavalla vuosikymmenillä suursuosioon nousivat myös [[Stevie Wonder]], [[The Jacksons]], [[The Commodores]] ja [[Lionel Richie]].<ref>Charlton 1998, s. 79–84.</ref> Philadelphian soulin tunnetuimpia edustajia olivat esimerkiksi [[O’Jays]] ja [[Teddy Pendergrass]].<ref>Charlton 1998, s. 84–85.</ref> ==Instrumentaali-soul== Oma lukunsa oli instrumentaalinen soulmusiikki, jossa keskityttiin yleensä enemmän grooven luomiseen kuin balladien täyttämissä soul-laulajien levyissä. [[sähköurut\|Urut]] olivat instrumentaali-soulissa usein korostetussa asemassa, muuten käytettiin samoja soittimia kuin laulajaa säestäessä. Instrumentaalisen soulin sävelkieli on hieman vokaalisoulista poikkeavaa ja siihen lainataan enemmän vaikutteita laajemmin tuon ajan pop-musiikista. Tunnettuja instrumentaali-soulin esittäjiä ovat esimerkiksi [[Bar-Kays]] (1960-luvun kokoonpanossaan, tunnetuin levy on ''Soul Finger''), [[Stax]]-levy-yhtiön taustaryhmä, [[Booker T. & The MG's]] (esimerkiksi levyt ''Green Onions'' ja ''Hip-hug Her'') sekä saksofonisti [[King Curtis]] (tunnetuin kappale "Memphis Soul Stew" levyltä ''Live at Fillmore West''). Myös James Brownin yhtye levytti 1960-luvulla instrumentaali-soulia, tunnetuimpana kappaleenaan "Night Train". ==~~Soul~~ 1960-luvun jälkeen== Soulin suosio säilyi korkeana myös 1960-lukua seuraavilla vuosikymmenillä.<ref name=charlton-85 /> Soulin perillinen, intensiivistä rytmiä korostanut funk, pystyi rinnakkaiseloon soulin kanssa, mutta vuosikymmenen lopussa [[disko]]-inferno nousi jo uhkaamaan soulin asemaa. 1980-luvulla soul ja funk koneellistuivat nopeasti, mutta vuosikymmenen loppua hallitsivat soul-musiikissa vahvat balladilaulajat erityisesti Anita Bakerin Rapture-levyn myötävaikutuksesta. 1980-luvun loppupuolen merkittäviä soul-laulajia olivat [[Anita Baker]]in ohella muun muassa [[Alexander O'Neal]], [[Regina Belle]], [[Stephanie Mills]], [[Miki Howard]], [[Johnny Gill]], [[Luther Vandross]], [[Freddie Jackson]] ja [[Angela Winbush]].▼ ▲Soulin perillinen, intensiivistä rytmiä korostanut [[funk]], pystyi rinnakkaiseloon soulin kanssa, mutta vuosikymmenen lopussa [[disko]]-inferno nousi jo uhkaamaan soulin asemaa. 1980-luvulla soul ja funk koneellistuivat nopeasti, mutta vuosikymmenen loppua hallitsivat soul-musiikissa vahvat balladilaulajat erityisesti [[Anita ~~Bakerin~~Baker]]in Rapture-levyn myötävaikutuksesta. 1980-luvun loppupuolen merkittäviä soul-laulajia olivat [[Anita ~~Baker]]in~~Bakerin ohella muun muassa [[Alexander O'Neal]], [[Regina Belle]], [[Stephanie Mills]], [[Miki Howard]], [[Johnny Gill]], [[Luther Vandross]], [[Freddie Jackson]] ja [[Angela Winbush]]. 1990-luku käynnistyi vielä mm. Keith Washingtonin, Will Downingin, Gerald Levertin, Gerald Alstonin ja Phyllis Hymanin johdolla korkealuokkaisen balladisoulin väreissä, mutta muutamassa vuodessa isot kansainväliset levy-yhtiöt pudottivat lähes kaikki soul-artistit valikoimistaan, ja alkoivat keskittyä myyntilistat nopeasti valloittaneeseen rapiin sekä hip hop-taustoja yksinkertaisiin laulumelodioihin yhdistäneeseen R&B:iin. Lähes kaikki edellisten vuosien ja vuosikymmenten soul-artistit joutuivat siirtymään pienille indie-levymerkeille paikalliseen jakeluun tai etsimään levytyssopimuksia Euroopan puolelta. Soul-levyjen myyntiluvut romahtivat murto-osaan aiempien vuosikymmenien luvuista.▼ ▲1990-luku käynnistyi vielä ~~mm.~~muun muassa Keith Washingtonin, Will Downingin, Gerald Levertin, Gerald Alstonin ja Phyllis Hymanin johdolla korkealuokkaisen balladisoulin väreissä, mutta muutamassa vuodessa isot kansainväliset levy-yhtiöt pudottivat lähes kaikki soul-artistit valikoimistaan, ja alkoivat keskittyä myyntilistat nopeasti valloittaneeseen rapiin sekä hip hop-taustoja yksinkertaisiin laulumelodioihin yhdistäneeseen R&B:iin. Lähes kaikki edellisten vuosien ja vuosikymmenten soul-artistit joutuivat siirtymään pienille indie-levymerkeille paikalliseen jakeluun tai etsimään levytyssopimuksia Euroopan puolelta. Soul-levyjen myyntiluvut romahtivat murto-osaan aiempien vuosikymmenien luvuista. 2000-luvun menestyneimpiä soul-laulajia on [[Duffy]]. Kappale ”Mercy” hänen esikoisalbumiltaan ''[[Rockferry]]'' (2008) nousi menestykseen listasuosikiksi monessa maassa ja muun muassa [[Britteinsaaret\|Britteinsaarilla]] listojen kärkeen.▼ ~~==Neo-soul==~~ 1990-luvun loppupuolella soul-musiikkia elvyttivät uuden sukupolven artistit, joiden musiikkia alettiin kutsua [[neo soul]]iksi, vaikkakin se oli tyylillisesti sekoitus usein 1970-lukulaisia soul-vaikutteita ja 1990-luvun rytmiikkaa. [[D’Angelo]], [[Maxwell (muusikko)\|Maxwell]], [[Erykah Badu]], [[Jill Scott]] ja [[Lauryn Hill]] olivat 1990-luvun lopun suosittuja neo-soul-artisteja. Myös monet artistit itse kritisoivat neo-soul-termiä keinotekoiseksi ja kutsuivat itseään mieluummin soul-laulajiksi. ▲2000-luvun menestyneimpiä soul-laulajia on [[Duffy]]. Kappale ”Mercy” hänen esikoisalbumiltaan ''[[Rockferry]]'' (2008) nousi menestykseen listasuosikiksi monessa maassa ja muun muassa [[Britteinsaaret\|Britteinsaarilla]] listojen kärkeen. ==Lähteet== * {{Kirjaviite \| Tekijä = Charlton, Katherine \| Nimeke = Rock Music Styles: A History \| Vuosi = 1998 \| Sivu = \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = McGraw Hill \| Suomentaja = \| Tunniste = ISBN 0-697-34055-4 }} ===Viitteet=== {{viitteet}} [[Luokka:Soul\|*]]

Ero sivun ”Soul (musiikki)” versioiden välillä