Versio 29. maaliskuuta 2020 kello 11.35 muokkaa Abc10 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 97 188 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 29. maaliskuuta 2020 kello 11.42 muokkaa kumoa Abc10 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 97 188 muokkausta kuva Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Tiedosto:1860 street light.jpg\|thumb\|upright=0.5\|Historiallinen kaasulamppu Helsingissä [[Sofiankatu\|Sofiankadulla]].]] '''Kaasuvalaistus''' yleistyi nopeasti [[kaupunkikaasu]]n käyttöönoton myötä. Alkuun valaisimet olivat pelkkiä kaasusoihtuja, joiden valaisu perustui liekissä hehkuvaan [[hiili\|hiileen]]. [[Valokaasu]]n täytyi siten sisältää [[hiilivety]]jä, jotka [[palaminen\|paloivat]] valaisevalla liekillä. Kaupunkien keskustoihin ilmestyi nopeasti lyhtypylväitä, joissa paloi kaasuvalo öisin. Syntyi myös ammattikunta, jonka tehtävänä oli sytytellä valot joka ilta. Sittemmin tekniikka kehittyi, sytyttäminen ja sammuttaminen hoidettiin automaattisilla lyhdyillä, jotka reagoivat kaasuverkon [[paine]]eseen. Päivisin niissä paloi vain pieni herätystuli. Kunnolla kaasuvalo alkoi loistaa vasta 1800-luvun lopulla [[hehkusukka\|hehkusukan]] keksimisen jälkeen.{{Lähde\|\|4. tammikuuta 2019\|vuosi=2019}} [[Auer von Welsbach]]in keksimän [[auer-lamppu \|auer-lampun]] ansiosta tuli käyttöön valaistus, joka syntyy, kun kaasuliekki kuumentaa hehkusukkaa niin, että sen lämpötila nousee 1 700-2 500 [[celsiusaste]]eseen, jolloin se valaisee. Kaasusukan materiaali on luonnonkuitua tai tekokuitua. Siihen imeytetään [[Harvinaiset maametallit\|harvinaisten maametallien]], lähinnä [[torium]]in ja [[cerium]]in, typpiyhdisteitä. Sukka käsitellään kestävyyttä pidentävillä aineilla. Kuitu palaa pois, ja jäljelle jää mekaanisesti heikko mineraalisukka.<ref>Kaasuhehkuvalo. Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, palsta 106. Helsinki, Otava 1966.</ref> Sähkövalo syrjäytti kaasuvalon 1900-luvulla. Nykyään kaasuvaloa käytetään retkivalaisimissa ja muualla [[sähköverkko\|sähköverkon]] ulottumattomissa.

Ero sivun ”Kaasuvalaistus” versioiden välillä