Ero sivun ”Musta surma” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Viitteiden tarkistusta ja korjausta, lähteet artikkelin alaosaan ja viilausta. |
|||
Rivi 1:
{{Hyvä}}
[[
'''Musta surma''' oli [[Eurooppa]]a ja sen lähiseutuja vuosina 1346–1353 runnellut [[kulkutauti]], jonka arvioidaan tappaneen 30–60 prosenttia Euroopan väestöstä eli 25–50 miljoonaa ihmistä ja saman verran Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Rivi 9:
Mustan surman aiheuttama väestökato aiheutti Euroopassa suuria yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia, kun palkollisten asema parani työvoimapulan myötä.
== Tausta ja konteksti ==
Paiserutto oli tunnettu Euroopassa jo ennen mustaa surmaa, sillä varhaiskeskiajalla 500-luvulla oli kärsitty [[Justinianuksen rutto|Justinianuksen ruton]] nimellä tunnetusta tuhoisasta pandemiasta.<ref name="heikura-36-37">Heikura 2003, s. 36–37.</ref> Musta surma oli toisen Euroopassa riehuneen ruttopandemian ensimmäinen ja tuhoisin epidemia. Sitä seurasi uusia epidemioita, ja koko [[pandemia]] kesti vuosiin 1650–1722 asti.<ref name="benedictow-xv">Benedictow 2004, s. XV.</ref>
== Epidemian synty ==
=== Syyt ===
Toinen ruttopandemia syntyi mahdollisesti kahdesta syystä. Suuria osia Euraasiasta valloittaneet [[Mongolivaltakunta|mongolit]] olivat hevosilla liikkuvia sotureita, jotka muodostivat sotilaallisen ja hallinnollisen verkoston koko Keski-Aasian välille. He saattoivat tuoda tautia kantavat jyrsijät Kiinasta aroja pitkin lännemmäs 1300-luvun alkuun mennessä. Toinen syy pandemian alulle saattoi olla 1200-luvun puolivälissä alkanut [[ilmastonmuutos]], joka aiheutti [[Sahara]]sta puhaltamaan kääntyneiden tuulien myötä Keski-Aasian lämpenemisen ja kuivumisen ja pakotti jyrsijät liikkeelle.<ref>Gottfried 1983, s. 33–34.</ref>
===Alkukoti===
Mustan surman alkukoti on yhä kiistanalainen. Joidenkin tutkijoiden mukaan epidemia lähti leviämään Keski-Aasiasta ja toisten mukaan Kiinasta. Paiseruttoa esiintyykin jyrsijöissä endeemisenä niin Keski-Aasiassa kuin Pohjois-Kiinassakin. Kiinalaisista historiankirjoista ei kuitenkaan löydy mainintaa rutosta ennen 1640-lukua.<ref>Benedictow 2004, s. 48.</ref> Kiinan [[Hebei|Hebein maakunnassa]] oli 1330-luvulla tuhoisa kulkutauti, mutta ei ole varmaa, oliko se ruttoa.<ref>Gottfried 1983, s. 35.</ref> Keski-Aasiassa [[Issyk Kul]]issa on poikkeuksellisen monia [[Nestoriolaisuus|nestoriolaiskristittyjen]] hautoja vuosilta 1338–1339, ja joissain hautakivissä on kuolinsyyksi ilmoitettu rutto.<ref>Herlihy 1997, s. 23.</ref> Epidemia alkoi mahdollisesti [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] luoteisrannoilla ja Etelä-Venäjän seudulla [[Kultainen orda|Kultaisen ordan valtion]] keskiosissa keväällä 1346, kuten venäläiset kronikoitsijat ja arabikirjoittaja [[Ibn al-Wardi]] kirjoittivat. Sieltä tauti lähti leviämään [[Mustameri|Mustallemerelle]] sekä etelään päin maata pitkin.<ref>Benedictow 2004, s. 50–51.</ref> Pohjoiseen tai Mustanmeren länsipuolelle se ei alkukodistaan levinnyt, sillä Kultaisen ordan muslimeilla ei ollut kauppasuhteita tai muitakaan yhteyksiä siellä asuvien kristittyjen kanssa.<ref>Benedictow 2004, s. 60.</ref> Vuonna 2010 julkaistun geenitutkimuksen mukaan kaikki kolme tunnettua ruttopandemiaa, mukaan lukien musta surma, olisivat syntyneet Kiinassa. Länteen musta surma olisi kulkeutunut [[silkkitie]]tä pitkin.<ref name="wade"
== Epidemian leviäminen ==
=== Krimille ===
Vuonna 1343 vähän aiemmin islaminuskoon kääntynyt [[Kiptšakkien kaanikunta|kiptšakkien mongolikaanikunta]] hyökkäsi [[Krim|Krimin niemimaa]]lla sijainneen [[Feodosija|Kaffa]]n kaupunkiin ajaakseen sitä asuttaneet [[Genovan tasavalta|genovalaiset]] kauppa-asemaltaan. Jälkimmäisen piirityksen 1345–1346 aikana piirittäjien joukoissa puhkesi rutto.<ref>Benedictow 2004, s. 49.</ref> Piacenzalaisen [[Gabriele de Mussis]]in kertomuksen mukaan kiptšakit ampuivat [[Katapultti|katapulteilla]] ruttoon kuolleiden ruumiita muurin yli genovalaisten tukikohtaan heikentääkseen sen puolustusta tautia levittämällä. Tämä on mahdollista, mutta [[miasma]]teoriaan uskoneet piirittäjät olisivat luultavasti odottaneet ruumiiden alkavan ensin haista levittääkseen ”pahaa ilmaa”. Ruttoa levittävät kirput kuitenkin lähtevät kylmenevästä ruumiista nopeasti, joten tauti levisikin Kaffaan todennäköisemmin kaupunginmuurien raoista sisään päässeiden jyrsijöiden mukana.<ref>Benedictow 2004, s. 51–53.</ref>
=== Konstantinopoliin ja Anatoliaan ===
Kaffasta laivoillaan paenneet italialaiset toivat ruton [[Konstantinopoli]]in luultavasti toukokuussa 1347. Epidemia alkoi näkyä kaupungissa heinäkuussa, ja syksyllä se raivosi täydellä voimallaan. Konstantinopolista pakenevat ihmiset levittivät tautia muuallekin Vähän-Aasian rannikolle ja myös Euroopan puolelle Konstantinopolia. Vuonna 1349 tauti saavutti [[Anatolia]]n sisämaan vuoristoalueet.<ref>Benedictow 2004, s. 61–62.</ref> Etelä-Venäjältä tauti oli sitä ennen levinnyt jo [[Kaukasus|Kaukasukselle]], ja [[Azerbaidžan]]issa koettiin epidemia 1346–1347.<ref>Benedictow 2004, s. 60.</ref>
=== Afrikkaan ja Lähi-itään ===
Egyptin [[Aleksandria]]an tauti tuli alkusyksyllä 1347 kauppalaivan mukana joko Konstantinopolista tai suoraan Kultaisesta ordasta, jonka kanssa Egypti kävi paljon kauppaa. Aleksandriasta epidemia alkoi levitä [[Niili]]ä pitkin etelään sekä itään ja länteen. [[Gazan kaista|Gaza]]ssa tauti riehui keväällä 1348. Muualle Lähi-itään kuten [[Aleppo]]on ja [[Bagdad]]iin tauti tuli pian eri suunnilta yhtä aikaa.<ref>Benedictow 2004, s. 62–65.</ref> [[Arabian niemimaa|Arabia]]ssa pyhiinvaeltajat toivat taudin [[Mekka]]an 1348. Myös [[Jedda]] kärsi epidemiasta, mutta [[Medina]] säästyi. Etelä-Arabian [[Jemen]]iin epidemia tuli Egyptistä palanneen Jemenin kuninkaan mukana 1351.<ref>Benedictow 2004, s. 65.</ref><ref name="heikura-37">Heikura 2003, s. 37.</ref>
Rivi 33:
Egyptin eteläosat epidemia tavoitti puolessatoista vuodessa siitä kun se tuli Aleksandriaan. Sitä etelämmäs tai Länsi-Afrikkaan epidemia ei enää levinnyt. Lisäksi Pohjois-Afrikan [[nomadit]] säästyivät siltä lähes kokonaan, sillä rotat ja niiden kirput eivät olleet heidän vaivanaan.<ref>Benedictow 2004, s. 66–67.</ref>
=== Eurooppaan ===
[[
Musta surma yllätti Euroopan aikana, jolloin muut kulkutaudit kuten [[isorokko]] eivät olleet vaivanneet maanosaa pitkään aikaan.<ref>Gottfried 1983, s. 33.</ref> Euroopan asukasluku oli pysynyt tasaisena jo 50–100 vuoden ajan. Kaikki viljelykelpoinen maa oli käytössä, mutta ihmisten määrä oli saavuttanut maanosan kantokyvyn, joten puutetta ja nälänhätiä esiintyi usein.<ref>Herlihy 1997, s. 39.</ref>
Ei ole varmaa, tuliko musta surma Eurooppaan suoraan Kaffasta vai Konstantinopolin kautta. Laivat onnistuivat kuljettamaan tappavan taudin pitkänkin merimatkan yli, koska niissä oli niin suuret miehistöt, että henkiinjääneitä oli riittävästi ohjaamaan laivan satamaan.<ref>Benedictow 2004, s. 69.</ref>
Loppukesällä ja syksyllä
Italiasta rutto levisi myötäpäivään ympäri Euroopan, ensin Ranskaan ja Espanjaan.<ref name = "s99"
Ranskasta tauti levisi pohjoiseen päin Englantiin, [[Flanderi]]in, Alankomaihin ja Saksaan. Englantiin tauti levisi kesällä 1348 [[Weymouth (Britannia)|Weymouthin]] satamassa joko [[Normandia]]sta, etelämpää Ranskasta tai Genovasta asti.<ref name="heikura-38" /> Saksaan rutto tuli sekä Pohjois-Ranskan kautta että Italiasta [[Alpit|Alppien]] yli.<ref name="heikura-38" />
Rivi 51:
Suomen musta surma jätti ilmeisesti kokonaan rauhaan. Joitain autioituneita maatiloja tunnetaan seuraavalta vuosisadalta, mutta ei tiedetä, autioituivatko ne ruton takia. Tuohon aikaan Suomen asukasluku oli vain noin 65 000 ja asutus oli harvaa. Pieniä kaupunkeja oli vain yksi tai kaksi. Suomi sijaitsi syrjässä meren suojaamana, ja koska kaupankäynti oli muiden maiden kanssa hyvin vähäistä, taudilla ei ollut tilaisuuksia levitä maahan.<ref>Benedictow 2004, s. 216–218.</ref>
Viimeiset luotettavat havainnot rutosta ovat vuoden
=== Leviämisnopeus ===
Musta surma levisi meritse huomattavasti nopeammin kuin maitse. 1300-luvulla laiva kulki keskimäärin noin 40 kilometriä vuorokaudessa. Maata pitkin pääkauppateitä pitkin mustan surman leviämisvauhti oli vain noin kaksi kilometriä vuorokaudessa ja sivuteitä alle kilometri vuorokaudessa.<ref>Benedictow 2004, s. 229–231.</ref>
Musta surma levisi aluksi kauppareittejä pitkin suuriin kaupunkikeskuksiin laivojen mukana. Ensin tauti saapui Välimeren satamakaupunkeihin ja suurten purjehduskelpoisten jokien varrella oleviin kaupunkeihin, jotka myös levittivät tautia sitten toisiinsa omien laivojensa mukana. Meriteitse tapahtunut leviäminen oli niin nopeaa, etteivät viranomaiset ehtineet varautua siihen. Joissakin harvemmissa tapauksissa tauti levisi metastaattisesti melko pitkiä matkoja myös maateitse, kuten Ranskassa [[Carcassonne]]sta [[Bordeaux|Bordeaux'hon]] ja Italiassa [[Pisa]]sta tiettyihin sisämaakaupunkeihin. Rannikkokaupunkiin saavuttuaan kulkutauti säteili ensin alueen muihin kaupunkeihin ja niistä puolestaan hevosvaunujen ja kuormahevosten rahtien mukana maaseudulle. Näin musta surma levisi lopulta kattamaan kokonaisia alueita.<ref>Benedictow 2004, s. 227–229.</ref>
=== Maininnat epidemiasta ===
Suurten kaupunkien eliitit ja sitä kautta myös kronikoitsijat eivät useinkaan kiinnittäneet mustaan surmaan huomiota epidemian alkuvaiheessa, sillä se kosketti vain kaupunkien köyhälistöä. Ruttoepidemiasta myös vaiettiin pitkään siksi, ettei kaupankäynti muiden kaupunkien kanssa kärsisi. Taudin saapumisesta sen mainitsemiseen aikakirjoissa kesti kylissä noin kuusi viikkoa, keskikokoisissa kaupungeissa seitsemän viikkoa ja suurkaupungeissa ehkä kahdeksan viikkoa.<ref>Benedictow 2004, s. 59.</ref>
Mustan surman noustessa Euroopassa pohjoisemmaksi ja idemmäksi kuvaukset siitä muuttuvat samalla harvemmiksi ja epätarkemmiksi.<ref>Benedictow 2004, s. 68.</ref>
Tautia alettiin kutsua mustaksi surmaksi vasta vuosisatoja myöhemmin.<ref name="benedictow-nimi" /> Aikalaiset käyttivät siitä muita nimiä, kuten ”suuri kuoleminen”, ”rutto/kulkutauti” tai ”ensimmäinen kulkutauti”<ref
== Taudinkuva ==
Firenzeläinen kirjailija [[Giovanni Boccaccio]], joka eli mustan surman aikana, kuvaili taudin oireita ''[[Decamerone]]n'' johdannossa:
Rivi 78:
Aikalaiset pitivät ruttoa yleisesti [[Jumala]]n rangaistuksena syntisille.<ref name = "s101" /> Esimerkiksi ruttoon itsekin 1348 kuollut firenzeläinen kronikoitsija Giovanni Villani piti ruttoa jumalallisena rangaistuksena firenzeläisten "rahanhimosta, ahneudesta ja köyhien kiskurimaisesta sortamisesta".<ref>Herlihy 1997, s. 3.</ref> Jotkut uskoivat ruttoa ”huonon ilman” aiheuttamaksi. Rutosta syytettiin myös [[Juutalaisuus|juutalaisia]], minkä takia tauti johti monin paikoin juutalaisvainoihin. Kristillisessä kulttuurissa ruton alkuperää pidettiin [[saatana]]llisena, minkä vuoksi paholaista usein symboloivia [[Kissa|kissoja]] hävitettiin runsaasti, mikä kuitenkin aiheutti ruttoa levittävien rottien lisääntymistä. Jotkut uskoivat syiden olleen [[astrologia|astrologisia]] ja planeettojen kohtaamisen aiheuttaneen epidemian.<ref name = "s101">Ratkaisun hetket, s. 101.</ref>
=== ''Yersinia pestis'' -teoria ===
[[Tiedosto:Yersinia pestis fluorescent.jpeg|thumb|200px|''Yersinia pestis'' -bakteeri.]]
Useimmat tutkijat pitävät nykyisin mustan surman aiheuttajana ''[[Yersinia pestis]]'' -bakteerin aiheuttamaa [[paiserutto]]a. Tauti leviää [[Mustarotta|mustarotan]] kirpun ''[[Xenopsylla cheopis]]'' välityksellä. Kirppu etsiytyy ihmiseen kun sen isäntärotta on kuollut ja tartuttaa taudin uuteen isäntäänsä puremallaan.<ref name="heikura-aiheuttaja">Heikura 2003, s. 41–44.</ref> On myös esitetty, että musta surma olisi levinnyt ihmisestä toiseen myös suoraan kirppujen ja täiden levittämänä, sillä epidemia levisi poikkeuksellisen nopeasti vain rottien aiheuttamaksi.<ref
Ruttobakteeri eristettiin vasta vuonna 1894, jolloin sen leviämistapa samalla selvitettiin.<ref name="heikura-aiheuttaja" />
Kanadalaisen [[McMaster-yliopisto]]n ja saksalaisen [[Tübingenin yliopisto]]n tutkimuksessa havaittiin ylöskaivetuista mustan surman uhrien luista eristetyn bakteeri-[[DNA]]:n kuuluvan juuri ''Yersinia pestis'' -lajille. Esihistoriallisten ''Yersinia pestis'' -bakteerien DNA poikkeaa vain hieman nykyisin elävistä saman lajin edustajista, eikä tutkijoiden mukaan heikentynyt mustan surman vahingollisuus johdu bakteerikannoissa tapahtuneista geneettisistä muutoksista, vaan täytyy olla muita selittäviä tekijöitä.<ref
=== Vaihtoehtoiset teoriat ===
Rivi 99:
[[Ole Benedictow]]in (2010) mukaan vaihtoehtoisia teorioita yhdistää se, että niissä tehdään totuudenvastaisia oletuksia esimerkiksi ruton leviämisestä ja mustarotan esiintymisestä Euroopassa.<ref>Benedictow 2010, s. 20.</ref>
== Rutolta suojautuminen ==
[[
Kukaan ei tiennyt, miten rutto levisi, joten siltä ei osattu suojautua. Melko yleisesti arveltiin, että rutto levisi ilman kautta. Ranskan [[Avignon]]issa asunut paavi [[Klemens VI]] suojautuikin rutolta lääkärinsä kehotuksesta pysyttelemällä omissa oloissaan sisätiloissa kahden valkean välissä. Tulen tarkoitus oli puhdistaa ilmaa myrkyllisestä [[miasma]]sta, jonka uskottiin olevan tautien syynä.<ref>Benedictow 2004, s. 97–98.</ref>
Rivi 111:
== Kuolleisuus ==
[[
Arviot mustassa surmassa kuolleiden osuudesta Euroopan väestöstä ovat vaihdelleet 30 ja 60 prosentin välillä. Kuolleiden määriä ei yleensä tilastoitu luotettavasti. Vain harvoilta alueilta on saatavilla kuolleisuustilastoja, ja maista kokonaisuudessaan vain Englannista. Joiltakin rutosta kärsineiltä alueilta kuolleiden määrä voidaan kuitenkin arvioida kohtalaisen luotettavasti eri tilastojen kuten verotilastojen pohjalta. Näillä alueilla väestöstä kuoli 50–70 prosenttia, keskimäärin 60 prosenttia. Tämä tarkoittaisi sitä, että Euroopan 80-miljoonaisesta väestöstä tautiin kuoli 50 miljoonaa.<ref>Benedictow 2004, s. 380–383.</ref>
Rivi 118:
Kuolleisuus vaihteli Euroopassa alueittain voimakkaasti. Joillain paikkakunnilla lähes kaikki kuolivat, mutta toiset paikkakunnat säästyivät taudilta kokonaan. Erityisen pahasti kärsivät [[Firenze]], [[Venetsia]], [[Pariisi]], [[Hampuri]], [[Bremen]] ja Norja, joissa vähintään puolet väestöstä kuoli. Myös [[Tunisia]]ssa, Syyrian [[Aleppo]]ssa, Egyptissä ja Gazassa epidemiaan kerrottiin kuolleen huomattavasti ihmisiä. Toisaalta esimerkiksi [[Nürnberg]], osa [[Pyreneet|Pyreneitä]], keskinen [[Balkan]], Islanti ja ehkä myös Suomi säästyivät epidemialta lähes täysin. Myös [[Milano]] ja osa Alankomaita pääsivät melko vähällä.<ref>Heikura 2003, s. 38–39.</ref> Joidenkin tutkijoiden mukaan myös [[Böömi]] ja Puola kärsivät vain vähän. Todennäköisesti maat joutuivat kärsimään taudista kuitenkin yhtä paljon kuin muukin Eurooppa, ja vanha käsitys johtuu siitä että epidemiasta ei siellä paljon kirjoitettu. Joissain aikakirjoissa on kuitenkin kuvauksia taudin vuoksi tyhjentyneistä böömiläiskaupungeista.<ref name="benedictow-boomi">Benedictow 2004, s. 222–224.</ref> Jos Itä-Eurooppa kärsikin mustan surman aikana muuta Eurooppaa hiukan vähemmän, se saattoi johtua siitä, että ruttobakteeri oli ehtinyt muuttua vaarattomammaksi kierrettyään ensin monen vuoden ajan muualla. Böömiä suojasivat lisäksi vuoret kolmella suunnalla.<ref>Gottfried 1983, s. 75.</ref>
== Seuraukset ==
=== Ensimmäiset reaktiot ===
Rutto aiheutti tullessaan valtavan järkytyksen, ja jokapäiväinen elämä pysähtyi monilta osin. Maanviljelijät lakkasivat kyntämästä ja kauppiaat sulkivat ovensa.<ref name="gottfried-77" /> Papit lakkasivat antamasta viimeisiä riittejä. Myös rikkaiden ennen juhlavat hautajaiset muuttuivat koruttomiksi, ja vainajat usein vain heitettiin maakuoppaan.<ref>Herlihy 1997, s. 59–62.</ref>
Jotkut kerääntyivät asumaan taloihin, joissa kukaan ei vielä ollut sairastunut, ja eristäytyivät muista ihmisistä. Toiset ryhtyivät sen sijaan juhlimaan huolettomasti. Moni pakeni kaupungeista maaseudulle.<ref name="gottfried-77">Gottfried 1983, s. 77–79.</ref>
=== Myöhemmät epidemiat ===
Rutto jäi mustan surman laannuttua elämään Euroopan jyrsijäpopulaatioihin, ja pandemia jatkui syklisesti. Mustaa surmaa heikompia epidemioita koettiin seuraavien vuosisatojen aikana Euroopassa ja muualla maailmassa useita kymmeniä viiden–kahdentoista vuoden välein paikasta riippuen. Toinen epidemia alkoi keväällä 1361 ja kesti vuoden ajan. Se surmasi Euroopassa ehkä 20 % väestöstä ja koetteli erityisen ankarasti lapsia ja maanomistajaluokkaa. Kolmas epidemia vuonna 1369 surmasi 10–15 % väestöstä, ja seuraavatkin enimmillään saman verran.<ref>Gottfried 1983, s. 130–132.</ref> Mustalta surmalta kokonaan säästynyt [[Islanti]] koki vuonna 1402 vakavan ruttoepidemian.<ref>Heikura 2003, s. 40.</ref>
=== Väestökato ===
Mustan surman seurauksena eurooppalaisten keskimääräinen elinikä laski 35–40 vuodesta alle 20 vuoteen 1300-luvun jälkipuoliskolla.<ref>Heikura 2003, s. 40.</ref>
Euroopan asukasluvun lasku jatkui epidemian jälkeenkin. Joidenkin arvioiden mukaan maanosan väkiluku oli 1400-luvun alussa mahdollisesti laskenut jopa puoleen tai senkin alle epidemiaa edeltäneestä ajasta. Tämä lasku johtui ilmeisesti osittain mustan surman jälkeen tulleista pienemmistä ruttoepidemioista. Ensimmäisistä ruttoepidemioista selvinneet vanhukset selvisivät uusista epidemioista nuoria ihmisiä paremmin.<ref>Heikura 2003, s. 39–40.</ref> Euroopan väkimäärä lähti jälleen nousuun vasta 1400-luvun puolivälissä, ja mustaa surmaa edeltänyt taso saavutettiin 1500-luvun alkupuolella. Lähi-idässä vastaavaa väestöllistä toipumista ei tapahtunut.<ref>Heikura 2003, s. 40–41.</ref>
=== Taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset ===
[[
Väestökato toi muassaan taloudellisia muutoksia, koska sosiaalinen liikkuvuus parani. Esimerkiksi talonpoikien sitoutuminen perinteisille maa-alueilleen väheni, koska asutus harveni huomattavasti. Niinpä [[Maaorjuus|maaorjien]] olot paranivat merkittävästi; maaorjuus oli nimenomaan perustunut vuokraviljelijöiden ja maatyöläisten käytännössä mielivaltaiseen ja rajattomaan riistoon vuokranantajien taholta. Musta surma aiheutti valtavan työvoimapulan, kun esimerkiksi Englannissa jopa kolmannes aiemmin viljellystä pellosta jäi käyttämättä. Niinpä palkolliset kykenivät vaatimaan entistä suurempia palkkoja ja pienempiä vuokria, ja tämä johti lopulta [[feodalismi]]na tunnetun järjestelmän romahtamiseen.<ref name
Vanhat johtajat kuten kuvernöörit, papit ja älyköt lakeineen ja teorioineen joutuivat epäsuosioon, sillä he eivät olleet onnistuneet suojelemaan kansaa. Lainvalvonnan rapautuminen aiheutti lisäksi [[anarkia]]a.<ref>Herlihy 1997, s. 64.</ref>
Rivi 143:
===Kirkon aseman heikentyminen===
Katolinen kirkko menetti lisää paaviskandaaleissa jo karissutta uskottavuuttaan, kun ihmiset huomasivat ettei uskonto estänytkään taudin leviämistä ja perheiden kärsimyksiä. Uskonnonharjoitus kärsi myös siitä, että monelta alueelta kuolivat kaikki papit.<ref name="ls-cons"
Kirkon kanssa kilpailemaan syntyi useita uskonnollisia liikkeitä.<ref>Herlihy 1997, s. 66.</ref> Syntyi uusien, köyhien [[pyhimys]]ten [[kultti]], jota kirkon oli vaikea hyväksyä.<ref>Gottfried 1983, s. 87.</ref>
Rivi 149:
Moni lähti [[pyhiinvaellus]]matkalle: esimerkiksi [[Rooma]]an tuli vuonna 1350 paavin kehotuksesta yli miljoona pyhiinvaeltajaa.<ref>Herlihy 1997, s. 66–67.</ref>
=== Koulutuksen muutokset ===
Yliopistot menettivät suuren osan opiskelijoistaan, ja Euroopan 30 yliopistosta viisi lopetti toimintansa kokonaan. Toisaalta epidemian johdosta monia yliopistoja laajennettiin ja uusia perustettiin nopeasti paikkaamaan syntynyttä pappien ja muiden oppineiden katoa. [[Firenzen yliopisto]] ja sen jälkeen moni muukin yliopisto Italiassa lisäsi klassisia aineita opintoihinsa. [[Latina]]a osaavien opettajien vähenemisen seurauksena oppilaitoksissa alettiin käyttää kansankieltä.<ref>Herlihy 1997, s. 69–71.</ref>
=== Juutalaisvainot ===
Joissain paikoissa [[Juutalaiset|juutalaisia]] syytettiin mustan surman levittämisestä kaivoja myrkyttämällä, ja tämä johti [[Juutalaisvainot|juutalaisvainoihin]].<ref name="ls-cons" /> Useimmissa maissa viranomaiset pystyivät suojelemaan juutalaisia kansan raivolta, mutta koska Saksassa ei ollut riittävää keskushallintoa, moni suuri juutalaisyhteisö siellä hävitettiin kokonaan. Vainojen seurauksena moni juutalainen pakeni Puolaan ja Venäjälle.<ref>Gottfried 1983, s. 73–74.</ref>
=== Lääketieteen kehitys ===
Mustalla surmalla oli suuri vaikutus lääketieteen kehittymiseen. Vallalla ollut [[humoraalioppi]]in perustunut lääketiede osoittautui tehottomaksi ruttoa vastaan ja menetti asemansa. Lääkärikoulutus oli 1300-luvulle asti ollut teoreettista eikä perustunut kliiniseen tutkimukseen ja [[Hypoteesi|hypoteeseihin]]. Mustan surman seurauksena terveydenhoito alkoi muuttua käytännöllisemmäksi, ja [[tieteellinen menetelmä]] tuli suosituksi. Kirurgit nousivat lääkärien rinnalle, ja yleinen anatomiantuntemus kasvoi ruumiinavausten yleistyessä.<ref>Gottfried 1983, s. 116–119.</ref> [[Hygienia]]an alettiin kiinnittää huomiota, ja Italiassa heti epidemian jälkeen säädetyt terveydenhoitolait ja perustetut kunnalliset terveyslautakunnat levisivät muuallekin Eurooppaan. Aluksi terveyslautakunnat keskittyivät vain uusien ruttoepidemioiden torjumiseen, mutta myöhemmin niiden toiminta laajeni yleisemmäksi.<ref>Gottfried 1983, s. 122.</ref> Myös erityisten [[ruttolääkäri]]en virkoja perustettiin.<ref>Gottfried 1983, s. 125.</ref> Vuonna 1374 Venetsiaan ei päästetty ihmisiä, joiden epäiltiin sairastavan ruttoa, ja muualla otettiin käyttöön laivojen [[Karanteeni|karanteeneja]]. Täydellistä suojaa nekään eivät antaneet, joten ruttoepidemiat jatkuivat.<ref name="s101"/>
=== Teknologinen kehitys ===
Äkillinen pula halvasta työvoimasta johti joidenkin mukaan myös teknologisen kehityksen välttämättömyyteen ja jopa laukaisi [[renessanssi]]in johtaneen kehityksen.<ref>Benedictow 2004, s. 393.</ref> Jotkut tutkijat, kuten David Herlihy, ovat antaneet mustalle surmalle kunnian useista keskiajalla yleistyneistä keksinnöistä. Koska musta surma surmasi paljon työväkeä, oli tarpeen kehittää välineitä, joilla työ saatiin tehtyä pienemmällä tekijämäärällä. Joidenkin tutkijoiden mukaan välittömästi mustan surman jälkeen ei kuitenkaan ole havaittavissa teknologista kehitystä juuri millään alalla, vaan useimmat aikakauden tärkeät keksinnöt ja uudistukset tehtiin joko ennen epidemiaa tai vasta vuosisatoja sen jälkeen.<ref>Herlihy 1997, s. 10–12.</ref> Islamilaisessa Lähi-idässä kehitys oli sitä paitsi Eurooppaan nähden päinvastainen, sillä alue taantui pitkäksi aikaa talouden, teollisuuden ja maatalouden tuottavuuden suhteen.<ref>Herlihy 1997, s. 13–14.</ref>
=== Vaikutus taiteeseen ===
Musta surma oli keskiajan ihmisille valtava isku, joka heijastui myös kulttuuriin. Taiteessa alkoivat korostua kuoleman ja kauheuksien kuvaukset, [[sarkasmi]], mutta joskus myös toivo. [[Realismi (taide)|Realismi]] tuli aiempaa suositummaksi tyylilajiksi. Yksinäisestä sairastajasta kuolinvuoteellaan tuli yleinen teema maalauksissa, ja kuolemaa kuvattiin enkelinä tai luurankona. ''[[Kuolemantanssi]]ssa'' kuolemaa edustavat luurangot kuvattiin tanssimassa ja keräämässä kuolevia mukaansa.<ref name="medrano" /> Taiteeseen tuli myös [[Makaaberi|makaabereja]] kuvauksia mätänevistä ruumiista.<ref>Herlihy 1997, s. 63.</ref>
Rakentaminen muuttui mustan surman jälkeen aiempaa vaatimattomammaksi.<ref name="medrano"
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Benedictow, Ole J. | Nimeke = The Black Death 1346–1353. The Complete History | Vuosi = 2004 | Sivu = | Julkaisupaikka = Woodbridge | Julkaisija = The Boydell Press |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Benedictow, Ole J. | Nimeke = What Disease Was Plague? On the Controversy Over the Microbiological Identity of Plague Epidemics of the Past | Vuosi = 2010 | Sivu = | Julkaisupaikka = Leiden | Julkaisija =Brill |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Briggs, Asa
* {{Kirjaviite | Tekijä = Gottfried, Robert S. | Nimeke = The Black Death. Natural and Human Disaster in Medieval Europe | Vuosi = 1983 | Sivu = | Julkaisupaikka =New York & London | Julkaisija = Robert Hale |
* {{Verkkoviite | Osoite = https://journal.fi/tt/article/view/57247/19285 | Nimeke = Musta surma | Tekijä = Heikura, Pekka T. |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Herlihy, David | Nimeke = The Black Death and the Transformation of the West | Vuosi = 1997 (perustuu 1985 kirjoitettuihin esseisiin) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Harvard University Press |
▲* {{Verkkoviite|Osoite=https://journal.fi/tt/article/view/57247/19285|Nimeke=Musta surma|Tekijä=Heikura, Pekka T.|Selite=|Julkaisu=Tieteessä tapahtuu|Tiedostomuoto=PDF|Ajankohta=8/2003|Viitattu=12.11.2013}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|
*<ref name="wade">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nytimes.com/2010/11/01/health/01plague.html?_r=0 | Nimeke =Europe’s Plagues Came From China, Study Finds | Tekijä = Nicholas Wade | Ajankohta = 31.10.2010 | Julkaisu = The New York Times | Viitattu = 18.9.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
*<ref name="Etymonline.Black.Death">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.etymonline.com/word/Black%20Death | Nimeke = Black Death (n.) | Julkaisu = Online Etymology Dictionary Homepage | Viitattu = 26.3.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>
*<ref name="Latdict-ater-atra">{{Verkkoviite | Osoite = http://latin-dictionary.net/search/latin/atra | Nimeke = ater, atra | Julkaisu = Latin Dictionary and Grammar Resources – Latdict | Viitattu = 26.3.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>
*<ref name="HS.syypää.mustaan.surmaan">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/tiede/art-2000005530076.html | Nimeke = Tutkimus: rotat eivät ehkä olleetkaan syypää mustaan surmaan, joka tappoi kymmeniä miljoonia | Tekijä = Kettunen, Niko | Ajankohta = 18.1.2018 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 18.1.2018}}</ref>
*<ref name="Nature.A.draft.genome.of.Yersinia.pestis">{{Lehtiviite | www = https://www.nature.com/articles/nature10549 | Otsikko = A draft genome of ''Yersinia pestis'' from victims of the Black Death | Tekijä = Bos, Kirsten I. & Schuenemann, Verena J. & Golding, G. Brian & Burbano, Hernán A. et al. | Julkaisu = Nature | Vuosikerta = 7376 | Vuosi = 12.10.2011 | Numero = 478 | Sivut = 506–510 | Julkaisija = | Doi = 10.1038/nature10549 | Viitattu = 26.3.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref>
*<ref name="Tragedy.of.the.Great.Plague.1630">{{Kirjaviite | Tekijä = Fletcher, Robert | Nimeke = A Tragedy of the Great Plague of Milan in 1630 | Sivu = 16 | Julkaisupaikka = Baltimore | Julkaisija = The Lord Baltimore Press | Vuosi = 1898 | www = http://www.archive.org/stream/atragedygreatpl00fletgoog#page/n26/mode/2up | Kieli = {{en}}}}</ref>
*<ref name="Yle.Musta.surma.hyödyksi.henkiin.jääneille">{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-6286187 | Nimeke = Tutkija: Musta surma oli hyödyksi henkiin jääneille | Tekijä = Wallius, Anniina | Ajankohta = 7.9.2012 | Julkaisu = Yle Uutiset | Viitattu = 26.3.2020}}</ref>
*<ref name="ls-cons">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.livescience.com/2497-black-death-changed-world.html | Nimeke = How the Black Death Changed the World | Tekijä = Whipps, Heather | Ajankohta = 28.4.2008 | Julkaisu = LiveScience | Viitattu = 15.9.2015 | Kieli={{en}}}}</ref>
*<ref name="medrano">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20160316142637/http://entomology.montana.edu/historybug/YersiniaEssays/Medrano.htm | Arkistoitu = 16.3.2016 | Nimeke = The Influence of Plague on Art from the Late 14th to the 17th Century | Tekijä = Medrano-Cabral, Sardis | Julkaisija = Montana State University | Viitattu = 17.9.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
}}
== Kirjallisuutta ==
* Kallionsivu, Mikko: Ars moriendi, musta surma ja makaaberin traditio. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Karttunen, Laura & Niemi, Juhani & Pasternack, Amos (toim.) | Nimeke = Taide ja taudit. Tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnoilla | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Tampere University Press | Vuosi = 2007 |
== Aiheesta muualla ==
| |||