Ero sivun ”Klodvig I” versioiden välillä

Klodvigin lopullinen kääntyminen kristinuskoon tapahtui [[Tolbiacin taistelu]]n (496) jälkeen. Klodvigin joukot taistelivat [[alemannit|alemanneja]] vastaan tarkoituksenaan valtakunnan laajentaminen itään, nykyisen [[Alsace]]n, [[Mosel]]in ja [[Rein]]in alueille. Gregorius Toursilainen kertoo, kuinka Klodvig oli häviämässä taistelun, eikä tiennyt minkä pakanallisen jumalan puoleen olisi ollut viisasta kääntyä. Tällöin hän päätti rukoilla Kristusta ja lupasi kääntyä kristinuskoon jos saisi voiton taistelussa. Monet historioitsijat Gregoriuksesta lähtien ovat rinnastaneet Klodvigin kääntymyksen keisari [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] kääntymykseen. Taistelun raivotessa ja juuri kun Klodvig itse oli joutumaisillaan saarretuksi ja vangiksi, alemannien päällikkö sai surmansa nuolesta. Tämän nähdessään alemannien armeija kääntyi pakoon. Voitto kuului siis Klodvigille ja kristittyjen jumalalle.<ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 46</ref>

 

 

Klodvigin kaste merkitsi alkua papiston ja Ranskan kuninkuuden väliselle vahvalle siteelle. Hallitsijan tuli hallita Jumalan nimessä, ja ainoastaan hänen suorat jälkeläisensä saattoivat vaatia kruunua itselleen. Kaste myös mahdollisti Klodvigille entistä tiukemman otteen alistamistaan kansoista, sillä kasteen avulla hän oli saanut tuekseen vaikutusvaltaiset kirkonmiehet. On heitettävä syrjään vanha teoria, jonka mukaan germaanit yksinkertaisesti alistivat roomalaisen Gallian. Kyseessä oli valtasuhteiden uudelleenmuotoutumisesta alkunsa saanut germaanisten ja roomalaisten kulttuurien vähittäinen yhdistyminen, joka muodostui jatkuvaksi prosessiksi.