Ero sivun ”Antoine Lavoisier” versioiden välillä

Antoine Laurent Lavoisier syntyi [[Pariisi]]ssa ja opiskeli [[kardinaali Mazarin]]in perustamassa yliopistossa [[Collège des Quatre-Nations]] ([[1754]]–[[1761]]1754–1761) [[kemia]]a, [[kasvitiede]]ttä, [[tähtitiede]]ttä ja [[matematiikka]]a. Ensimmäinen kemian alan julkaisu ilmestyi [[1764]]. Vuonna [[1767]] hän osallistui [[Elsass]]in ja [[Lothringen]]in maantieteen tutkimiseen. Hänet valittiin [[Ranskan tiedeakatemia]]n jäseneksi vuonna [[1768]]. Vuonna [[1771]] hän meni naimisiin 13-vuotiaan [[Marie-Anne Pierrette Paulze]]n kanssa, joka käänsi myöhemmin hänelle englanninkielisiä tekstejä<ref name=Hudson101>Hudson, s. 101</ref> ja teki niihin muistiinpanoja ja korjauksia sekä kuvitti hänen kirjojaan sekä työskenteli hänen kanssaan tutkimuksen parissa. Paulze julkaisi Lavoisierin kuoleman jälkeen tämän muistelmat ja kirjoituskokoelman. Vuodesta [[1775]] Lavoisier palveli kuninkaallisessa ruutihallinnossa, missä hän kehitti [[ruuti|ruudin]] tuotantoa<ref name=Hudson101 /> ja maanviljelyskäyttöä suunnittelemalla uuden [[salpietari]]n valmistusmenetelmän.

Lavoisierin työ perustui osittain Priestleyn työhön. Kuitenkin hän yritti ottaa kunnian Priestleyn havainnoista. Taipumus käyttää muiden henkilöiden saavutuksia heitä mainitsematta ja sitten tehdä omia johtopäätöksiä, sanotaan olleen tyypillistä Lavoisierille. Hän osoitti julkaisuissaan ''Sur la combustion en general'' (”Palamisesta”, 1777 ja ''Considérations Générales sur la Nature des Acides'', [[1778]]), että palamiseen osallistuva ”ilma” oli myös happamuuden lähde. Vuonna 1779 hän nimesi tämän ilman osan hapeksi (''oxygenium'', kreikan ''haponmuodostaja'')<ref name=H107 />, ja muun nimellä azote (''kreikaksi: elämätön'', nykyranskassa [[typpi]]). Julkaisussa ''Reflexions sur le Phlogistique'', 1783, Lavoisier osoitti flogiston-teorian olevan epäjohdonmukainen.<ref>Hudson, s. 109–110</ref>

Ranskalaisen kemistin [[Claude-Louis Berthollet]]in ja muiden kanssa Lavoisier kehitti kemian nimistöä ja nimeämistä, mihin nykyinen nomenklatuurikin perustuu. Hän nimistöä teoksessa ''Méthode de nomenclature chimique'' (''Method of Chemical Nomenclature'', [[1787]]). Järjestelmän nimet ovat pääosin yhä, kuten esimerkiksi nimet [[rikkihappo]], [[sulfaatit]] ja [[sulfiitit]].<ref>Hudson, s. 112</ref>

Lavoisier'n teosta ''Traité Élémentaire de Chimie (Elementary Treatise of Chemistry'', [[1789]], englanniksi kääntänyt [[Robert Kerr (kirjailija)|Robert Kerr]]) pidetään ensimmäisenä nykyaikaisena kemian [[oppikirja]]na, mikä esitti yhtenäisen kuvan uusista kemian teorioista, määritteli selkeästi massa häviämättömyyden lain (law of mass action) sekä hienovaraisesti kyseenalaisti flogistonin olemassaolon, sillä flogistonin massa olisi ollut massan häviämättömyyden lain mukaan negatiivinen. Lavoisier myös selkeytti [[alkuaine]]en käsitettä yksinkertaiseksi aineeksi mitä mikään tunnettu kemiallinen analyysimenetelmä ei pysty pilkkomaan, ja hän kehitti teorian kemiallisten yhdisteiden muodostumisesta alkuaineistaan. Lisäksi se sisälsi luettelon alkuaineista, ja useista aineista joita ei voida enää pilkkoa pienemmiksi, kuten esimerkiksi [[happi]], [[typpi]], [[vety]], [[fosfori]], [[elohopea]], [[sinkki]] ja [[rikki]]. Luettelo sisälsi kuitenkin myös valon, sähkön ja lämmön (oikeastaan ''ranskaksi: calorique; englanniksi: caloric'' eli lämmön ilmentymä, lämmön alkulähde, nestemäinen ja tuhoutumaton ja havaitsematon, nestemäinen – aikaisempi käsitys), joiden hän uskoi olevan ainetta.<ref>Hudson, s. 113–116</ref>

Ollessaan Ranskan virkamiehenä hän oli mukana komiteassa, joka kehitti [[metrijärjestelmä]]n turvatakseen painojen ja mittojen yhdenmukaisuuden koko Ranskassa.<ref name=H102>Hudson, s. 102</ref> [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] [[Terrorin aika|terrorin kauden]] vallankumoukselliset leimasivat Lavoisierin petturiksi yhtenä 28 ranskalaisesta veronvuokraajasta vuonna [[1794]] ja hänet mestattiin [[giljotiini]]lla Pariisissa 50-vuotiaana. Veronvuokraajat olivat erityisen vihattu ammattikunta, ja heidät tuomittiin kokonaisuudessaan kuolemaan. Lavoisieria ei tosin voitu todistaa syylliseksi väärin­käytöksiin, mutta häntä syytettiin perusteettomasti vehkeilystä Ranskan vihollisten kanssa.<ref name=H102 /> On kohtalon ivaa, että Lavoisier oli yksi harvoista vapaamielisistä asemassaan. Hänen puolustuspuheensa kerrotaan kumotun kuittauksella ”''Tasavalta ei tarvitse tiedemiehiä!''”<ref name=H102 />