Ero sivun ”Šiialaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Šiialaisuus Iranissa: muokkausta + Gellner lähteeksi |
→Šiialaisuus Iranissa: stilisointia, typo |
||
Rivi 113:
Šiioijen ja sunnien välillä on eroja rukousrituaaleissa ja ramadan-paastossa. Perjantairukous ei ole šiioille yhtä tärkeä kuin sunneille, koska sitä johtamaan tarkoitettu imaami on kätkeytynyt. Šiioilla on omia rituaalejaan, kuten imaamien haudoilla käynti.<ref name=":7">Bernheimer & Rippin, 2019, 127</ref> Šiioilla on käytössä väliaikainen avioliitto ''(mutʿa)'', jonka katsotaan perustuvan Koraaniin (4:24). Sunnit eivät hyväksy tällaista avioliiton keston rajoittamista etukäteen. Avioeroa ja perintöä koskevat säädökset eroavat myös.
Joistakin eroista on kehittynyt erottavia maamerkkejä. Huomattavin ero on uskontunnustus, johon on lisätty lause: "''ja todistan että Ali on Jumalan ystävä [wali]''”. Kyseessä on myöhäinen lisäys; sitä ei esiinny varhaisissa teksteissä lukuunottamatta Ibn Bābawayhia, joka kieltää käyttämästä tällaista lisäystä. Lause omaksuttiin luultavasti vasta 1500-luvulla, kun [[safavidit]] tekivät šiialaisuudesta Iranin valtionuskonnon vuonna 1501.<ref name=":7" /> Kuitenkin jo al-Kulayni katsoi, että perinteinen kaksiosainen šahada ei ollut riittävä vaan tarvitsee jotain täydennystä. 1500-luvulta lähtien šiialaisuus kehittyi nykymuotoonsa oppineiston järjestäydyttyä hierarkiaksi, jonka huipulla on yksi tai useampi ''[[marza'-i taqlid|marza]]'' ("jäljittelyn kohde") ja hänen alapuolellaan ylempien oppineiden (''[[ajatollah]]'') ja tavallisen papiston luokat.<ref name=":8">{{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Vuosi=1999|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Gaudeamus|Tunniste=ISBN 951-662-749-8|Nimike=Islamin monimuotoisuus}}</ref>
Toinen keskeisin asia, joka erottaa toisistaan šiiat ja sunnit on imaamin virka. Muuan ''hadith'' erityisesti korostaa viran syntyä. Ibn Bābawayh kertoo (1942:61), että kuoleman jälkeen Alin äidin [[Fatima Zahra|Fāṭima]]<nowiki/>n hautaan saapui (islamin tavanomaisen käsityksen mukaiset) kaksi enkeliä ([[Munkar ja Nakir]]), jotka kuulustelivat vainajaa. Fatima vastasi kysymyksiin, että hänen Herransa on Jumala ja profeettansa Muhammed, mutta ei tiennyt kuka oli hänen imaaminsa. Enkelit neuvoivat: "''Sinun poikasi, sinun poikasi!''". Kun Fatima toisti vastauksen, enkelit sanoivat :"''Meillä ei ole valtaa sinuun''".<ref name=":7" /> Enkelit tarkoittivat tällä, ettei heillä ollut oikeutta kiduttaa Fatimaa, kuten he tekivät kaikille vääräuskoisille vainajille. Islamissa vääräuskoisten kidutus alkaa Munkarin ja Nakirin toimesta heti haudassa tapahtuvan kuulustelun jälkeen. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Patrick Sookhdeo|Nimeke=Understanding Islamic Theology|Vuosi=2012|Sivu=109, 237|Julkaisija=Isaac Publishing}}</ref>
Rivi 124:
== Šiialaisuus Iranissa ==
[[Tiedosto:Portrait of Ruhollah Khomeini By Mohammad Sayyad.jpg|thumb|Ajatollah Khomeini vuonna 1981]]
Šiialainen valtioteoria edellytti, että poliittinen valta kuuluu uskonnolliselle johtajalle eli imaamille. Vaatimus ei kuitenkaan voinut toteutua imaamien ketjun katkettua jo 800-luvulla. Teologisesti oli kuitenkin mahdotonta, että maailma olisi ilman imaamia. Sen takia päädyttiin siihen, että viimeisin eli 12. imaami oli vain kätkeytynyt, mutta palaisi aikanaan hallitsemaan. Imaamioppi teki šiialaisuudesta potentiaalisesti vallankumouksellisen liikkeen, sillä se ei voinut pitää mitään muuta hallitusvaltaa oikeutettuna. Pinnan alla olevaa kumoushenkeä ruokki myös
Iranissa šaahin ja uskonoppineiden tasapaino kesti vuoteen 1978, jolloin alkoi Iranin islamilainen vallankumous. Levottomuuksien syttymiseen vaikutti osaltaan šaahi [[Reza Pahlavi]]n ja hänen seuraajansa [[Muhammad Reza Pahlavi]]n pyrkimys länsimaiseen, sekulaariin valtioon. Valtaan noussut [[Ajatollah Khomeini]]
== Historiakriittinen tutkimus ==
| |||