Ero sivun ”Lesbo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Historia: ei olla -> ei ole |
Lisätty tunnettua historiaa, korjattu kirjoitusasua, siirretty kappaleita siistemmän artikkelin vuoksi. Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 4:
[[Tiedosto:Sappho and Erinna in a Garden at Mytilene.jpg|thumb|[[Simeon Solomon]], ''Sapfo ja Erinna Mytilenen puutarhassa'', 1864.]]
[[Tiedosto:Lesbian Couple 2006.jpg|thumb|Lesbopari.]]
'''Lesbo''' on [[nainen|naispuolinen]] [[Homoseksuaalisuus|homoseksuaali]] eli nainen, joka kokee [[Ihmisen seksuaalisuus|seksuaalista]] tai [[tunne]]pohjaista vetovoimaa ainoastaan naisiin.
Lesbous on nykyisenä käsitteenä vasta 1900-luvulla länsimaissa yleistynyt, eikä lesboutta ole tutkittu yhtä mittavasti kuin miesten homoseksuaalisuutta. Tämän takia lesboudesta ei voida sanoa paljoa sellaista, mikä nojautuu vahvasti tutkimustuloksiin. Lisäksi lesboutta on ajateltu historian saatossa useasti harmittomampana tai mitättömämpänä asiana kuin miesten homoseksuaalisuutta, joten se ei ole saanut välttämättä samaa yhteiskunnallista huomiota. Homoseksuaalisuus yleensä leimattiin pitkään mielenterveyden häiriöksi, mutta leimaus on osoitettu myöhemmin vääräksi maailman tiedeyhteisöjen toimesta.
Lesbo-sanan etymologia liittyy [[Lesbos|Lesboksen saareen]].
==Historia==
=== Antiikin aika ===
Antiikin Kreikassa lesbous oli ilmeisesti vähän keskusteltu asia kontrastina miesten väliseen homoseksuaaliseen käytökseen. Ajalta ei ole löydetty juuri ollenkaan kirjallisuutta, jossa puhuttaisiin naisten välisistä romanttisista tai seksuaalisista suhteista.<ref>Dover, Dalton James (1978). Greek Homosexuality. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. p. 171. ISBN 978-0-7156-1111-1.</ref> Tämä saattaa johtua siitä, että antiikin käsitys seksuaalisuudesta ja himosta liittyi vahvasti miehuuteen.<ref>Downing, Christine (1994). "Lesbian Mythology". Historical Reflections. 20 (2): 171.</ref>
Siitä huolimatta nykyaikana tunnetaan ainakin kaksi kreikkalaista runoilijaa, jotka kirjoittivat naistenvälisestä rakkaudesta. [[Alkman]] kirjoitti hymneissään nuorten naisten välisistä tunteista, jotka historioitsijat tulkitsevat eroottisiksi tai seksuaalisiksi. [[Sapfo]] oli Lesboksella asuva naisrunoilija, jonka takia lesbous on nimetty saaren mukaan. Esimerkiksi hänen työssään Oodi Afroditelle runoilija pyytää apua [[Afrodite|Afroditelta]] naisen viettelemiseen.
Kreikan mytologiassa [[Kallisto|Kalliston]] tarinan nähdään viittaavan siihen, että Kallisto ja [[Artemis]] olivat rakastajia. Jotkut historioitsijat arvelvat [[Amatsonit|amatsonien]] olevan [[allegoria]] homoseksuaalisille naisille.
[[Plutarkhos]] kertoi [[Lykurgos Spartalainen|Lykurgos Spartalaisen]] elämänkerrassa spartalaisten vanhempien naisten muodostaneen suhteita nuorten naisten kanssa samaan tyyliin kuin ajan vanhemmat miehet [[Pederastia|muodostivat suhteita]] nuorten miesten kanssa.
Kun homoseksuaalisuus oli luokiteltu mielisairaudeksi 1800-luvun lopulla, monet lesbot peittivät seksuaalisen suuntautumisensa. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Yhdysvalloissa homoseksuaalisuutta pidettiin rangaistavana, ja kehittyi verkostoja joiden avulla lesbonaiset tapasivat toisiaan ja valisti muita homoseksuaalisuudesta. Lesboutta pidettiin pahana, sillä uskottiin että sillon nainen alkaa käyttäytyä maskuliinisesti ja vaatia saada samanlaisen roolin kuin miehillä on yhteiskunnassa.▼
Roomassa viittaukset lesboihin olivat myös harvassa, mutta sen perusteella mitä tiedetään, roomalaiset luultavasti paheksuivat lesboutta. [[Muodonmuutoksia|Muodonmuutosten]] yhdeksännessä kirjassa kuvataan rakkaustarina Iphiksen ja Ianthen välillä. Iphis syntyy äidille, jonka aviomies sanoo tappavansa lapsen jos tämä syntyy tytöksi. Kun äiti synnyttää tytön, hän yrittää piilottaa lapsen sukupuolen antamalla tälle neutraalin nimen Iphis. Iphiksen ollessa 13 ja eläessä poikana isä valitsee hänelle Ianthe-nimisen tytön vaimoksi. Avioliiton lähestyessä Iphis perääntyy pitäen rakkautta hirviömäisenä ja ennenkuulumattomana. [[Isis|Isis-jumalatar]] muuttaa Iphiksen lopulta pojaksi.
Aikainen Kristinusko tuomitsi kaiken homoseksuaalisuuden ja osa kristinuskoisista ajattelee homoseksuaalisuutta edelleen [[Synti|syntinä]], sillä Raamattu kieltää sen.<ref>http://skepticsannotatedbible.com/gay/long.htm</ref>
=== Keskiaika ===
Keskiajan Euroopassa kristityllä kirkolla oli ankara näkemys homoseksuaalisuutta kohtaan. Toisaalta näkemys rajoittui usein vain homomiehiin, eikä lesboista ollut aina mainintaa. Jos lesboista oli maininta, oli mahdollista että heidän rikoksensa nähtiin vähäisempänä kuin homomiesten. Britteinsaarilla neuvottiin esimerkiksi, että naisten välinen seksuaalinen toiminta pitäisi hyvittää kolmella vuodella [[Penance|katumusta]].<ref>Paenitentiale Umbrense, 2.12</ref> Miehille vastaava rikos tuotti neljä vuotta katumusta.
Hieman ennen 1300-lukua Ranskassa julkaistiin lakitutkielma, jossa viitataan lesbojen rankaisemiseen samalla mitalla kuin homomiesten. Ensimmäisellä kahdella rikoskerralla rikollisen keholle tehtiin väkivaltaa ja kolmannella kerralla rikollinen poltettiin kuoliaaksi.<ref>Li livres de jostice et de plet</ref> Myös Espanjassa, Italiassa ja [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnassa]] naisten kanssa seksiä harrastaneita naisia poltettiin kuoliaiksi.
Tunnetaan muutamia naisia, jotka olivat lesboja keskiajalla. Kaikki näistä naisista tunnetaan siksi, että he joutuivat ajan rikosoikeuteen. Esimerkiksi eräs tyttö Saksassa tunnetaan siksi, että hänet teloitettiin hukuttamalla vuonna 1477 homoseksuaalisen teon vuoksi.<ref>Crompton, Louis. "The Myth of Lesbian Impunity. Capital Laws from 1270 to 1791". Journal of Homosexuality. The Haworth Press. 6 (1/2): 11–25. doi:10.1300/j082v06n01_03.</ref> Kaikkia tällaisia naisia ei kuitenkaan tuomittu niin ankarasti, vaan osa selvisi vankeudella ja pääsi jopa vapaaksi myöhemmin. Aikaisella 1400-luvulla Laurence Poitevin tuomittiin vankeuteen, koska hän oli salasuhteessa Jehanne-nimisen naisen kanssa aviomiehensä selän takana. Hän selvisi kuudella kuukaudella vankeutta, sillä hän kertoi Jehannen aloittaneen sen ja sanoi katuvansa syntejään.<ref>Bennett, Judith M. (2000). ""Lesbian-like" and the Social History of Lesbianisms". Journal of the History of Sexuality. 9 (1): 18–19.</ref> 1600-luvulta taas tunnetaan nunna, joka harrasti seksiä toisen nunnan kanssa luostarissa. Benedetta Carlinin sanottiin olevan mieshengen riivaama ja hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankeuteen.<ref>Randall, Frederika (19 January 1986). "Divine Visions, Diabolical Obsessions". The New York Times. New York.</ref>
Keskiajalla arabimaissa lesbouden ajateltiin johtuvan [[Häpyhuulet|häpyhuulten]] lämpenemisestä, jota nainen yrittäisi helpottaa hieromalla niitä toisen naisen [[Sukupuolielin|sukuelimiä]] vasten.<ref>Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.</ref> Ajateltiin myös, että nainen voi syntyä lesboksi, jos hänen syntymässään avustava sairaanhoitaja syö tiettyjä ruokia kuten [[Selleri|selleriä]].<ref>Amer, Sahar (2009). "Medieval Arabic Lesbians and Lesbian-Like Women". Journal of the History of Sexuality. 18 (2): 217.</ref> Ajan kirjallisuudesta löytyy tarina, jossa kuvataan eroottista rakkautta arabinaisen ja kristityn naisen välillä. Sen on kirjoittanut [[Ali ibn Nasr al-Katib]] ja se on aikaisin tunnettu maininta lesboista arabikirjallisuudessa.
Keskiajan juutalaiset kielsivät lesbouden, sillä he pitivät sitä Egyptissä harjoitettuna tapana, ja [[Vanha testamentti]] kielsi heitä toimimasta egyptiläisten tapaan. <ref>http://www.mechon-mamre.org/i/5121.htm</ref> Lesboille ei kuitenkaan seurannut fyysistä rangaistusta. Vaimon aviomiehen tuli tarkistaa, ettei nainen harrastaisi seksiä naisten kanssa.
=== Aikainen moderni aikakausi ===
Euroopassa naisten homoseksuaalisuus sai hieman lisää näkyvyyttä. Kulttuuri ei tuominnut sitä yhtä vahvasti kuin miesten homoseksuaalisuutta, ja naiset eivät esimerkiksi Englannissa joutuneet oikeudessa syytteeseen siitä. Laki Englannissa jätti lesbouden suurilta osin huomiotta, mutta sosiaalinen [[Stigma|stigma]] lesbouden ympärillä oli olemassa.<ref>Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 413.</ref> Osa historioitsijoista on sitä mieltä, että lesboutta ei jätetty huomiotta hyväksynnän takia, vaan koska kulttuuri ei tahtonut myöntää sen olemassaoloa.<ref>Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 409.</ref>
Ajan kirjallisuudessa yritettiin selvittää lisää lesboudesta. "Oikeiden" lesbojen ajateltiin olevan ulkonäöltään maskuliinisia ja eroavan muista naisista anatomiallaan.<ref>Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 15 (3): 415.</ref> Ei kuitenkaan saatu luotua täysin selkeää kuvaa siitä, miten lesbo eroaisi muista naisista varmasti.
Amerikassa ehdotettiin joitakin lakeja homoseksuaalisuutta vastaan, mutta näitä lakeja ei pääasiassa toteutettu. Vuonna 1649 oikeuteen joutuivat naiset [[Mary Vincent Hammon]] ja [[Sarah White Norman]] epäsiveästä käytöksestä toistensa kanssa sängyssä. Hammon selvisi nuhtelulla koska oli alle 16 ja Norman tuomittiin myöntämään tekonsa julkisesti. Tämä on ainoa lesbouteen liittyvä tuomio Yhdysvaltojen historiassa.<ref>Bullough, Vern; Bullough, Bonnie (1977). "Lesbianism in the 1920s and 1930s: A Newfound Study". Signs. 2 (4): 895. doi:10.1086/493419.</ref>
Ajalla oli myös homoseksuaalisuutta kohtaan hyväksyvää kirjallisuutta, mutta se kuului pieneen [[Alakulttuuri|alakulttuuriin]], johon ei kuulunut jäseniä ylemmistä yhteiskuntaluokista. <ref>Craft-Fairchild, Catherine (2006). "Sexual and Textual Indeterminacy: Eighteenth-Century English Representations of Sapphism". Journal of the History of Sexuality. 22 (3): 413.</ref> Todennäköisesti ainakin Pariisissa 1700-luvulla ja 1800-luvun alulla tanssijoilla ja prostituoiduilla oli keskenään homoseksuaalisten naisten alakulttuuri.
=== 1800-luvun loppu ja 1900-luku ===
[[Tiedosto:Henri_de_Toulouse-Lautrec_036.jpg|thumb|''Henri de Tolouse-Lautrecin maalaus avoimesti lesbosta viihdyttäjästä 1890-luvulta'']]
1800-luvun lopulla eurooppalaiset [[Seksologia|seksologit]] kuvasivat lesboiksi naisia, joiden käyttäytyminen ei vastannut jollakin tavalla odotuksia naisen [[Sukupuolirooli|sukupuoliroolista yhteiskunnassa]]. Käyttäytymisen ei tarvinnut liittyä kaikissa tapauksissa seksiin muiden naisten kanssa. Tänä aikana sukupuoliroolit olivat hyvin joustamattomat, ja arvellaan, että osittain siksi naiset päätyivät viettämään paljon aikaa keskenään. Samoissa yhteiskuntaluokissa olevat naiset muodostivat paljon läheisiä ystävyyssuhteita.<ref>Smith-Rosenberg, Carroll (1975). "The Female World of Love and Ritual: Relations between Women in Nineteenth-Century America". Signs. 1 (1): 1–29. doi:10.1086/493203. JSTOR 3172964.</ref> Tällainen loi tilaa myös homoseksuaaliselle käytökselle. Tunnetaan esimerkiksi kaksi naista, jotka olivat avioliitoissa miesten kanssa, mutta jotka pitivät keskenään yllä suhdetta, jonka tulkitaan olleen romanttinen ja seksuaalinen.<ref>Hansen, Karen V (1995). "No Kisses Is Like Youres': An Erotic Friendship between Two African-American Women during the Mid-Nineteenth Century". Gender and History. 7: 153–182. doi:10.1111/j.1468-0424.1995.tb00019.x</ref> Tällainen on saattanut olla yleistä lesboilla tänä aikana. 1800-luvun lopulla ja aikaisella 1900-luvulla suosioon nousivat Yhdysvalloissa myös "Boston-avioliitot" joissa kaksi romanttisesti toisistaan kiinnostunutta naista muuttivat yhteen ja elivät ilman miehen rahallista tukea. Naiset tapasivat toisiaan usein vain naisille tarkoitetuissa yliopistoissa.
Lesbot tulivat julkisesti näkyviin Ranskassa samoihin aikoihin. [[Fin de siecle]]-yhteisöön kuului kahviloita, ravintoloita ja baareja, jotka olivat lesbojen omistamia ja joissa lesbot usein kävivät. Tällaiset paikat vetivät puoleensa paljon naistaiteilijoita ja -kirjailijoita, jotka olivat lesboja tai biseksuaaleja. 1901 julkaistiin naisen kirjoittama [[bestseller]], joka kertoi lesbosuhteesta (kirjan nimi on ranskaksi l'Idylle Saphique). Näkyvimmät lesbot olivat näyttelijöitä ja viihdyttäjiä. Ajan turistioppaatkin kertoivat lesbojen vakituisista paikoista.
Toisaalta siis ilmapiiri oli paikoittain hyvinkin avoin, mutta toisaalta 1800-luvun lopulla lesbous määriteltiin [[Mielenterveyden häiriö|mielenterveyden häiriöksi]], koska sitä ei ymmärretty kunnolla tieteellisestä näkökulmasta. Lisäksi lesboudella oli stigma myös avoinmielisissä yhteiskunnissa.
▲
1960-luvulla uuden [[feminismi|feminismin]] aallon mukana syntyi poliittinen lesbous. Feministit ajattelivat [[heteroseksuaalisuus|heteroseksuaalisuuden]] olevan [[Patriarkaatti (yhteiskuntatieteet)|patriarkaalisen]] yhteiskunnan tärkeä rakenne ja päättivät pysyä erossa miehistä, jotta he eivät saa poliittista ylivaltaa.<ref> Bunch, Charlotte. "Lesbians in Revolt". The Furies: Lesbian/Feminist Monthly. Retrieved 12 May 2014.</ref> Poliittinen lesbous on lesboudesta erotettavissa siinä, että poliittinen lesbo ei ole välttämättä homoseksuaali.
Vuonna 1969 [[Stonewallin mellakat]] New Yorkissa laittoivat liikkeelle koko [[HLBT|HLBT-yhteisön]] ja siten myös lesbojen pääsyn nykyiseen hyvään asemaan länsimaisessa yhteiskunnassa.
Homoseksuaaliset teot poistettiin [[Rikoslaki|rikoslaista]] Suomessa vuonna 1971. Vuonna 1981 homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta. Vuonna 1999 suojaikärajat homoseksuaaliselle ja heteroseksuaaliselle kanssakäymiselle asetettiin samaksi ja poistettiin kielto kehottaa ihmisiä julkisesti homoseksuaalisiin tekoihin. Vuonna 2017 laillistettiin [[Samaa sukupuolta olevien avioliitto|lesbo- ja homoavioliitot]].
==Eläintutkimus==
| |||