Versio 11. maaliskuuta 2020 kello 22.00 muokkaa Putsari (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 30 844 muokkausta liimablankotusta paljon ← Vanhempi muutos		Versio 13. maaliskuuta 2020 kello 23.34 muokkaa kumoa Mikko Paananen (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 62 813 muokkausta p kh Uudempi muutos →
Rivi 18: Hallitsijaparin kasvatusmetodeihin kuului lasten kanssa leikkiminen ja se, että sairastuneet lapset otettiin nukkumaan vanhempiensa makuuhuoneeseen. Opettajille kerrottiin että jos lapset käyttäytyivät huonosti, niin siitä pitää toki vanhemmille kertoa, mutta lapsia ei saa uhkailla vanhempien ankaralla rangaistuksella. Menetelmä poikkesi täysin muiden ruhtinasperheiden tavasta kohdella lapsiaan. Kruununperijä-Fredrik herätti kuitenkin isässä huolta. Isä ei päässyt selville poikansa ajatuksista ja piti poikaa jotenkin erilaisena. Isä saattoi välillä käsitellä Fredrikiä kovin ristiriitaisesti: hän saattoi ensiksi hellästi halata poikaansa, mutta hellyys vaihtui pian sarjaksi läimäytyksiä. <ref> Grimberg 1983, s. 123-124</ref> Isä valmisti pojalleen opetusohjelman, jonka toteutus aloitettiin Fredrikin ollessa neljävuotias. Pojan piti tuolloin aloittaa Preussin armeijan yleisen ~~palvelusohjessäännön~~palvelusohjesäännön opettelu. Kaksi vuotta myöhemmin hänen komennettavakseen annettiin oma kadettikomppania. Suuri paino annettiin ratsastukselle ja miekkailulle. Lisäksi opetettiin linnoitusten piirittämistä. Teoriapainotteista koulutusta isä-kuningas jopa väheksyi; hänen poikansa ei pitänyt opiskella [[latina]]a ja [[kreikka]]a, jotka yleensä kuuluivat ylempisäätyisten koulutukseen. Kaunokirjallisuuden lukeminen kiellettiin pojalta ja historiaa hän sai opiskella vain viimeisten sadan vuoden ajalta. Lisäksi Fredrikille opetettiin lyhyet perusteet maanviljelystä ja oikeustieteestä, maantieteestä kartanluku ja auttava ~~ranskankielen~~ranskan kielen taito. Isä antoi pojalleen hallitsemiseen vain kaksi ohjetta: tärkeimmät asiat, joista hallitsijan pitää ajatella ovat raha ja armeija. Toisena ohjeena oli, että naapurit ajattelevat vain ja ainoastaan Preussin tuhoamista. Opetussuunnitelma tähtäsi isän käskystä laiskuuden karkottamiseen ja pojan oli jo pienestä oltava mukana isän tekemillä uuvuttavilla useita viikkoja kestäneillä tarkastusmatkoilla.<ref> Grimberg 1983, s. 123-124</ref> Fredrikin mielestä hänen isänsä hänelle tekemä opetussuunnitelma oli toivottoman tylsä eikä se pystynyt täyttämään hänen tiedonhaluaan. Valopilkkuja olivat vierailut äidin luona ja äiti ja sisar tutustuttivat hänet kirjallisuuteen, mikä oli pojalta ankarasti kiellettyä. Ensimmäiset Fredrikin lukemat kirjat olivat nuorille tarkoitettuja seikkailukirjoja, mutta iän myötä ne muuttuivat vakavammiksi. Hän muisteli, että joutui lukemaan niitä salaa, opettajansa ja kamaripalvelijansa huoneessa näiden nukkuessa sinne piilottamansa lyhdyn valossa. Myös kirjojen keräilyyn avautui tilaisuus Fredrikin varttuessa: hän asui enimmäkseen [[Potsdam]]issa, kun taas isä oleskeli [[Berliini]]ssä ja kirjoja säilytettiin erään yksityishenkilön luona. Kirjat olivat enimmäkseen romaaneja, mutta myös historiaa, filosofiaa ja teologiaa käsitteleviä teoksia kuului kokoelmaan. Kun isä-kuningas sai tietää kirjastosta, oli Fredrikillä jo 3 000 kirjaa. <ref> Grimberg 1983, s. 126-127</ref> Rivi 32: Rheinsbergissä Fredrikin elämä ei sujunut ihan niin kurinalaisesti kuin hänen isänsä olisi toivonut. Välillä siellä harrastettiin teatteria ja pidettiin juhlia jossa käytettiin runsaasti alkoholia. Juhlat saattoivat päättyä usein posliiniastioiden murskajaisiin, mikä oli 1700-luvun yläluokan parissa suosittu, mutta paheksuttu huvi. Ranskalainen kirjallisuus kiehtoi edelleen Fredrikiä ja Rheinsbergissä hän luki [[Molière]]a, [[Jean Racine\|Racine]]a, [[Jean de La Fontaine\|De La Fontaine]]a ja muita jo tuolloin klassikon aseman saaneita kirjailijoita. Nousevaa saksankielistä kirjallisuutta hän ei pitänyt arvossa, se oli hänestä latteaa ja jaarittelevaa. <ref> Grimberg 1983, s. 135-137</ref> Viimeisenä elinvuotenaan Fredrik Vilhelm I oli jo niin huonossa kunnossa, että hän saattoi ~~liikua~~liikkua vain pyörätuolilla. Hän oli poikansa kehitykseen tyytyväinen ja teki hänen kanssaan sovinnon. Pian sen jälkeen hän kuoli. <ref> Grimberg 1983, s. 145</ref> == Hallitsijana == === Nuori kuningas === Pian isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1740 Fredrik ~~esittätyi~~esittäytyi kansalle. Kansa oli tyytyväinen, että ankarana kurittajana ja itarana miehenä tunnettu vanha kuningas oli poissa. Uusi hallitsija tuli pian suosituksi nuorekkaalla olemuksellaan ja miellyttävällä käytöksellään. Hän vaikutti monessa tilaisuudessa jopa ujolta. Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että tämä oli pelkkää näyttelemistä. Nuori hallitsija osasi kuin huomaamatta taivutella ihmiset puolelleen sopivalla imartelulla ja hänen itseluottamuksensa oli rajaton. Monia ihmisiä hän halveksi pohjattomasti ja todelliset tunteensa hän oppi salaamaan isänsä yliankaran kurituksen pelossa. Naiskauneus ei tehnyt häneen mitään vaikutusta, hän saattoi halveksia naisia avoimesti muun muassa sanomalla että hovinaisille myönnetään eläkkeitä tyhmyysjärjestyksessä, ja moni on päätynyt pitämään häntä homoseksuaalina. Tälle olettamukselle ei ole ~~löytnyt~~löytynyt mitään vahvistusta mistään aikalaislähteestä. <ref> Grimberg 1983, s. 138, 147, 189</ref> Uuden hallitsijan ensimmäinen tehtävä oli järjestää edeltäjänsä valtiolliset hautajaiset. Fredrik piti hovimiehilleen puheen, että tulee tarkastamaan kaikki heidän hänelle esittämänsä laskut, ja rankaisemaan jos nämä ovat laittaneet niihin omia kulujaan. Hovimiehet huomasivat pian, että Fredrik oli talousasioissa vielä isäänsäkin tarkempi ja huomasi nopeasti, jos häntä yritettiin huijata. Lisäksi hän ilmoitti, että korkeat hallitusherrat saavat toki pitää valtiollisia edustustilaisuuksia, mutta tästä lähtien he maksavat ne omista varoistaan. Tämä aiheutti sen, että moni hovivirkoja perinteisesti hoitanut suku vetäytyi maaseudulle ja tilalle tuli uusia sukuja, joilla oli varaa maksaa ~~edustilaisuudet~~edustustilaisuudet ja rakentaa niille sopivia palatseja Berliiniin ja sen lähistölle. <ref> Grimberg 1983, s. 188</ref> ▼ Nuoren hallitsijan suosiota ei kasvattanut myöskään hänen ilmoituksensa, että tästä lähtien politiikka kuuluu Preussissa ainoastaan hänelle. Muut lähinnä laittavat hänen määräyksensä toimeen. Ministereitään hän pyysi esittämään asiansa kirjallisesti ja mieluiten lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuninkaan vastaukset olivat myös kirjallisia ja niitä saattoivat säestää henkilöön käyvät luonnehdinnat kuten "tuuliviiri" ja "suurlurjus". Isänsä vanhoja kenraaleita hän halveksi avoimesti ja totesi, että kukaan tuskin huomaa jos nämä kuolevat. <ref> Grimberg 1983, s. 190</ref> ▼ ▲Uuden hallitsijan ensimmäinen tehtävä oli järjestää edeltäjänsä valtiolliset hautajaiset. Fredrik piti hovimiehilleen puheen, että tulee tarkastamaan kaikki heidän hänelle esittämänsä laskut, ja rankaisemaan jos nämä ovat laittaneet niihin omia kulujaan. Hovimiehet huomasivat pian, että Fredrik oli talousasioissa vielä isäänsäkin tarkempi ja huomasi nopeasti, jos häntä yritettiin huijata. Lisäksi hän ilmoitti, että korkeat hallitusherrat saavat toki pitää valtiollisia edustustilaisuuksia, mutta tästä lähtien he maksavat ne omista varoistaan. Tämä aiheutti sen, että moni hovivirkoja perinteisesti hoitanut suku vetäytyi maaseudulle ja tilalle tuli uusia sukuja, joilla oli varaa maksaa edustilaisuudet ja rakentaa niille sopivia palatseja Berliiniin ja sen lähistölle. <ref> Grimberg 1983, s. 188</ref> ▲Nuoren hallitsijan suosiota ei kasvattanut myöskään hänen ilmoituksensa, että tästä lähtien politiikka kuuluu Preussissa ainoastaan hänelle. Muut lähinnä laittavat hänen määräyksensä toimeen. Ministereitään hän pyysi esittämään asiansa kirjallisesti ja mieluiten lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuninkaan vastaukset olivat myös kirjallisia ja niitä saattoivat säestää henkilöön käyvät luonnehdinnat kuten "tuuliviiri" ja "suurlurjus". Isänsä vanhoja kenraaleita hän halveksi avoimesti ja totesi, että kukaan tuskin huomaa jos nämä kuolevat. <ref> Grimberg 1983, s. 190</ref> ===Sodat ja valloitukset=== ==== Sodat Sleesian hallinnasta ==== Kun [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta\|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] hallitsija [[Kaarle VI (keisari)\|Kaarle VI]] kuoli vuonna 1740 syntyi kruununperimyksestä heti kiistaa. Keisari Kaarle VI oli nimittänyt seuraajakseen tyttärensä Maria Teresian, mitä monet kaukaista sukua olevat miespuoliset ruhtinaat eivät hyväksyneet. Ensimmäisenä kruunua tavoitteli [[Baijeri]]n [[vaaliruhtinas]] Kaarle Albert. Testamentissa luki aivan selvästi, että Kaarle Albertista voi tulla keisari vain, jos [[Habsburg]]in suku on sammunut sekä mies- että naislinjalta. Baijerilla ei ollut sotilaallista eikä taloudellista voimaa ajaa Kaarle Albertin vaatimuksia eteenpäin. Myös Saksin vaaliruhtinas Albert III oli kiinnostunut tavoittelemaan kruunua, mutta häneltäkin puuttuivat riittävät voimavarat. Fredrik järkeili, että ainoa varteenotettava uhka on tulossa [[Ranska]]sta. <ref> Grimberg 1983, s. 148-150</ref> Preussin armeijaa pidettiin tuolloin Euroopan parhaimpana. Fredrik II muisteli vanhana, että häntä alkoi kiinnostaa päästä historian lehdille. Mieluiten hän olisi käynyt ensin Itävallan kimppuun nopealla sodalla ja neuvotella jälkeenpäin, mutta hän päätti kuitenkin ensiksi neuvotella. Itävallan armeijasta hän tiesi, että se kärsi sekä varuste- että rahapulasta. <ref> Grimberg 1983, s. 150-151</ref> Rivi 48 ⟶ 50: Fredrik lähetti ehdotuksensa Itävallan hallitsijalle [[Maria Teresia]]lle: Preussi tukee Maria Teresian oikeutta olla Itävallan hallitsija ja hänen keisarinarvoaan. Vastineeksi Itävalta luovuttaisi Preussille [[Sleesia]]n. Fredrik arveli, että tähän Itävalta ei suostu, vaan tilanne kehittyy sodaksi. Joulukuussa 1740 Preussin armeija hyökkäsi yllättäen ja ilman [[sodanjulistus]]ta Sleesiaan. Preussilla oli vanhoja vaatimuksia Sleesiaa kohtaan, mutta Fredrikiä kiinnosti enemmän alueen taloudellinen potentiaali. <ref> Grimberg 1983, s. 152-153</ref> Syttynyttä sotaa kutsutaan [[Ensimmäinen Sleesian sota\|ensimmäiseksi Sleesian sodaksi]]. Sota on osa [[Itävallan perimyssota]]a. Aluksi sota eteni Fredrikin ja Preussin osalta odottamattoman hyvin. Sleesia vallattiin lähes ilman vastarintaa ja [[protestantti\|protestantit]] pitivät Preussia vapauttajana. Itävalta sai armeijansa liikekannalle vasta keväällä 1741. <ref> Grimberg 1983, s. 155-157</ref> Ennen kuin Itävalta sai armeijansa kuntoon, käytiin kulissien takana monimutkaista diplomaattista peliä. Iso-Britannian kuningas [[Yrjö II (Iso-Britannia)\|Yrjö II]], joka oli myös Saksassa sijaitsevan [[Hannover]]in kuningas, ehdotti molempien hallitsemiensa ~~valtioden~~valtioiden sekä [[Alankomaat\|Alankomaiden]], Itävallan, Saksin ja Venäjän liittoa Preussin jakamiseksi. Liittosopimus oli allekirjoittamista vaille valmis, kun huhtikuun 10. päivänä 1741 Yrjö II ilmoitti, että ei tule liittoon mukaan Ranskan uhan takia. <ref> Grimberg 1983, s. 157</ref> Huhtikuun alussa 1741 Itävalta aloitti vastahyökkäyksen johtamalla joukkonsa [[Böömi]]n kautta Sleesiaan. Tavoitteena oli eristää Fredrik ja hänen armeijansa lähtömaastaan. Itävallan hyökkäys on malliesimerkki ajan sotimisesta: tuolloin yritettiin välttää taisteluita ja tehdä yllättäviä koukkauksia, joilla vihollinen saarrostettaisiin. Itävallan armeijalla oli 18 000 miestä Preussin 22 000 miestä vastaan. Mollwitzin taistelussa preussilaiset ensin hyökkäsivät, mutta tulivat lyödyiksi, mutta taistelu päättyi lopulta Preussin voittoon. Välillä Fredrik oli lähtenyt itsekin pakosalle, mutta kääntyi takaisin. Preussin voitto muutti myös ~~suurpoliittista~~suurvaltapoliittista asetelmaa. <ref> Grimberg 1983, s. 157-160</ref> Itävallan tappion johdosta Baijeri ja [[Espanja]] liittoutuivat päämääränään Itävallan jako. Jotta [[Venäjä]] ei tulisi Itävallan avuksi, innostettiin [[Ruotsi]]n [[hattupuolue\|hattuhallitusta]] hyökkäämään Venäjälle. Pian tämän jälkeen myös Ranska tuli mukaan liittoon ja syksyllä ranskalais-baijerilainen armeija hyökkäsi Itävaltaan ja ~~valtasivat~~valtasi Ylä-Itävallan ja Böömin. Baijerin Kaarle Albert julistettiin [[Praha]]ssa keisariksi. Monien sotatoimien jälkeen Itävalta ~~solmivat~~solmi rauhan [[Breslau]]ssa vuonna 1742, missä Sleesia luovutettiin ~~Preusille~~Preussille. <ref> Grimberg 1983, s. 163-166</ref> Rauhaa ei kestänyt pitkään. Vuonna 1744 Fredrik solmi liiton Ranskan kanssa ja aloitti [[Toinen Sleesian sota\|toisen Sleesian sodan]]. Hän hyökkäsi armeijoineen Böömiin, mutta tällä kertaa sotaonni ei suosinut häntä. Armeija kärsi elintarvikepulasta ja joukkokarkaamisen vuoksi se menetti 17 000 miestä. <ref> Grimberg 1983, s. 166-167</ref> Myös tämä sota oli osa suurta yleiseurooppalaista konfliktia, Itävallan perimyssotaa, johon kuului myös sotatoimia nykyisen [[Belgia]]n alueella. <ref> Grimberg 1983, s. 167</ref>

Ero sivun ”Fredrik Suuri” versioiden välillä