Ero sivun ”Elsa Turakainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Filmografia: roolit: +wl. |
elonet viitteet |
||
Rivi 34:
'''Elsa Mercedes Turakainen''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|8|8|1904|[[Helsinki]]|7|2|1992|Helsinki}}) oli suomalainen [[näyttelijä]]. Hän teki huomattavan uran [[Helsingin Kaupunginteatteri]]ssa ja sen edeltäjässä [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa. Niin teattereissa kuin valkokankaillakin hän saavutti taiteellisia voittoja tiheätunnelmaisissa, [[Draama|dramaattisissa]] rooleissa kuten myös tulkinnoissaan [[Komedia|koomisista]] ”kansannaistyypeistä”. Eräitä rooleja Turakainen näytteli sekä puheteatterissa että elokuvassa; näitä olivat muun muassa professorskan osa teoksessa ''Ruma Elsa''.
Elokuvataiteessa Turakainen – ystävien kesken ”Turri” – tunnettiin varsinkin lukuisista äiti-rooleistaan. Aikakirjoihin ovat jääneet eritoten Aino Suominen eli ''[[Suomisen perhe]]'' -elokuvasarjan äiti ja jyhkeän matriarkaalinen Loviisa [[Edvin Laine]]en ''[[Niskavuori]]''-filmatisoinneissa. Näyttämötaiteessa Turakainen painotti inhimillisen kontaktin mahtia
== Uran alku ==
Rivi 69:
== Elokuvaura ==
Turakaisen elokuvauransa alkoi [[Suomen sisällissota|kansalaissotaan]] sijoittuvasta [[mykkäelokuva]]sta ''[[Miekan terällä]]'' (1928). Hän näytteli ensimmäisen filmiroolinsa maalaistyttönä ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' mukaan ”elävästi, uskottavasti ja koruttoman luontevalla tavalla”. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Turakainen esiintyi noin 60 elokuvassa suomalaisen elokuvan kultakaudelta lähtien aina vuoteen 1979.<ref name="elonet">{{Verkkoviite | Osoite = https://elonet.finna.fi/Search/Results?filter%5B%5D=author2_id_str_mv%3Akavi.elonet_henkilo_224638 | Nimeke = Elsa Turakainen | Tekijä = Rytkönen, Sisko | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 29.6.2014 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 12.3.2020 }}</ref>
Turakainen näytteli lukuisissa elokuvissa suomalaisen elokuvan niin sanottuna kulta-aikana. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1928 ja jatkui kymmenen vuoden tauon jälkeen aina vuoteen 1979. Turakainen näytteli Aino Suomista kaikissa kuudessa [[Suomisen perhe]] -elokuvassa. 1940-luvulla yleisö samaisti hänet voimakkaasti Ainon osaan, kuten myös [[Lasse Pöysti]] ja [[Maire Suvanto]] samaistettiin Suomisen perheen roolihahmoihinsa. [[Edvin Laine]]en elokuvissa ''[[Niskavuoren Aarne]]'' ja ''[[Niskavuori taistelee]]'' Turakainen näytteli vahvoin vedoin suurtilan vanhaa emäntää Loviisa Niskavuorta. Elokuvassa ''[[Opri]]'' hän tulkitsi liikuntakyvytöntä Akviliina-kunniamummoa, joka on kolmesta kohtalotoverista kaikkein äkäisin. Suoritus palkittiin [[Jussi-palkinto|Jussi-patsaalla]]. Turakaisen viimeiset elokuvaroolit olivat niin sanottuja kansannaisia. Laineen [[Väinö Linna]] -filmatisoinneissa ''[[Täällä Pohjantähden alla (vuoden 1968 elokuva)|Täällä Pohjantähden alla]]'' sekä ''[[Akseli ja Elina]]'' hänellä oli sivuosa Leppäsen Hennana. Leppäskän rooli poikkesi merkittävästi Turakaiselle tyypillisistä hienostorouvan rooleista, kuten myös vahvaa murretta puhuva kursailematon Sammalsuon Maija vuoden 1979 elokuvassa ''[[Ruskan jälkeen]]'' – kyseinen rooli jäi hänen viimeisekseen. ▼
▲
Eräs Turakaisen kepeistä elokuvarooleista oli elokuvassa ''[[Pekka ja Pätkä miljonääreinä]]'', jossa hän näytteli leskirouvaa, kauppaneuvoksetar Gunilla Lillukkaa, joka vietteli [[Pätkä]]ä. Vahvasti karrikoidut hienostorouvat saivat Turakaisesta väkevän tulkitsijansa myös esimerkiksi [[komedia|komedioissa]] ''[[Ruma Elsa]]'' ja ''[[Älä nuolase...]]'' [[Jack Witikka|Jack Witikan]] [[Simo Puupponen|Aapeli-filmatisoinnissa]] ''[[Pikku Pietarin piha (vuoden 1961 elokuva)|Pikku Pietarin piha]]'' Turakainen näytteli Jormalaisten taloudenhoitaja Karoliinaa.▼
▲Eräs Turakaisen kepeistä
Turakaisen viimeiset elokuvaroolit olivat niin sanottuja kansannaisia. Laineen [[Väinö Linna]] -filmatisoinneissa ''[[Täällä Pohjantähden alla (vuoden 1968 elokuva)|Täällä Pohjantähden alla]]'' sekä ''[[Akseli ja Elina]]'' hänellä oli sivuosa Leppäsen Hennana. Leppäskän rooli poikkesi merkittävästi Turakaiselle tyypillisistä hienostorouvan rooleista, kuten myös vahvaa murretta puhuva kursailematon Sammalsuon Maija vuoden 1979 elokuvassa ''[[Ruskan jälkeen]]'', joka jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Turakainen itse koki niin suuret kuin pienetkin tyyppiroolit omikseen, mutta totesi olleensa Suomisen perheen äitinä ”eniten itseään”.<ref name="elonet"/>
== Kuunnelmat ==
== Yksityiselämä ==
Turakaisen aviopuoliso oli näyttelijä [[Artturi Laakso]] vuodesta 1935 aina tämän kuolemaan vuonna 1976. Pariskunnalla oli yksi tytär, vuonna 1936 syntynyt Varpu.<ref name="TM391" /> Turakainen kävi mielellään
Elsa Turakainen kuoli 87-vuotiaana Helsingissä 7. helmikuuta 1992.<ref name="elonet"/>
== Filmografia ==
Rivi 200 ⟶ 204:
|}
{{Palstoitus loppuu}}
<ref name="elonet"/>
== Lähteet ==
| |||