Ero sivun ”Erkki Melartin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p rv, vandalismia Merkkaus: Kumoaminen |
|||
Rivi 29:
Melartin opiskeli [[Helsingin musiikkiopisto]]ssa [[Martin Wegelius|Martin Wegeliuksen]] johdolla [[1892]]–[[1899]] ja jatkoi opintojaan Wienissä [[Robert Fuchs]]in johdolla. Sydänviasta ja keuhkotaudista huolimatta Melartin loi lähes kaikki musiikinlajit kattavan sävellystuotannon. Merkittäviä teoksia ovat muun muassa kuusi sinfoniaa, [[Jalmari Finne]]n librettoon sävelletty ooppera ''[[Aino (ooppera)|Aino]]'', ensimmäinen suomalainen baletti ''Sininen helmi'', viulukonsertto, ''Marjatta'' sopraanolle ja orkesterille, neljä jousikvartettoa, jousitrio sekä pianoteokset ''Surullinen puutarha'' ja ''Fantasia apocaliptica''. Melartin sävelsi myös joitakin iskelmiä oopperalaulaja [[Ture Ara]]lle nimimerkillä ''Eero Mela''. Melartinin esitetyin sävellys on epäilemättä juhlamarssi musiikista näytelmään ''Prinsessa Ruusunen'', joka on Suomen suosituin [[häämarssi]].
Säveltäjänä Melartinia pidettiin pitkään eklektisenä ja akateemisena miniatyyrimuotojen taitajana, mutta käsitystä on jouduttu tarkistamaan muun muassa sinfonioiden, jousikvartettojen ja Aino-oopperan tultua uudelleen huomion kohteeksi. Melartinin musiikilliset juuret ovat [[Anton Bruckner]]in ja [[Pjotr Tšaikovski]]n edustamassa myöhäisromantiikassa, mutta niihin yhdistyy usein kansanmusiikillisia, impressionistisia ja 1920- ja 1930-luvuilla entistä useammin myös ekspressionistisia aineksia. Tyylillisesti Melartin oli lähes vapaa Sibeliuksen vaikutuksesta.
Säveltäjänuran lisäksi Melartin teki merkittävän uran [[Pedagogiikka|pedagogina]]. Vuonna [[1909]] Melartin perusti Viipuriin orkesterikoulun, jonka johtajana ja opettajana hän toimi vuoteen [[1911]] asti, jolloin hänet valittiin Helsingin Musiikkiopiston (myöhemmin [[Sibelius-Akatemia]]) johtajaksi. Melartinin aikana musiikkiopiston toiminta kasvoi ja monipuolistui. Hänen johdollaan musiikkiopisto organisoitiin [[konservatorio]]ksi [[1924]], oman talon eduskunnan naapurina se sai [[1931]]. Melartin erosi konservatorion johtajan paikalta [[1936]] terveydellisistä syistä.
| |||