Ero sivun ”Aivokammio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
liimablankoja |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Aivokammiot''' ({{k-la|ventriculus encephali}}) eli aivoventrikkelit ovat neljä [[aivot|aivojen]] sisällä sijaitsevaa [[aivo-selkäydinneste]]en täyttämää onteloa,<ref>{{verkkoviite| osoite=http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/aivokammio |nimeke=Haettiin "aivokammio" Kielitoimiston sanakirjasta |julkaisu=Kielitoimiston sanakirja |julkaisija=Kotimaisten kielten keskus & Kielikone Oy |viitattu=2.7.2017 |lainaus='''''{{small|anat.}}''''' ''Aivokammiot'' aivojen sisällä sijaitsevat neljä onteloa. }}</ref> jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Isoaivopuoliskojen sisällä sijaitsevat '''vasen ja oikea sivukammio''' ({{k-la|ventriculus lateralis}}), joita nimitetään myös yhteisnimityksellä sivukammiot. Sivukammiot ovat kaarenmuotoisia ja ne ovat yhteydessä aivojen keskiviivassa [[väliaivot|väliaivojen]] alueella sijaitsevaan rakomaiseen '''kolmanteen aivokammioon''' ({{k-la|ventriculus tertius}}), joka puolestaan on kapean tiehyen, '''aivonesteviemärin''' (aquaeductus mesencephali, aquaeductus cerebri), välityksellä yhteydessä [[pikkuaivot|pikkuaivojen]] alla sekä [[ydinjatke]]en sisällä sijaitsevaan '''neljänteen aivokammioon''' ({{k-la|ventriculus quartus}}). Neljäs aivokammio jatkuu kapeana [[selkäydin|selkäytimen]] keskuskanavana.
Aivokammiot tuottavat jatkuvasti [[aivo-selkäydinneste]]ttä (''liquour cerebrospinalis'') eli likvoria, joka kulkeutuu aivojen ja [[selkäydin|selkäytimen]] alueelle, toimii iskunvaimentimena sekä osallistuu aineenvaihduntaan mm. ravitsemalla [[hermosolu]]ja. Likvoria syntyy pääasiassa sivukammioissa suodattumalla niiden pinnan suonipunoksissa (''plexus choroideus'') kiertävästä [[veri|verestä]].<ref>https://www.cp-liitto.fi/tietoa/vammaryhmat/hydrokefalia/kuinka_hydrokefalia_syntyy</ref> Sivukammioista likvori kulkeutuu kolmanteen aivokammioon ja edelleen aivonesteviemärin kautta neljänteen aivokammioon. Neljännessä aivokammiossa sijaitsevista pienistä aukoista neste virtaa aivoja ja selkäydintä ympäröivän [[lukinkalvo]]n (arachnoidea) alaiseen laaja-alaiseen, kapeaan tilaan, lukinkalvononteloon eli subaraknoidaalitilaan - aivot ja selkäydin tavallaan siis "kelluvat" jatkuvasti likvorissa. Tästä tilasta likvor imeytyy takaisin verenkiertoon kulkemalla ensin lukinkalvonjyväsistä eli araknoidaalivilluksista kovakalvon [[veriviemärit|veriviemäreihin]]. Likvorin kokonaismäärä on aikuisella noin 120 ml ja sitä erittyy sekä imeytyy vuorokaudessa noin 500 ml.
Jos likvorin kierto häiriytyy syystä tai toisesta, aivokammioihin kerääntyy ylimäärin nestettä ja [[pääkallo]]n sisäinen paine nousee. Seurauksena on [[hydrokefalia]] eli vesipäisyys. Syitä tähän on monia: synnynnäiset epämuodostumat, nestekierron estävät kasvaimet ja erilaiset arpeutumat ovat yleisiä. Pienellä lapsella tila ei ole kovin vakava, koska kallon luut eivät ole vielä liittyneet toisiinsa vaan ne voivat antaa periksi. Aikuisella sen sijaan kallon luut eivät anna periksi, mutta sen sijaan [[aivokudos]] alkaa painua kasaan. Erityisesti aivonesteviemäri on kapeana rakenteena altis tukoksille.
| |||