|
===Aseistus ja panssarointi===
Perusmallin M4 Shermanissa oli 75 mm:n kenttätykki M3, joka perustui ranskalaiseen mallin 1897 kenttätykkiin. Se oli erinomainen ase jalkaväkeä vastaan ja myös tehokas useimpia Saksan käyttämiä panssarivaunuja vastaan, mutta myöhemmät saksalaiset panssarivaunut aiheuttivat ongelmia. Lisäksi ongelmana oli heikkolaatuinen panssariammus M72, joka menetti etäisyyden kasvaessa nopeasti läpäisykykyään ilmanvastuksen vuoksi. Se korvattiin APCBC-HE-T (Armor Piercing, Capped, Ballistic Cap-High Explosive-Tracer) -tyyppisellä panssariammuksella M61, joka sisälsi pehmeähkön kärjen, jonka pitäpiti estää kranaattia hajoamasta kohteeseen osuessaan. Ammuksen tylpän kärjen vuoksi sen ilmanvastus oli suuri ja se menetti nopeasti läpäisykykyään etäisyyden kasvaessa. Tämä yhdistettynä matalaan lähtönopeuteen johti kaartuvaanhyvin rataanlaakeaan jalentorataan mikä vaikeutti osumista pitkälle matkalle. M61:sta kehitettiin edelleen M61A1-panssarikranaatti, jossa oli parannettu sytytin ja räjähdelataus, jonka oli tarkoitus räjähtää panssarinläpäisyn jälkeen.<ref name="Green"/>
75 mm M3 tykin M61-panssariammuksen panssarinläpäisy oli 500 metrin päästä 95 mm FHA-panssariterästä ja 1000 metrin päästä 86 mm. RHA-panssariterästä taas M61 ammus läpäisi 81 mm 500 metrin päästä ja 1000 metrin päästä 77 mm.<ref>Hunnicutt, taulukot, s. 562</ref>
Tykin lukko avautui automaattisesti kun tykki laukaistiin ja poisti ammutun hylsyn. Lataajan tarvitsi vain työntää uusi kranaatti paikalleen niin pitkälle kuin se menee ja lukko sulkeutui automaattisesti, jolloin lataajan piti vetää kätensä pois välistä ja potkaista ampujaa vasempaan sääreen lataamisen merkiksi. Turvallisuussyistä ainoastaan kolonnan ensimmäinen vaunu ajoi tykki ladattuna. Kuitenkin lukko viritettiin auki-asentoon jo liikkelle lähtiessä mahdollisimman nopean latauksen varmistamiseksi.<ref>Green, Brown, s. 67-71</ref>
Armeijan ohjekirjat listaavat tykin virallisestiviralliseksi, suurimmaksi tulinopeudeksi 20 laukausta minuutissa, taistelussa suurimmaksi tulinopeudeksi jäi ehkä 15–20 laukausta minuutissa, eli tykin saattoi ladata 3–4 sekunnissa.<ref name="Green"/>
Valurunkoisissa malleissa Shermanin etupanssarin vahvuus oli 51 mm ja kaltevuuskulma 55°. Siten panssarin efektiivinen paksuus oli 88,92 mm. Valurunkoiset mallit erottaa helposti niiden pyöreäkulmaisesta rungosta. Myöhemmissä malleissa, joissa runko oli hitsattu, etupanssarin vahvuus on 51 mm ja kaltevuuskulma 56°; tällöin efektiivinen paksuus oli 91,2. ViimeisimissäViimeisimmissä malleissa, joissa oli käytössä niin kutsutut märät ammusvarastot, oli 6 464 mm:n vahvuinen etupanssari ja 47°:n kaltevuuskulma. Siten panssarin efektiivinen paksuus oli 93,84 mm<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://afvdb.50megs.com/usa/m4sherman.html|nimeke=Medium Tank M4 Sherman|tekijä=Chris Conners|julkaisu=afvdb.50megs.com|viitattu=2017-11-21}}</ref> eli suurin piirtein sama kuin [[T-34]]:n etupanssarilla, joka oli mallista riippumatta 45 mm 60 asteen kulmassa ja jonka efektiivinen paksuus oli 94 mm. Saksan ensisijaisen vaunun Panzer IV:n aikalaismalleissa oli 50 mm etupanssari ja myöhemmissä malleissa 80 mm etupanssari.
Shermanin pääaseistus riitti Pohjois-Afrikassa [[Panzer III]] ja [[Panzer IV]] -vaunujen tuhoamiseen, mutta [[Tiger]]iä tai [[Normandian maihinnousu]]n jälkeen kohdattua [[Panther]]ia vastaan se oli lähes hyödytön.
Vaikka Shermanniin kehitettiinkin myöhemmin panssarinläpäisyominaisuuksiltaan tehokkaampia tykkejä, kaikissa armeijoissa vain osa panssareista voitiin varustaa tehokkaammalla tykillä, joten perustankkien oli opittava pärjäämään vanhemmilla tykeillä. Tigereita tai Panthereita vastaan kenraali [[George S. Patton|Patton]] neuvoi käyttämään taktiikkaa, jolla ammutaan ensin tavallinen panssarintorjunta-ammus, jonka jälkeen ammutaan nopeasti valkofosforiammus joka paitsi sokaisee vihollisvaunun, saattaa sytyttää vaunun ulkopuolelta tuleen. Tämä mahdollistaa paremmin lähestymisen ja kiertämisen Pantherin tai Tigerin heikommin panssaroituun sivustaan. Tiger, jonka valmistui loppuirintamalle elokuussa 1944, oli kuitenkin melko harvinainen länsirintamalla ja historioitsija Steven Zalogan tekemän tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisjoukot kohtasivat Länsi-Euroopassa Tigereita varmistetusti vain kolme kertaa, vaikka vaunuja oli Normandiassa brittien sektorilla. Yhdysvaltalaiset luulivat kuitenkin nähneensä Tigereitä, oli vastassa sitten Panzer IV, StuG tai Panther ja Panzer IV onkin profiililtaan hyvin samankaltainen kuin Tiger.<ref>{{Verkkoviite| osoite=https://tankandafvnews.com/2015/01/27/zaloga_interview/ |nimeke=Interview with Steven Zaloga|julkaisu=Tank and AFV News|ajankohta=2015-01-27| viitattu=2017-11-21|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> Suurimmat uhat Shermanneille olivat kuitenkin panssarintorjuntatykit ja jalkaväen käyttämät [[Panssarinyrkki|panssarinyrkit]] joita vastaan 75 mm tykki M3 toimi tehokkaasti.
===Jatkokehitys===
|
