Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä

Muhammedin isoisä Abdalmuttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Myöhemmin Abdullahista tuli Muhammedin isä. Tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Aabrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed olisi tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo. Tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, ''Yegar Sahaduta.''  Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori.  Juuri sinne al-Malik antoi rakennuttaa valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Juuri sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Juuri tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=31-32|Julkaisija=}}</ref> <ref>Ibn Hisham, 1999, 31–32</ref> [[Kuva:Mohammed kaaba 1315.jpg|thumb|left|200px|Profeetta Muhammed asettaa [[Kaaban musta kivi|Kaaban mustaa kiveä]]. Maalaus vuodelta 1315.]]

Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=50|Julkaisija=}}</ref> Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=52-53|Julkaisija=}}</ref><ref>Ibn Hisham, 1999, 52–53</ref>

25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu kauppias, joka palkkasi miehiä kauppamatkoille puolestaan. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennenkuin tämä kosi häntä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=48|Julkaisija=}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=The Life of Muhammad|Vuosi=1998|Sivu=82, 792|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref><ref>Ibn Hisham, 1999, 48</ref> Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 Muhammed meni uusiin naimisiin.<ref name="islaminkasikirja4">Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14.</ref> Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=50|Julkaisija=}}</ref> Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa.<ref name=":11">{{Kirjaviite|Tekijä=ibnIbn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=, 454|Julkaisija=}}</ref> Keskustelua on herättänyt Muhammedin lempivaimo [[A’iša bint Abi Bakr]], jonka kanssa Muhammed meni naimisiin, kun tämä Ibn Hishamin mukaan oli seitsemänvuotias Muhammedin ollessa tällöin noin 53-vuotias.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä name=ibn":11" Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=454|Julkaisija=}}</ref> On myös esitetty myöhempää perimätietoa, että A’iša olisikin ollut 12- tai 17-vuotias.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Abdul Hameed Siddiqui|Nimeke=The life of Muhammad|Vuosi=1999|Sivu=|Selite=|Julkaisija=Islamic Book Trust|Tunniste=ISBN 978-983-9154-11-5}}</ref> A’iša oli toinen Muhammedin yhdestätoista vaimosta ja Muhammedin ”suosikkivaimo”. Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talonväkeen kuului lukuisia Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia [[Orja|orjia]].<ref>Sahih Bukhari: [http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/043.sbt.html#003.043.648 3:43:648], [http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/053.sbt.html#004.053.344 4:53:344], [http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/056.sbt.html#004.056.708 4:56:708], [http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/065.sbt.html#007.065.344 7:65:344], [http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/089.sbt.html#009.089.321 9:89:321]</ref>

Kun Jumalan lähettiläs täytti neljäkymmentä vuotta tapahtui seuraavaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=1999|Vuosi=|Sivu=70|Julkaisija=}}</ref> Muhammed tapasi viipyä joka vuosi kuukauden [[Hira]]n vuorella, sillä oli tämä oli paikallinen uskonnollinen tapa. Aina kun hän teki näin, jokainen kivi ja jokainen puu, jonka ohi hän kulki, lausui: ''"Rauha sinulle, Jumalan lähettiläs!".''<ref>Ibn Hisham, 1995, 70</ref> Jumalan lähettiläs on itse kertonut näin:<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=70-71|Julkaisija=}}, 70–71</ref>

Ensimmäinen, joka uskoi Jumalaan ja hänen lähettilääseensä oli Khadija. Alun jälkeen Jumalan lähettilään ilmestykset lakkasivat joksikin aikaa, kunnes Gabriel ilmestyi jälleen ja toi hänelle Keskipäivän suuran (93: 1–8). Sitten säädettiin rukouksen velvollisuus ja Jumalan lähettiläs alkoi rukoilla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=75-76|Julkaisija=}}, 75–76</ref> Koraanin laskeutuminen Jumalan lähettiläälle alkoi ramadanina, ja siitä kertoo [[Al-Qadr|Voiman suura]] (97).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=, 73|Julkaisija=}}</ref>

[[Kuva:Muhammad 1514.jpg|thumb|160px|Muhammedin yömatka Al Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514.]]Isra ja Miraj ([[Arabian kieli|arab.]] الإسراء والمعراج‎) ovat kaksi osaa ihmeellisestä matkasta, jonka Muhammed teki Ibn Hishamin mukaan yhden yön aikana Mekasta käsin. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=129, ja seur.|Julkaisija=}}129–</ref> Koraanin seuraavan jakeen (17:1) on katsottu kertovan juuri tästä tapahtumasta: ''»Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»''

Koska vain heikot ja harvalukuiset olivat Muhammedin puolella Mekassa, Jumalan lähettiläs alkoi etsiä muslimeille turvapaikkaa eri heimojen luota. Muhammed otti yhteyttä myös 300 km pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä [[Medina]] (arabiaksi "kaupunki"). Siellä asui useita juutalaisheimoja. Medinan asukkaat hyväksyivät hänet ja muut muslimit pakolaisiksi kaupunkiinsa. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=143-146|Julkaisija=}}, 143–146</ref> Muhammedin pako ({{k-ar|هِجْرَة|hijra}}, suomeksi usein [[Hidžra (islam)|hidžra]]) toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=, 1999|Sivu=158-165|Julkaisija=}}, 158–165</ref> Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin saakka.