Ero sivun ”Toinen maailmansota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
Rivi 280:
Toisen maailmansodan jälkeen [[Eurooppa]] oli poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kriisissä. Monet ennen sotaa kukoistaneet suurkaupungit oli hävitetty rauniokasoiksi ja miljoonat ihmiset olivat jääneet kodittomiksi. [[Infrastruktuuri]], [[maatalous]] ja [[teollisuus]] kärsivät suunnattomia tuhoja erityisesti [[Keski-Eurooppa|Keski-]] ja [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]]. [[Britannia]] ja [[Ranska]] kuuluivat sodan voittajavaltioihin, mutta [[sodankäynti]] oli tuhonnut niiden aseman maailmanlaajuisina suurvaltoina. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ulkoministeri [[George C. Marshall]] käynnisti hänen mukaansa nimetyn [[Marshall-apu|Marshall-suunnitelman]], jonka tarkoituksena oli rahoittaa Euroopan jälleenrakentaminen Yhdysvaltain lahjoittamalla 13 miljardilla dollarilla (noin sata miljardia dollaria nykyisillä vaihtoarvoilla). [[Neuvostoliitto]] ei suostunut osallistumaan talousohjelmaan ja epäsi kehitysavun [[itäblokki|itäblokin]] mailta. 1950-luvulla Marshall-suunnitelmaan osallistuneet [[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] maat ylittivät sotaa edeltävät tuotantoluvut, ja niistä oli tullut Yhdysvaltain poliittisia ja sotilaallisia liittolaisia. Sodan jälkeen Länsi-Euroopan maat hylkäsivät aatteen [[valkoinen ylivalta|valkoisesta ylivallasta]] ja tuomitsivat ihmisoikeusloukkausten ja [[sotarikos]]ten suorittamisen. Ne alkoivat rakentaa [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksille]], [[demokratia]]lle, [[egalitarismi]]lle, [[laillisuusperiaate|laillisuusperiaatteelle]] ja [[multilateralismi]]lle perustuvia [[oikeusvaltio]]ita. Länsi-Euroopan maat halusivat lujittaa demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista perustamalla yhteistyöjärjestöksi [[Euroopan neuvosto]]n vuonna 1949. Vuonna 1951 Ranska, Saksan liittotasavalta, Italia, [[Alankomaat]], [[Belgia]] ja [[Luxemburg]] perustivat [[Euroopan hiili- ja teräsyhteisö]]n, jotta Euroopan valtiot eivät pysty vapaasti saamaan [[hiili|hiiltä]] ja [[teräs]]tä asevarusteluun. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön tarkoituksena oli myös lopettaa vihamielisyydet Ranskan ja Saksan välillä. Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestöjen perustaminen johti Euroopan yhdentymiseen seuraavina vuosikymmeninä. Euroopan yhdentyminen puolestaan huipentui [[Euroopan unioni]]n perustamiseen vuonna 1992.
Liittoutuneet miehittivät Saksan ja jakoivat maan [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|miehitysvyöhykkeisiin]], jotka olivat Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton valvonnassa. Maan pääkaupunki [[Berliini]] jaettiin erikseen miehitysvyöhykkeiksi. Berliinin infrastruktuuri oli kokenut vakavia tuhoja [[Berliinin taistelu|kaupunkitaistelun]] jäljiltä ja muut Saksan merkittävät asutuskeskukset, kuten [[Essen]], [[Dortmund]], [[Dresden]], [[Frankfurt am Main]], [[München]], [[Hampuri]], [[Köln]] ja [[Stuttgart]], oli hävitetty maan tasalle ilmapommituksissa. Yhdysvaltalaiset takavarikoivat Saksasta teknologisen tietotaidon ja kaikki [[patentti|patentit]] (ks. [[Operaatio Paperclip]]). [[Ruhrin alue|Ruhrin teollisuusalue]] oli kansainvälisessä valvonnassa ja vuoteen 1957 asti [[Saarland]] oli ranskalaisten hallussa. Saksalaisten oli maksettava [[sotakorvaus|sotakorvauksia]] osittain pakkotyöllä Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Saksan yhteiskunta koki paitsi infrastruktuurin romahduksen myös syvän kansallisen nöyryytyksen. Entisen [[kansallissosialismi|kansallissosialistisen]] järjestelmän purkamiseen suunnatussa denatsifikaatiossa saksalaiset laitettiin tuntemaan kollektiivista syyllisyyttä Hitlerin valtaannoususta, sodan syttymisestä ja natsien tekemistä [[joukkomurha|joukkomurhista]]. Saksan symboleiden, kuten [[hakaristi#Hitler, natsit ja hakaristi|hakaristi]]n ja [[natsitervehdys|''Heil Hitler'' -tervehdyksen]], julkisesta esittämisestä tehtiin lailla rangaistavia tekoja. Miljoonat Saksan kansalaiset ja etniset saksalaiset ajettiin pois Saksan miehittämistä maissa [[operaatio Keelhaul]]issa, jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kylmän sodan kiristyessä länsivallat sallivat saksalaisten Saksan alueelle perustettavaksi 1948 Saksan parlamentaarisen komitean, joka laati vuonna 1949 perustuslain [[Saksan liittotasavalta|Saksan liittotasavallalle]] (Länsi-Saksa), joka oli kapitalistinen. Vastaavasti Neuvostoliiton miehittämässä osassa Saksan aluetta syntyi kommunistinen [[Saksan demokraattinen tasavalta]] (Itä-Saksa), jonka johtajat pääosin tulivat neuvostojoukkojen mukana Saksaan sodan lopulla. Myöhemmin Berliinin kahtia jakaneesta muurista (1961–1989) tuli Euroopan kapitalistiseen länteen ja kommunistiseen itään jakavan [[rautaesirippu|rautaesiripun]] ja koko kylmän sodan symboli. Saksan diktatuurin lakkauttaminen johti poliittisiin muutoksiin: Saksan liittotasavalta demokratisoitui nopeasti ja omaksui Weimarin tasavallassa jo olleen monipuoluejärjestelmän, kun taas Itä-Saksasta eli DDR:stä tuli kommunistinen yksipuoluediktatuuri. Liittotasavallan talous [[Länsi-Saksan talousihme|vaurastui]] 1950-luvulla ja maalla oli yksi Euroopan vakaimmista talouksista, mutta DDR:n talous oli heikko Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten takia ja sen [[suunnitelmatalous]] ei ollut yhtä kilpailukykyinen kuin Saksan liittotasavallan avoin [[markkinatalous]]. Vuonna 1989 [[Berliinin muuri]] murtui ja vuonna 1990 Saksat [[Saksan jälleenyhdistyminen|yhdistyivät]] [[Saksan liittotasavalta|Saksan liittotasavallaksi]] eli DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan. [[Itävalta]] oli myös liittoutuneiden miehityksessä ja koki denatsifikaation, mutta miehitys päätyi lopullisesti jo vuonna 1955. Maa omaksui [[sekatalous|sekatalouden]] ja puolueettomuuspolitiikan nousten Euroopan kehittyneiden teollisuusmaiden joukkoon.
Britannian ja Ranskan hiipuessa Neuvostoliitosta tuli poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen maailmanmahti, mutta se oli myös sodan tuhoja pahiten kärsinyt valtio. [[itärintama (toinen maailmansota)|Itärintama]] oli ollut koko sodan laajamittaisin taistelutanner, koska se oli tapahtumapaikka sodan tuhoisimmille taisteluille ja [[joukkomurha|joukkomurhille]] sekä lähes kaikille [[kuolemanmarssi|kuolemanmarsseille]], [[tuhoamisleiri|tuhoamisleireille]] ja [[getto|getoille]]. Neuvostoliitto rahoitti jälleenrakentamisen akselivalloilta saaduilla sotakorvauksilla ja aloitti taloudellisen toipumisen. Neuvostoliitto myös saavutti huomattavia aluelaajennuksia liittämällä Euroopassa [[Baltian maat]] kokonaisuudessaan, [[Suomi|Suomelle]] ennestään kuuluneet [[Suomenlahden ulkosaaret]], [[Sallan–Kuusamon alue|Sallan ja Kuusamon kuntien itäosat]], [[Petsamo]] sekä enemmistön [[luovutettu Karjala|Suomelle kuulunutta Karjalaa]], puolet Saksalle ennestään kuuluneesta [[Itä-Preussi]]sta ([[Kaliningrad]]in alue), [[Puola]]lle kuuluneet [[Curzonin linja]]n itäpuoliset alueet, [[Romania]]lle ennestään kuuluneet [[Bessarabia]] ja [[Bukovina|Pohjois-Bukovina]] sekä Aasiassa [[Japani]]lle kuuluneet [[Sahalin|Etelä-Sahalinin]] ja [[Kuriilit]]. Toisaalta Puolaan liitettiin itäisin osa Saksan entisistä alueista [[Oder–Neisse-linja]]lle saakka. Näiltä Puolaan liitetyiltä alueilta samoin kuin [[Tšekkoslovakia]]lle palautetuilta [[sudeettialueet|sudeettialueilta]] karkotettiin sodan jälkeen koko niissä asunut saksalaisväestö. Saksan hyökkäyssodan toistumisen pelossa Neuvostoliitto päätti luoda puskurimaiden suojavyöhykkeen esteeksi uusille hyökkäyksille lännestä. Sodan loppuvaiheessa Neuvostoliitto miehitti Saksan valloittamina olleet Puolan ja Tšekkoslovakian sekä myös akselivaltoihin kuuluneet Romanian, [[Unkari]]n, ja [[Bulgaria]]n, ja näihin maihin jäi neuvostojoukkoja sodan jälkeenkin. Neuvostoliiton tuella kommunistiset puolueet nousivat sodan jälkeen valtaan kaikissa näissä maissa samoin kuin DDR:ssä, ja he pysyivät vallassa 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen asti.
| |||