Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 35:
Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin opillisissa ja juridissa kiistoissa, huomattiin, että Muhammed-sitaatteja oli tapana keksiä omien näkemysten tueksi. Jopa samaan ''hadith-''kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia ''haditheja'' siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata ratkaisulla, joka oli ''isnad.'' Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen ''hadithiin'' liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Perimätiedon kertoja sitten (islamilaisen teorian mukaan) opetteli ulkoa sekä itse tarinan ''(matn)'' että siihen liitetyn kertojaketjun ''(isnad),'' joka koko ajan kasvoi.
Malli jumalallisen lain kokoamisesta Pyhän kirjan sekä profeetan elämäntapaa koskevan suullisen perimätiedon avulla vastasi juutalaisuudessa esiintyvää. Siinä [[Mooses|Mooseksen]] suullisena perinteenä kulkenut ''sunna'' muodosti ''[[Mišna|Mishnan]]'', mikä yhdessä ''[[Toora|Tooran]]'' kanssa muodosti koko ''[[halakha]]'' -lain.<ref>Peter Townsend, 2018, 119</ref>
''Hadith''-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. ''sahih'' = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, Ignaz|Nimeke=Muslim Studies 2|Vuosi=1890/1971|Sivu=240-241|Julkaisija=State University of New York Press}}</ref> Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.
| |||