Ero sivun ”John Wilson Croker” versioiden välillä

Croker toimi vuodesta 1802 asianajajana ja herätti 1804 huomiota teatterikritiikkiiäteatterikritiikkiä sisältävällä kirjallaan ''Familiar epistles on the present state of the irish stage'' ja satiirillaan Dublinin seurapiireistä ''An intercepted letter from Canton''. Hänet valittiin 1807 alahuoneeseen, jossa hän liittyi [[Tory|toryihin]] mutta esiintyi varauksettomasti katolisten puolustajana muun muassa lehtisessä ''A sketch of Ireland, past and present'' (1807), joka julkaistiin hetimiten 20 painoksena, viimeksi vielä vuonna 1884. [[Arthur Wellesley Wellington|Wellingtonin]] ollessa Espanjassa Croker palveli Irlannin ensimmäsienäensimmäisenä sihteerinä ja vastasi loistavasti Yorkin herttualle syytteeseen, että hän olisi myynyt sotilasvirkoja. Croker oli 1809 yksi ''Quarterly Review'' -lehden perustajista ja kirjoitti melkein jokaiseen sen numeroon vuoteen 1854 asti (paitsi vuosina 1826−1831). [[Spencer Perceval]] nimitti 1809 hänet amiraliteetin sihteeriksi, ja hän omistautui tehtävälle niin, että hänestä tuli pian viraston sielu.<ref name=NFB>[http://runeberg.org/nfbe/0478.html Croker John Wilson,] Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 5. palsta 875−876 {{sv}}</ref>

Croker kieltäytyi useita kertoja tarjotuista korkeammista viroista, mutta oli torypuolueen sisäpiirissä [[Robert Peel]]in uskottuna hyvin vaikutusvaltainen. 1817 hän julkaisi suosittuja historiallisia kertomuksia ''Stories from the history of England for children'', joka oli Walter Scottin teoksen ''Tales of a grandfather'' esikuva. Croker oli useita kertoja turhaan neuvonut puoleensa johtajia tekemään maltillisen parlamenttiuudistusksenparlamenttiuudistuksen. 1830 hän erosi Wellingtonin kabinetin kaatuessa ja kieltäytyi suuren parlmenttiuudistuksenparlamenttiuudistuksen jälkeen 1832 valinnasta alahuoneeseen. Hänen kiihkeä esiintymisensä [[Thomas Macaulay]]a vastaan alahuoneessa käsiteltäessä parlamenttiuudistusta salli tämän useissa tilanteissa puuttua ankarasti vastustajaan ja erityisen voimakkaasti arvostella hänen julkaisemaansa teosta ''Boswell's Life of Johnson'', joka ilmestyi 1831.<ref name=NFB/>

Vielä jätettyään aktiivisen poliittisen toiminnan Croker vaikutti toryjohtajiin. Juuri hän antoi uudelle torypuolueelle nimen ''konservatiivinen puolue''. Ystävyyden Robert Peeliin Croker katkaisi heti tämän siirryttyä tukemaan vapaakauppaa 1846. Vanhalle vastustajalleen Macaulaylle hän kosti tutkimalla tunnetulla terävällä ja kaunaisella tavallaan tämän Englannin historiateoksen ensimmäisen osan (''Quarterly Review'' 1849). Viimeiset vuotensa Croker omisti [[Alexander Pope]]n koottujen julkaisujen valmistelulle, mutta työ jäi kesken, sillä hän kuoli 10. elokuuta 1857. Hänen muita töitään ovat muutamat historiallisia aiheita käsittelevät runot ja kokelmakokoelma ''Essays on the early period of the French revolution'' (1857), joiden lisäksi hän julkaisi useita vahoja englantilaisia muistelmia.<ref name=NFB/>

Croker oli monitaitoinen ja rohkea kirjoittaja, mutta toi kriittisissä esseissään liian usein ilmi päivänkohtaisen puoluemiehen kaunaisuuden. Tunnettu on esimerkiksi hänen epäoikeudenmukainen suhtautumisesasuhtautumisensa [[John Keats]]iin. Häneen kohdistui jatkuvasti ankaria vastaiskuja [[whigit|whig]]puolueesta, mutta hän ei koskaan vastannut henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. [[Benjamin Disraeli]] julkaisi hänestä kuulopuisiin perustuvan epämiellyttävän kuvan Rigbynä teoksessaan ''Coningsby'', mutta Crokerin elämäkerran kirjoittaja Theodore Martin puolustaa häntä teoksessa ''Dictionary of national biography'' Disraelin ja Macaulayn syytöksiä vastaan.<ref name=NFB/>