Versio 17. tammikuuta 2019 kello 20.21 muokkaa Putsari (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 30 844 muokkausta p kh ← Vanhempi muutos		Versio 3. maaliskuuta 2020 kello 18.21 muokkaa kumoa Abc10 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 97 214 muokkausta kh, teostiedot puuttuivat Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Lähteetön}} [[Tiedosto:Cesare Beccaria 1738-1794.jpg\|thumb\|Cesare Beccaria.]] '''Cesare Beccaria Bonesana''', Gualdrascon ja Villareggion markiisi ([[15. maaliskuuta]] [[1738]] [[Milano]] – [[28. marraskuuta]] [[1794]] Milano) oli [[valistusaika\|valistusajalla]] vaikuttanut [[italia]]lainen juristi, filosofi ja poliitikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan ''Rikoksesta ja rangaistuksesta''. Teos muodostaa nykyaikaisen rikosoikeudellisen ajattelun perustan ja aloitti ensimmäisen [[Abolitionismi\|abolitionistisen]] liikkeen. Jotkut teoksen edistyksellisistä ~~argumenteistä~~argumenteista olivat jo vanhoja, mutta Beccaria tekee niistä erinomaisen yhteenvedon, kuten myös uutuutena erottaa ne uskonnollisesta kontekstista. Hän perustaa kirjassaan rankaisuvallan pohjan ja rajat sekä suosittelee rangaistuksen suhteellistamista tehtyyn rikokseen nähden. Beccaria myös asettaa periaatteeksi uskonnollisen ja oikeudellisen vallan erottamisen. Tuomiten eräiden rangaistusten julmuuden verraten niitä tehtyyn rikokseen, hän tuomitsee kidutuksen ja kuolemantuomion barbaarisiksi, ja ehdottaa rikosten ennaltaehkäisyä rikoksista rankaisemisen sijaan. == Syntymä ja koulutus == Beccaria syntyi varakkaaseen milanolaiseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä oli Giovanni Saverio di Francesco ja äitinsä Maria [[Visconti]] di Saliceto. Hän opiskeli vuosina 1747–1755 [[jesuiitat\|jesuiittojen]] ylläpitämässä koulussa [[Parma]]ssa, ~~jonka~~minkä jälkeen hän jatkoi ~~opintojaan~~opintoja [[Pavian yliopisto]]ssa, jossa hän vuonna 1758 suoritti oikeustieteen ~~tohtorinarvon~~tohtorin ~~vuonna 1758~~arvon 20 vuoden iässä. Beccaria ~~nai~~solmi vuonna 1761 avioliiton Teresa Blascon ~~vuonna~~kanssa, ~~1761~~mikä ~~johtaen~~johti välirikkoon perheen kanssa, koska hänen isänsä piti avioliittoa epäsäätyisenä. Vaimonsa kanssa Beccaria sai neljä lasta: Giulia Beccaria (1762–1841), joka sai nimensä [[Jean-Jacques Rousseau]]n kirjan ''La Nouvelle Héloïse'' päähenkilön ~~Julie'n~~Julien mukaan; Maria Beccaria (1766–1788), jolla oli vakavia neurologisia häiriöitä ja joka kuoli nuorena; Giovanni Annibale, joka syntyi ja kuoli vuonna 1767 ja Margherita, joka syntyi ja kuoli vuonna 1772. Beccaria oli kiinnostunut myös matematiikasta ja taloudesta, joista hän oikeustieteen ohella piti luentoja. Vuodesta 1770 alkaen hän toimi Milanon hallinnossa. Beccarian ajatteluun vaikuttivat [[Montesquieu]], [[Claude Adrien Helvétius]] ja [[ensyklopedistit]].▼ ▲Beccaria syntyi varakkaaseen milanolaiseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä oli Giovanni Saverio di Francesco ja äitinsä Maria [[Visconti]] di Saliceto. Hän opiskeli vuosina 1747–1755 [[jesuiitat\|jesuiittojen]] ylläpitämässä koulussa [[Parma]]ssa, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan [[Pavian yliopisto]]ssa, jossa suoritti oikeustieteen tohtorinarvon vuonna 1758 20 vuoden iässä. Beccaria nai Teresa Blascon vuonna 1761 johtaen välirikkoon perheen kanssa, koska hänen isänsä piti avioliittoa epäsäätyisenä. Vaimonsa kanssa Beccaria sai neljä lasta: Giulia Beccaria (1762–1841), joka sai nimensä [[Jean-Jacques Rousseau]]n kirjan ''La Nouvelle Héloïse'' päähenkilön Julie'n mukaan; Maria Beccaria (1766–1788), jolla oli vakavia neurologisia häiriöitä ja joka kuoli nuorena; Giovanni Annibale, joka syntyi ja kuoli vuonna 1767 ja Margherita, joka syntyi ja kuoli vuonna 1772. Beccaria oli kiinnostunut myös matematiikasta ja taloudesta, joista hän oikeustieteen ohella piti luentoja. Vuodesta 1770 alkaen hän toimi Milanon hallinnossa. Beccarian ajatteluun vaikuttivat [[Montesquieu]], [[Claude Adrien Helvétius]] ja [[ensyklopedistit]]. Aluksi hän osoitti suurta mielenkiintoa matematiikkaa kohtaan, mutta [[Montesquieu]]n tutkielmat ohjasivat hänen mielenkiintonsa talouteen. Hänen ensimmäinen julkaisunsa vuonna 1762 oli [[Traktaatti (kirjallisuus)\|traktaatti]] [[Milanon herttuakunta\|Milanon herttuakunnan]] valuutan häiriöistä, joihin hän ehdotti ratkaisuja. Tänä aikana Beccaria yhdessä veljesten [[Pietro Verri\|Pietro]] ja [[Alessandro Verri]] sekä monien muiden Milanon aristokratiasta peräisin olevien nuorten miesten kanssa muodosti kirjallisuusseuran, jonka nimeksi tuli "L'Accademia dei pugni" (Nyrkkiakatemia). Nimi tuli siitä, että sen tarkoitus oli tehdä pilaa Italiassa lisääntyvistä ummehtuneista akatemioista ja siitä, että rauhalliset keskustelut päättyivät usein tappeluiksi. Valistuksen periaatteiden hengessä seuran tehtävä oli "sotia hellittämättä taloudellista epäjärjestystä, byrokraattista tyranniaa, uskonnollista kapeakatseisuutta ja älyllistä pikkumaisuutta vastaan". Seuran päätehtävä oli edistää taloudellisia, poliittisia ja hallinnollisia uudistuksia.<ref>{{Verkkoviite \|Osoite= http://www.biography.com/people/cesare-beccaria-39630#early-life& \|Nimeke=Bio \|Viitattu=7.7.2014\|Kieli= {{en}} }}</ref> ~~\|Osoite= http://www.biography.com/people/cesare-beccaria-39630#early-life&~~ ~~\|Nimeke=Bio~~ ~~\|Viitattu=7.7.2014\|Kieli= {{en}}~~ ~~}}</ref>~~ == Rikoksesta ja rangaistuksesta == [[~~Image~~Tiedosto:Dei delitti e delle pene 1764.jpg\|thumb\|Alkuperäisen ''Dei delitti e delle pene'' -kirjan italiankielisen laitoksen etusivu.]]▼ Verrin veljekset ja Beccaria aloittivat tärkeän kulttuurisen uudistusliikkeen, joka keskittyi heidän kirjallisuuslehtensä ''Il Caffè'' ("Kahvila") ympärille, joka ilmestyi kesästä 1764 alkaen kahden vuoden ajan, ja joka sai innoitusta [[Joseph Addison\|Addisonin]] ja [[Richard Steele\|Steelen]] kirjallisuuslehdestä ''[[The Spectator (1711)\|The Spectator]]'' sekä muista ~~sen kaltaisista~~sellaisista julkaisuista. ''Il Caffè'' -lehti esitteli kokonaan uuden kulttuurisen suuntauksen ~~pohjois~~Pohjois-Italiassa. ~~Sen~~Lehden valistuneella retoriikalla ja tasapainoisella sosiopoliittisten ja kirjallisten aiheiden käsittelyllä sen anonyymit tekijät pitivät yllä Italian sivistyneen luokan mielenkiintoa esitellessään sellaisia uusia ajatuksia ~~kuten~~kuin [[Voltaire]]n tai [[Denis Diderot\|Diderot'n]].▼ ~~Vuonna 1764~~ Beccaria julkaisi 1764 lyhyen, mutta aiheellisesti kiitellyn tutkielman ''[[Rikoksesta ja rangaistuksesta]]'', joka merkitsi valistusajan kohokohtaa Milanossa. Siinä Beccaria toi esille ~~joitain~~joitakin ensimmäisiä moderneja argumentteja kuolemanrangaistusta vastaan. Hänen teoksensa oli myös ensimmäinen penologian alan teos, ~~puoltaen~~ja siinä hän puolsi rikosoikeuden uudistamista. Kirja oli ensimmäinen täysimittainen teos, joka puuttui ~~rikosoikeusreformeihin~~rikosoikeusuudistuksiin, ja hän ehdotti, että rikosoikeuden tulisi olla yhdenmukainen rationaalisten periaatteiden kanssa. Se on vähemmän teoreettinen teos kuin [[Hugo Grotius\|Hugo Grotiuksen]], [[Samuel von Pufendorf]]in ja muiden vastaavien ajattelijoiden kirjoitukset ja yhtä paljon kannanotto kuin teoria. Tässä teoksessa Beccaria heijasteli ''Il Caffè'' -ryhmän vakaumuksia, ~~joka~~jotka ~~pyrki~~pyrkivät ~~aiheuttamaan~~synnyttämään uudistuksia valistusajan hengessä.▼ ▲[[Image:Dei delitti e delle pene 1764.jpg\|thumb\|Alkuperäisen ''Dei delitti e delle pene'' -kirjan italiankielisen laitoksen etusivu.]] ▲Verrin veljekset ja Beccaria aloittivat tärkeän kulttuurisen uudistusliikkeen, joka keskittyi heidän kirjallisuuslehtensä ''Il Caffè'' ("Kahvila") ympärille, joka ilmestyi kesästä 1764 alkaen kahden vuoden ajan, ja joka sai innoitusta [[Joseph Addison\|Addisonin]] ja [[Richard Steele\|Steelen]] kirjallisuuslehdestä ''[[The Spectator (1711)\|The Spectator]]'' sekä muista sen kaltaisista julkaisuista. ''Il Caffè'' -lehti esitteli kokonaan uuden kulttuurisen suuntauksen pohjois-Italiassa. Sen valistuneella retoriikalla ja tasapainoisella sosiopoliittisten ja kirjallisten aiheiden käsittelyllä sen anonyymit tekijät pitivät yllä Italian sivistyneen luokan mielenkiintoa esitellessään sellaisia uusia ajatuksia kuten [[Voltaire]]n tai [[Denis Diderot\|Diderot'n]]. ▲Vuonna 1764 Beccaria julkaisi lyhyen, mutta aiheellisesti kiitellyn tutkielman ''[[Rikoksesta ja rangaistuksesta]]'', joka merkitsi valistusajan kohokohtaa Milanossa. Siinä Beccaria toi esille joitain ensimmäisiä moderneja argumentteja kuolemanrangaistusta vastaan. Hänen teoksensa oli myös ensimmäinen penologian alan teos, puoltaen rikosoikeuden uudistamista. Kirja oli ensimmäinen täysimittainen teos, joka puuttui rikosoikeusreformeihin ja ehdotti, että rikosoikeuden tulisi olla yhdenmukainen rationaalisten periaatteiden kanssa. Se on vähemmän teoreettinen teos kuin [[Hugo Grotius\|Hugo Grotiuksen]], [[Samuel von Pufendorf]]in ja muiden vastaavien ajattelijoiden kirjoitukset ja yhtä paljon kannanotto kuin teoria. Tässä teoksessa Beccaria heijasteli ''Il Caffè'' -ryhmän vakaumuksia, joka pyrki aiheuttamaan uudistuksia valistusajan hengessä. ==Periaatteet ja myöhempi elämä== Rivi 25 ⟶ 20: Beccaria tuomitsi avoimesti kuolemanrangaistuksen kahdesta syystä: #* ensinnäkään valtiolla ei ole oikeutta riistää toisen elämää; ja #* toiseksi kuolemanrangaistus ei ole hyödyllinen eikä tarpeellinen rangaistusmuoto. Beccaria kehitti tutkielmassaan lukuisia innovatiivisia ja vaikutusvaltaisia periaatteita: Rivi 35 ⟶ 30: * ollakseen tehokas rangaistuksen pitää olla täsmällinen. ~~Hän myös~~Beccaria vastusti aseenkannon rajoittamista ja puhui ensimmäisenä koulutuksen puolesta rikollisuutta vähentävänä tekijänä. Verrin veljesten kanssa Beccaria matkusti Pariisiin, jossa hän sai lämpimän vastaanoton valistusfilosofeilta. Myöhemmin hän vetäytyi syrjään ~~palaten~~ja palasi vaimonsa Teresan luo eikä enää uskaltautunut ulkomaille. Välirikko Verrin veljesten kanssa osoittautui pysyväksi; he eivät ymmärtäneet, miksi Beccaria jätti asemansa suosionsa huipulla. Useita uudistuksia Euroopan maiden rikoslaeissa voidaan johtaa Beccarian tutkimuksiin, vaikka vain harvat aikalaiset olivat vakuuttuneita Beccarian ~~argumenteistä~~argumenteista kuolemanrangaistusta vastaan. Kun [[Toscanan suurherttuakunta]] lakkautti ensimmäisenä maana maailmassa kuolemanrangaistuksen, ~~nojasi~~ päätös nojasi Beccarian argumenttiin kuolemanrangaistuksen hyödyttömyydestä eikä suinkaan siihen, ettei valtiolla ole oikeutta teloittaa kansalaisiaan. ~~Marraskuussa 1768~~ Beccaria nimitettiin marraskuussa 1768 varta vasten hänelle Milanoon perustetun oikeustieteen ja taloustieteen oppituolin haltijaksi. Hänen tiukasti utilitarismiin perustuneet luentonsa taloustieteestä ~~ovat~~ olivat sopusoinnussa englantilaisen taloustieteellisen ajattelun kanssa. Beccaria ei onnistunut enää luomaan ''Rikoksesta ja rangaistuksesta'' -kirjan veroista teosta elinaikanaan, vaikka hän sitä ~~yrittikin~~yritti. Hänen kansantaloustieteelliset kirjoituksensa ''Elementi di economia pubblica'' julkaistiin postuumisti vuonna 1804. ~~Vuonna 1771~~ Beccariasta tuli ~~jäsen~~1771 Milanon ~~talousneuvostossa~~talousneuvoston jäsen, ja vuonna 1791 hänet nimitettiin lakikoodeksin uudistamisesta vastaavaan lautakuntaan, jossa hänen vaikutuksensa oli huomattava. Hän kuoli Milanossa. Beccarian tytär Giulia oli italialaisen kirjailijan ja runoilijan [[Alessandro Manzoni]]n äiti. ==Suomennettu teos== * ''Rikoksesta ja rangaistuksesta'' (''Dei delitti e delle pene'') suom. Kai Heikkilä, Edita 1998. ** 2. laitos, Rikosseuraamusalan koulutuskeskus 2012 ISBN 978-951-53-3415-2 Sarja: Acta poenologica / Rikosseuraamusalan koulutuskeskus, ISSN 1795-0708; 2/2012. == Lähteet == {{Viitteet}} ==Aiheesta muualla== ~~{{Commons\|Cesare Beccaria\|Cesare Beccaria}}~~ {{Commons-rivi}} {{käännös\|:en:Cesare Beccaria}} {{käännös\|:fr:Cesare Beccaria}}

Ero sivun ”Cesare Beccaria” versioiden välillä