'''Manlio Brosio''' ([[10. heinäkuuta]] [[1897]], [[1897Torino]] -– [[14. marraskuuta]], [[1980]], [[Torino]]), oli [[italia]]lainen lakimies, diplomaatti, poliitikko ja [[NATO]]:n pääsihteeri vuosina [[1964]]-–[[1971]].
Brosio syntyi [[Torino]]ssaTorinossa, jossa hän myös opiskeli lakia [[yliopisto]]ssa. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Brosio oli upseerina Italian [[Alpit|Alppi]]-alueella. Sodan jälkeen Brosio oli varaulkoministerinä ja puolutustusministerinä vuonna [[1945]]. ▼
Vuodesta [[1947]] alkaen Brosio toimi Italian [[suurlähettiläs|suurlähettiläänä]] ensin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiotssa]], vuodesta [1952] alkaen [[Britannia]]ssa, vuodesta [[1955]] alkaen [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ja vuosina [[1961]]–[[1964]] [[Ranska]]ssa.
▲Brosio syntyi [[Torino]]ssa jossa hän opiskeli lakia [[ yliopisto]]ssa. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Brosio oli upseerina Italian [[Alpit|Alppi]] alueella.
Vuosina [[1964]]–[[1971]] hän toimi NATO:n pääsihteerinä. Hän oli [[hollanti]]laisen [[Dirk Stikker]]in seuraaja.
Kun [[liittoutuneet]] miehittivät [[Italia]]n toisessa maailmansodassa vuonna [[1943]] Brosio painui maanalle kunnes hänestä tulli vapautskomitean jäsen. Sodan jälkeen Brosio oli varaulkoministerinä ja puolutustusministerinä vuonna [[1945]].
{{tynkä/henkilö}}
[[Tammikuu]]ssa vuonna [[1947]] Brosiosta tuli Italian suurlähettiläs [[Neuvostoliitto]]on jossa hän aloitti suhteiden solmimisen maiden välillä. Vuonna [1952] hänestä tuli suurlähettiläs [[Britannia]]ssa, [[USA]]:ssa vuonna [[1955]], ja vuosina [[1961]]-[[1964]] [[Ranska]]ssa.
[[12. toukokuuta]] vuonna [[1964]] hänestä tuli [[NATO]]:n pääsihteeri, hän oli [[hollanti]]laisen [[Dirk Stikker]]in seuraaja. Hän erosi [[3. syyskuuta]] vuonna [[1971]].
Manlio Brosio kuoli [[Torino]]ssa vuonna [[1980]].