Ero sivun ”Laillisuusperiaate” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
liimablankoja |
||
Rivi 16:
Legaliteettiperiaatetta on sanottu säännöksi, jonka addressaatti eli se, johon lain kielto tai käsky kohdistuu, on pikemminkin lainsäätäjä kuin kansalaiset. Se, ettei ketään saa tuomita rangaistukseen ilman lain tukea, ei yleensä aiheuta ongelmia. Ongelmallisempi on sen sijaan legaliteettiperiaatteesta johdettu ''taannehtivan rikoslainsäädännön kielto'', mikä tarkoittaa, että lainsäätäjä ei saa säätää jälkikäteen rangaistavaksi sellaista tekoa, joka ei tekohetkellä ollut rangaistava. Samoin legaliteettiperiaatteeseen katsotaan sisältyvän myös ''täsmällisyysvaatimus'': laissa pitää täsmällisesti osoittaa, mitkä teot säädetään rangaistavaksi, eli laki ei saa olla epämääräinen.
Vaikka laillisuusperiaatteesta puhuttaessa usein tarkoitetaan rikosoikeudellista legaliteettiperiaatetta, koskee laillisuusvaatimus yleisesti kaikkea viranomaistoimintaa. Viranomainen ei saa [[virka|virassaan]] toimia mielivaltaisesti, vaan jokaisessa virkatoimessa on noudatettava tarkoin lakia sekä [[Objektiivisuus|objektiivisuutta]]. Tämä yleinen viranomaiselle asetettu laillisuusvaatimus on ilmaistu sekä perustuslain 2 §:n 3. momentissa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P2 | Nimeke = Perustuslaki, 2 § 3. mom. | Tekijä = | Ajankohta = (11.6.1999/731 ) | Julkaisu = Finlex | Viitattu = }}</ref> että [[Hallintolaki|hallintolain]] 6
:''"Viranomaisen on kohdeltava [[Hallinto|hallinnossa]] asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia."''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434#P6 | Nimeke = Hallintolaki, 6 § | Tekijä = | Ajankohta = (6.6.2003/434) | Julkaisu = Finlex | Viitattu = }}</ref>
Rivi 31:
:''"Joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumiseen sotaan vuonna 1941 – – tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista, tuomittakoon virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi vankeuteen enintään kahdeksaksi vuodeksi taikka, jos asianhaarat ovat raskauttavat, [[Kuritushuone|kuritushuoneeseen]] määräajaksi tai elinkaudeksi."'' <ref>Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta 1 §, 12.9.1945.</ref>
Laki säädettiin perustuslakimenettelyssä, poikkeuksena perustuslaista, silloin voimassa olleen valtiopäiväjärjestyksen 67
Kielto säätää taannehtivasti vaikuttava laki koskee myös siviilioikeutta. Eduskunnan [[Perustuslakivaliokunta|perustuslakivaliokunta]] on usein ottanut kantaa siihen, pitääkö – muussakin kuin rikosasiassa – taannehtivasti vaikuttava laki säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä taannehtivuuden johdosta. Tämän on usein katsottu olevan välttämätöntä tapauksissa, joissa taannehtiva lainsäädäntö on vaikuttanut kansalaisten perustuslaissa turvattuun omaisuudensuojaan. Tällöin kielto taannehtivasti vaikuttavaa lainsäädäntöä vastaan on voitu johtaa paitsi laillisuusvaatimuksesta myös omaisuudensuojaa koskevista periaatteista.
Kun Suomessa voidaan poikkeusmenettelyllä säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa – jolloin sovelletaan vaikeutettua lainsäätämismenettelyä – ei uuden perustuslain 8
=== Täsmällisyysvaatimus ===
| |||