Ero sivun ”Tiina Lillak” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pilkunviilausta - kumpikin ilmaus on oikein, mutta tämä miellyttää enemmän omaa silmää....
Lähteitä + lisäyksiä + fix + w
Rivi 39:
Lillak oli 1980-luvun alusta sen puoleenväliin saakka maailman parhaita naiskeihäänheittäjiä. Hänestä alkoi suomalaisen naiskeihäänheiton arvokisamenestys.
 
29. heinäkuuta 1982 Lillak heitti Helsingissä uuden maailmanennätyksen 72,40.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 4: 1981–82 | Vuosi = 1982 | Sivu = 162 | Julkaisija = Oy Scandia Kirjat Ab | Tunniste = ISBN 951-9466-32-0}}</ref> Tuloksen rikkoi kuitenkin saman vuoden syyskuussa kreikkalainen [[Sofia Sakorafa]] (74,20).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 4: 1981–82 | Vuosi = 1982 | Sivu = 181 | Julkaisija = Oy Scandia Kirjat Ab | Tunniste = ISBN 951-9466-32-0}}</ref> Saman vuoden [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1982|EM-kisoissa]] Lillak jäi neljänneksi tuloksella 66,26.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 4: 1981–82 | Vuosi = 1982 | Sivu = 68–69, 88, 176 | Julkaisija = Oy Scandia Kirjat Ab | Tunniste = ISBN 951-9466-32-0}}</ref>
 
Seuraavana vuonna Lillak oli maailmantilaston ykkönen: hän otti maailmanennätyksen uudelleen haltuunsa heittämällä [[Tampere]]ella 13. kesäkuuta 1983 tuloksen 74,76.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Yleisurheilu 1983–84 | Vuosi = 1984 | Sivu = 197, 374 | Julkaisija = Suomen Urheiluliitto | Tunniste = }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 5 | Vuosi = 1983 | Sivu = 208, 343 | Julkaisija = Oy Scandia Kirjat Ab | Tunniste = ISBN 951-9466-36-3}}</ref> Tämä säilyi Suomen ennätyksenä ja alle 23-vuotiaiden maailmanennätyksenä vuoteen 1999 asti, jolloin keihäsmallia muutettiin. Maailmanennätyksenä se säilyi kesäkuuhun 1985. [[Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1983|Helsingin MM-kisoissa]] vuonna 1983 Lillak heitti kotiyleisön edessä viimeisellä heitollaan voittotuloksen 70,82.<ref name="YEA">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/15/tiina-lillak-maailmanmestariksi | Nimeke = Tiina Lillak maailmanmestariksi | Tekijä = | Ajankohta = 2007 | Julkaisu = Yle Elävä Arkisto | Viitattu = 6.12.2016 }}</ref>. Kauden aikana hän ei hävinnyt yhtään kilpailua ja heitti 16 kisassa yli 70 metriä.
 
Seuraavan vuoden olympialaisissa [[kesäolympialaisetYleisurheilu kesäolympialaisissa 1984|Los Angelesissa 1984]] Lillak voittisaavutti tuloksella 69,00 hopeaa,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 6 | Vuosi = 1985 | Sivu = 84, 86, 112, 178 | Julkaisija = Oy Scandia Kirjat Ab | Tunniste = ISBN 951-9466-41-X }}</ref> vaikka takana oli vaikea kausi: ennen elokuun kisoja Lillak oli pystynyt osallistumaan ainoastaan kolmeen kilpailuun (kaikki toukokuussa). Seuraavat arvokisat [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1986|EM-kisat kesällä 1986]] toivat neljännen tilan tuloksella 66,66<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 8 | Vuosi = 1987 | Sivu = 75, 155 | Julkaisija = Gummerus | Tunniste = ISBN 978-951-20-2930-3}}</ref>. Kesän 1987 [[yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1987|MM-kisoissa]] oli tuloksena rikkonaisen kauden jälkeen kuudes tila.
 
[[kesäolympialaisetYleisurheilu kesäolympialaisissa 1988|Soulin olympialaisissa 1988]] Lillak ei selviytynyt karsinnasta heitettyään tuloksen 60,09,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siukonen, Markku & Ahola, Matti | Nimike = Urheilun vuosikirja 10 | Vuosi = 1989 | Sivu = 82, 201 | Julkaisija = Sporttikustannus Oy | Tunniste = ISBN 951-8920-07-9}}</ref> ja seuraavana vuonna 1989 hän heitti ainoastaan viisi kilpailua. Vuonna 1990 Lillak voitti viimeisen suomenmestaruuteensa. Kesän [[Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 1990|EM-kisoissa Splitissä]] Lillak oli kymmenes.
 
[[Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1991|Tokion MM-kisoissa 1991]] toistui Soulin kohtalo: Lillak ei päässyt karsinnasta läpi. Kausi oli muutenkin vaikea, eikä Lillak heittänyt kertaakaan yli 62 metriä. Tiina Lillak lopetti kilpauransa kesällä 1992.
 
Urheilu-uransa jälkeen Lillak on toiminut yksityisenä elinkeinonharjoittajana ([[hierontaHieronta|hierojana]]).<ref name="YEA"/>
 
Tiina Lillak on isänsä puolelta [[Suomen virolaiset|virolaista]] syntyperää. Hänen isänsä Ivar Lillak syntyi Virossa; isänisä Verner Lillak oli moottoriurheilija, isänäiti Ilse Lauba 1920-luvulla Viron parhaita uimareita.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.geni.com/people/Ilse-Kristiina-Lillak/6000000017367632866|nimeke=Geni.com: Ilse Kristiina Lillak|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>