Ero sivun ”Mikael Obrenović” versioiden välillä

31 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
Britannica päivitetty, kh
p (→‎Aiheesta muualla: - monarkit kannattaa aakkostaa etunimen mukaan)
(Britannica päivitetty, kh)
[[Tiedosto:Mihailo Obrenović III.jpg|thumb|Mikael Obrenović.]]
'''Mikael Obrenović''' ({{k-sh|Mihailo Obrenović III}}; [[16. syyskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 4. syyskuuta)</small> [[1823]] [[Kragujevac]] – [[10. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 29. toukokuuta)</small> [[1868]] [[Kosutnjak]], lähellä [[Belgrad]]ia)<ref name="brit">[httphttps://www.britannica.com/EBchecked/topic/379837biography/Michael-III-prince-of-Serbia Michael III] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 15.11.2013. (viite päivitetty 26.2.2020) {{en}}</ref> oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hänet salamurhattiin.
 
== Elämäkerta ==
 
Mikael oli ruhtinas [[Miloš Obrenović]]in toiseksi vanhin poika ja hän peri kruunun vanhemman veljensä [[Milan Obrenović II|Milanin]] kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Turkin hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä, ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0231.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 422–423] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013. {{sv}}</ref>
 
Mikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia, ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion [[hypoteekkipankki]] (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtapiiristä]]. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät sotajoukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mikael pyrki myös yhdistämään [[eteläiset slaaviteteläslaavit]] turkkilaisvastaiseksi [[Balkanin liitto (1866)|Balkanin liitoksi]], mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
 
Ruhtinas Mikael erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mikael salamurhattiin vuonna 1868 hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa [[Topčider]]in puistossa kihlattunsa kanssa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan [[Karađorđević]]in suvun kannattajia.<ref name="NFB" /> Uudeksi hallitsijaksi tuli Mikaelin 13-vuotias serkunpoika [[Milan Obrenović IV|Milan]].
 
==Lähteet==
65 251

muokkausta