Versio 25. helmikuuta 2020 kello 15.28 muokkaa Lakritsa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 28 528 muokkausta valmistukseen maininta paljon tonnin valmistaminen vaatii energiaa. Tämän poisto johdannosta, koska kyseessä ilmeisesti hieman vanhentunut tieto ← Vanhempi muutos		Versio 25. helmikuuta 2020 kello 22.25 muokkaa kumoa Lakritsa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 28 528 muokkausta historia-osion uudellenkirjoitus lähteiden perusteella Uudempi muutos →
Rivi 54: == Historia == [[Tiedosto:Aluminium-4.jpg\|pienoiskuva\|Alumiinia.]] Alumiinimineraalit tunnetaan jo ajanlaskun alkuajoilta, jolloin [[aluna]]a suositeltiin lääkkeeksi muun muassa verenvuotoon, ihottumaan ja hilseilyyn. Alunaa käytettiin myös paperin valmistamisessa ja väriaineiden kiinnitteenä. Turkkilaiset käyttivät alunaa muodostaakseen punaista väriä. [[Uusi aika\|Uuden ajan]] puolestavälistä aina 1600-luvulla [[paavi]]lla oli monopoliasema alunan valmistamiseen johtuen Italiasta löytyneestä [[aluniitti]]esiintymästä. Alumiini oli myös tuolloin kallista. Kun [[Englanti\|Englannista]] löytyi alunaliuske-esiintymä, alunan markkinahintalaski 1600-luvulta lähtien.<ref name="HS" /><ref name="chemexp" /> Useat alumiinipitoiset [[mineraali]]t ovat olleet tunnettuja esihistoriallisista ajoista saakka, mutta alumiini metallina tuli tunnetuksi vasta 1800-luvulta.<ref name=HS>{{verkkoviite \| Osoite = https://web.archive.org/web/20150929060630/http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/13.html \| Nimeke = Alumiinin valmistus vie paljon energiaa \| Tekijä = Hamilo, Marko \| Julkaisu = Helsingin Sanomat \| Ajankohta = 8.5.2007 \| Julkaisija = Sanoma Osakeyhtiö \| Viitattu = 14.7.2010}}</ref> Teollisesti sitä on tuotettu vasta sata vuotta. Vuonna 1807 [[englanti]]lainen [[kemisti]] Sir [[Humphrey Davy]] päätteli eräiden mineraalien sisältävän tuntematonta metallia, jolle hän antoi nimen ''aluminum''. Nimi johtui vanhastaan tunnetusta [[aluna]]sta, joka myös osoittautui alumiinin yhdisteeksi.<ref name=HS/> Davy yritti onnistumatta valmistaa alumiinia alumiinioksidin ja [[potaska]]n (puutuhkasta valmistettu kaliumhydroksidi) [[elektrolyysi]]n avulla. Myöhemmät sukupolvet muuttivat nimen muotoon ''aluminium'', joka on paremmin ja miellyttävämmin äännettävä ja jota brittienglannissa edelleenkin käytetään. Yhdysvalloissa on vuodesta 1925 ollut käytössä muoto ''aluminum''.<ref name=HS/> [[Andreas Marggraf]] onnistui 1750-luvulla muodostamaan alumiinioksidia alunasta. [[Humphry Davy]] pystyi pelkistämään [[natrium]]ia ja [[kalium]]ia 1700-luvun lopussa, mutta ei onnistunut eristämään alumiinia. Vasta vuonna 1825 [[Hans Christian Ørsted]] onnistui valmistamaan alumiinia. Hän kuumensi alumiinikloridia kaliummetallin ja elohopean kanssa, jolloin muodostui metallista alumiinia. Ørsted ei kuitenkaan pystynyt erottamaan alumiinia ja elohopeaa toisistaan. Kaksi vuotta myöhemmin [[Friedrich Wöhler]] oli ensimmäinen, joka onnistui saamaan aikaan puhdasta alumiinia, kun hän vaihtoi kaliumin natriumiin. Natriumin kalleudesta johtuen myös alumiinin valmistus oli kallista, mikä teki siitä rikkaiden metallia useiksi vuosikymmeniksi. Se oli kalliimpaa kuin kulta ja sen kalleudesta kertoo, että alumiinia oli esillä [[Pariisin maailmannäyttely (1855)\|Pariisin maailmannäyttelyssä 1855]] jalokivien ohessa sekä [[Napoleon III]] käytti juhlatilaisuuksissa alumiinisia aterimia. [[Charles Martin Hall\|Charles Hall]] kehitti vuonna 1886 menetelmän, jossa sulaan [[kryoliitti]]in johdetaan sähkövirtaa, jolloin muodostuu metallista alumiinia. Samaan aikaan myös [[Paul-Louis-Toussaint Héroult]] keksi saman menetelmän. [[Hall–Héroult-menetelmä]]n ansiosta alumiinin hinta laski nopeasti murto-osaan entisestä arvostaan: vielä vuonna 1852 kiloalumiinia maksoi 1200 dollaria, kun vuonna hinta 1895 hinta oli 1,15 dollaria kilolta.<ref name="HS" /><ref name="GE_216">Greenwood & Earnshaw s. 216</ref><ref name="chemexp" /><ref name="chemicool" /> Vuonna 1825 onnistui [[tanska]]lainen fyysikko [[Hans Christian Ørsted]] Davyn työn jalanjäljissä tuottamaan ensimmäiset alumiinihiukkaset (grammat) kuumentamalla [[alumiinikloridi]]a [[kalium]]in avulla.<ref name=HS/> Vuonna 1845 [[saksa]]lainen [[Friedrich Wöhler]] määritti useita alumiinin ominaisuuksia, muun muassa sen huomattavan keveyden. Alumiini oli tällöin arvokkaampaa kuin [[kulta]]. Alumiinin nimi tulee latinan kielen sanasta ''alumen'' ({{k-fi\|karvas suola}}). Nimen aineelle antoi Davy, joka nimensi löytämänsä raudan ja alumiinin lejeeringin ''alumium''iksi ja myöhemmin ''aluminum''iksi.<ref name="GE_216" /><ref name="chemicool" /> Vuonna [[1846]] [[ranska]]lainen [[Henri Sainte-Claire Deville]] kehitti tuotantomenetelmän, joka mahdollisti alumiinin teollisen tuotannon pienessä mittakaavassa, mutta esitteli tuotantomenetelmän parannukset teoksessaan vasta 1859. Prosessi otettiin käyttöön ympäri [[Eurooppa\|Euroopan]], ja viimeinkin alumiinia oli mahdollista tuottaa kilokaupalla, mikä oli merkittävä askel teollisen tuotannon kehittymiselle ja vei alumiinin laboratorioista tehtaisiin. Vuonna 1884 alumiini oli kuitenkin vielä yhtä arvokasta kuin [[hopea]]. Tällöin alumiinia käytettiin [[Washington-monumentti\|Washington-monumentin]] kärkikartiossa. Varsinaisen teollisen tuotantotavan kehittivät samanaikaisesti sekä [[Charles Martin Hall]] [[Yhdysvallat\|Yhdysvalloissa]] että [[Paul Héroult]] Ranskassa vuonna 1886. Molemmat jalostivat alumiinioksidia [[kryoliitti\|kryoliitista]] ja alumiinia alumiinioksidista sulatuselektrolyysin avulla. Prosessia kutsutaan keksijöidensä perusteella [[Hall–Héroult-menetelmä]]ksi.<ref name=HS/> Vain kaksi vuotta Hall-Héroult-menetelmän kehittämisen jälkeen vuonna 1888 [[itävalta]]lainen [[Karl Bayer]] kehitti menetelmän valmistaa alumiinioksidia [[bauksiitti\|bauksiitista]] (bauksiittisavesta). Tämä keksintö poisti viimeisen esteen alumiinin teollisen tuotannon tieltä, ja sen ansiosta alumiinin kilohinta laski 80 prosenttia vuonna 1890. Alumiini oli nyt viimeinkin todellinen teollisesti tuotettava materiaali. [[Tiedosto:Eros-piccadilly-circus.jpg\|pienoiskuva\|upright\|[[Alfred Gilbert]]in [[Anteros\|Anteroksena]] tunnettu veistos, oikealta nimeltään ''The Angel of Christian Charity''. Veistos pystytettiin [[Lontoo]]n [[Piccadilly Circus]]iin vuonna 1893, ja se oli ensimmäisiä alumiiniin valettuja patsaita.]] == Esiintyminen ja valmistus == Rivi 100 ⟶ 94: == Lähteet == *{{Kirjaviite \| Tekijä = Greenwood N. N. & Earnshaw A. \| Nimeke = Chemistry of the Elements \| Vuosi = 1997 \| Julkaisupaikka = Oxford \| Julkaisija = Elsevier \| Isbn = 978-0-7506-3365-9 \| Kieli = {{en}} }} ===Viitteet=== {{Viitteet\|Sarakkeet\|viitteet= <ref name="TD">{{Verkkoviite \| Osoite = http://periodictable.com/Elements/013/data.html \| Nimeke = Technical data for Aluminum \| Julkaisija = periodictable.com \| Viitattu = 13.3.2016 \| Kieli = {{en}} }}</ref> Rivi 107 ⟶ 104: <ref name="chemexp">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.chemistryexplained.com/elements/A-C/Aluminum.html \| Nimeke = Aluminum \| Julkaisija = Chemistry Explained \| Viitattu = 25.2.2020 \| Kieli = {{en}} }}</ref> <ref name="chemicool">{{Verkkoviite \| Osoite = https://www.chemicool.com/elements/aluminum.html \| Nimeke = Aluminum Element Facts \| Julkaisija = Chemicool \| Viitattu = 25.2.2020 \| Kieli = {{en}} }}</ref> <ref name="HS">{{verkkoviite \| Osoite = https://web.archive.org/web/20150929060630/http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/13.html \| Nimeke = Alumiinin valmistus vie paljon energiaa \| Tekijä = Hamilo, Marko \| Julkaisu = Helsingin Sanomat \| Ajankohta = 8.5.2007 \| Julkaisija = Sanoma Osakeyhtiö \| Viitattu = 14.7.2010}}</ref> }}

Ero sivun ”Alumiini” versioiden välillä