Ero sivun ”Paleoklimatologia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
liimablankoja
Rivi 14:
Ilmaston kehittymistä tutkitaan muun muassa seuraamalla [[hapen isotoopit|happi-isotooppien]] suhteita jäätiköissä. Jäähän kairataan hyvin syvä reikä, josta saadaan pötkömäisiä jäänäytteitä. Koska jäätikölle satanut [[lumi]] jää uusien sateiden alle, tiivistyy se lumen painon alla tiukkaan ja muuttuu [[paine]]esta johtuen lopulta jääksi. Johtoajatuksena on, että mitä syvemmältä kairataan jäänäytteitä, sen vanhempia ne ovat. Kairausnäytteen ikä lasketaan kerroksien lukumääristä, sillä [[vuodenaika|vuodenaikojen]] vaihtelut näkyvät näytteissä.
 
Jää on [[vesi|veden]] kiinteä [[olomuoto]], ja vesimolekyylissä on kaksi [[vety]]- ja yksi [[happi]]atomi (kaava: H<sub>2</sub>O). Veden hapessa esiintyy yleisempinä kahta [[isotooppi]]a, joita merkitään esimerkiksi <sup>16</sup>O (painoltaan kevyempi) ja <sup>18</sup>O (raskaampi). Isotooppia <sup>18</sup>O esiintyy keskimmäärin 0,20 &nbsp;% hapen määrästä, kun taas isotooppia <sup>16</sup>O on 99,76 &nbsp;%. Kairausnäytteissä hapen isotooppien osuudet kuitenkin vaihtelevat. Isotooppien määrän vaihteluita ilmoitetaan suhdelukuna δ<sup>18</sup> (luetaan: delta-O18), joka lasketaan lausekkeella:
 
:<math>\delta^{18}=\left( \frac{(O\ 18/O\ 16)_{nayte}}{(O\ 18/O\ 16)_{vakio}}-1\right)\times 1000\,</math>