Ero sivun ”Lihavuus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ajatusviivoja |
liimablankoja |
||
Rivi 9:
Lihavuutta voidaan mitata mittaamalla ihmisen rasvaprosentti eli rasvakudoksen painon osuus kehon kokonaispainosta. Tämä tehdään tätä varten kehitetyllä laitteella kuten ihopoimumittarilla tai bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä<ref>Rasvasolut eivät johda sähkövirtaa. Tieteen Kuvalehti. https://tieku.fi/teknologia/rasvasolut-eivat-johda-sahkovirtaa</ref>. Voidaan myös käyttää vedenalaispunnitusta, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla<ref>Mia Laakso: Kehon koostumuksen mittaaminen eri menetelmillä. 23.10.2014. https://lihastohtori.wordpress.com/2014/10/23/kehon-koostumuksen-mittaaminen-laakso/</ref>.
Rasvaprosentti voidaan myös arvioida arvioitavan vyötärö-lantio-suhteesta tai hänen painostaan ja pituudestaan laskettavalla [[painoindeksi]]llä, joka saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²). Normaalipainon ylärajaksi on sovittu on 25
Painoindeksilla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska painoindeksi ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.
Keskivartalolihavuus voidaan arvioida vyötärönympäryksen mittauksella. Jos [[mies|miehen]] vyötärönympärys ylittää 100
==Lihomisen fysiologinen mekanismi==
|