Ero sivun ”Sukupuutto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Syyt: Hanskilta pienimmästä elinvoimaisesta populaatiokoosta |
→Syyt: tämä on sanottu alempana, pois toistoa |
||
Rivi 6:
==Syyt==
[[Tiedosto:ExtPassdodo-ea-rs05.jpg|thumb|[[Mauritius|Mauritiuksella]] elänyt [[drontti]] kuoli sukupuuttoon vain 170 vuotta sen jälkeen kun ihminen tuli saarelle.]]
Sukupuuton aiheuttaa se, että lajin [[kuolleisuus]] nousee suuremmaksi kun sen [[syntyvyys]] niin pitkäksi aikaa, että viimeinenkin yksilö on kuollut. Sukupuutto voi johtua ympäristötekijöistä tai [[evoluutio]]on liittyvistä tekijöistä. Sukupuutot ovat sinänsä luonnollinen ilmiö, ja niitä on aina tapahtunut, vain tiheys on vaihdellut
Sukupuutto on odotettavissa, kun populaation koko on jo niin pieni ettei se enää ole elinvoimainen. Pienimmän elinvoimaisen populaatiokoon rajoiksi on esitetty lukuja 50/500 ja uudempia 100/1000, joissa ensimmäiset luvut edustavat vaadittavaa lisääntyvien yksilöiden määrää, jotta populaatio voisi säilyä vielä useita kymmeniä sukupolvia, ja toiset luvut edustavat pysyvän ja sopeutumiskykyisen populaation vähimmäisyksilömäärää.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanski, Ilkka | Nimeke = Tutkimusmatkoja saarille: Luonnon monimuotoisuutta kartottamassa | Vuosi = 2016 | Sivu = 226 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-495-399-3 }}</ref>
| |||