Ero sivun ”Pienikorvakettu” versioiden välillä

1 730 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| iucn_arvioija = Leite-Pitman, M.R.P. & Williams, R.S.R.
| iucn_vuosi = 2011
| iucn_versio = 20142019.13
| iucn_viitattu = 1722.72.20142020
| kuva = Sm.eared.dog.jpg
| leveys = 250
| kuvateksti = Piirroksessa vuodelta 1890.
| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''
| kunta = [[Eläinkunta]] ''Animalia''
| pääjakso = [[Selkäjänteiset]] ''Chordata''
| alajakso = [[Selkärankaiset]] ''Vertebrata''
| luokka = [[Nisäkkäät]] ''Mammalia''
| lahko = [[Petoeläimet]] ''Carnivora''
| heimo = [[Koiraeläimet]] ''Canidae''
| suku = ''Atelocynus''
| laji = ''microtis''
| kaksiosainen = Atelocynus microtis
| kaksiosainen_auktori = ([[Philip Lutley Sclater|Sclater]], 1883)
| wikispecies = Atelocynus microtis
| commonscat = Atelocynus microtis
| levinneisyys_teksti =
}}
'''Pienikorvakettu''' (''Atelocynus microtis''), joka tunnetaan myös nimellä '''pienikorvakoira''', '''zorro negro''' tai '''kärppäkettu'''<ref>[http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Atelocynus%20microtis Atelocynus microtis] Luomus nimistötoimikunta</ref>, on Etelä-Amerikassa tavattava koiraeläin. [[Amazonin sademetsä]]ssä esiintyvää lajia havaitaan luonnossa vain harvoin ja sen elintavoista tiedetään vain vähän. [[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] eli IUCN on määritellyt sen [[silmälläpidettävä laji|silmälläpidettäväksi lajiksi]].
 
==Taksonomia==
Pienikorvakettu tunnetaan useilla eri nimillä eri puolella maailmaa. Esimerkiksi Espanjassa se tunnetaan nimillä ''zorro de oreja corta, zorro ojizarco, zorro sabanero'' ja ''zorro negro'' ja Portugalissa puolestaan nimellä ''cachorro-do-mato-de-orelha-curta.''
[[Tiedosto:Shortdogskull.jpg|thumb|vasen|Piirros pienkorvaketun kallosta.]]
[[Tiedosto:Short-eared Dog.jpg|thumb|vasen|Pienkorvakettu valokuvassa [[Peru]]ssa.]]
Pienkorvaketun kuvaili tieteelle [[Philip Lutley Sclater]] vuonna 1883. Pienkorvakettu on monotyyppinen laji, eli sillä ei yleensä katsota olevan [[alalaji|alalajeja]].<ref name="IUCN" /> Aikaisemmin sille on luokiteltu alalajit ''A. m. microtis'' ja ''A. m. sclateri''. Alalajeja ei kuitenkaan enää hyväksytä laajalti.<ref name="canid">{{Kirjaviite | Tekijä = José R. Castelló | Nimeke = Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives | Vuosi = 2018 | Luku = | Sivu = 34-35 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Princeton University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-691-18372-5 | Kieli = {{en}} }}</ref> Laji on aiemmin myös luokiteltu vaihtelevasti [[Suku (biologia)|sukuihin]] ''[[Lycalopex]]'', ''[[Cerdocyon]]'' ja ''[[Dusicyon]]''. Nykyisin se luokitellaan kokonaan omaan sukuunsa ''Atelocynus'' ja sen lähin sukulainen on [[pensaskoira]] (''Speothos'').<ref name="IUCN" />
 
==Koko ja ulkonäkö==
Pienikorvakettujen esivanhemmat ovat sopeutuneet elämään trooppisissa sademetsissä. Sademetsässä pienikorvakettu elää erilaisissa ympäristöissä mutta mieluiten sellaisissa paikoissa, jossa on vähiten ihmisten aiheuttamia häiriöitä.
Pienkorvakettu on keskikokoinen [[koiraeläimet|koiraeläin]]. Sen paino on 6,5-10 kg, ruumiin pituus 61-100 cm ja korkeus 25-36 cm. Naaraat voivat olla uroksia suurempia. Raajat ovat lyhyet ja sirot, ruumis puolestaan tanakka. Lyhyen turkin väritys vaihtelee mustasta ruskeaan ja harmaaseen. Jotkin yksilöt saattavat olla punertavia. Ei ole täysin selbvää, millä perusteella väritys vaihtelee. Se saattaa riippua esimerkiksi yksilön iästä tai elinympäristöstä. Päässä kuono on pitkä ja solakka. Korvat ovat pyöreät ja lyhyet. Tassuissa varpaiden välissä on osittaiset ihopoimut. Häntä on tuuhea.<ref name="canid" />
 
==Levinneisyys ja elinympäristö==
==Tuntomerkit==
Pienkorvakettua tavataan osissa [[Brasilia]]a, [[Bolivia]]a, [[Ecuador]]ia, [[Kolumbia]]a ja [[Peru]]a. Sitä saattaa esiintyä myös [[Venezuela]]ssa. Pohjoisimmillaan sitä tavataan Kolumbian [[Mitú]]ssa ja eteläisimmillään Boliviassa. Itäisimmillään sitä on tavattu Brasilian [[Viseu (Pará)|Viseussa]] ja läntisimmillään [[Rio Santiago (Peru)|Rio Santiagossa]] perussa. Mahdollisesti lajia on histporiallisesti esiintynjyt myös [[Andit|Andien]] länsipuolella, jossa sen ei tiedetä esiintyvän nykyisin.<ref name="IUCN" />
Pienikorvakettu on ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja hoikka ja sen rintakehä on kapeahko. Pienikorvaketulla on lyhyet raajat sekä pyöreät korvat. Se liikkuu kevyesti kuin kissa. Pienikorvaketulla on pitkänomainen pää ja pitkät koiramaiset hampaat, joista kulmahampaat näkyvät usein ulos myös suun ollessa kiinni. Pienikorvaketun kuono muistuttaakin ketun kuonoa. Tassut ovat osittain räpylämäiset, sillä pienikorvakettu on sopeutunut osittain vedenalaiseen elinympäristöön. Lajin naaraat ovat noin kolmasosan suurempia kuin urokset.
 
Pienkorvaketun elinympäristö käsittää koskematonta [[sademetsä]]ä [[Amazonin sademetsä|Amazonin]] alueella. Sitä havaitaan usein jokien tai purojen läheisyydessä ja korkeimmillaan aina 2&nbsp;000 metrin korkeudella merenpinnasta.<ref name="IUCN" />
Turkin väri vaihtelee yleensä tummasta punertavanharmaaseen, mutta turkki voi olla myös tummansinertävä, kahvinruskea, tummanharmaa, kastanjanharmaa tai musta. Rintakehän alueella pienikorvaketun turkin tummat sävyt sekoittuvat kirkkaiden värien kanssa, kun taas vatsan alue on punertava. Rakenteeltaan turkki on lyhyt, paksu ja pörröinen ja häntä on tuuhea.
 
==RuokavalioElintavat==
Pienkorvaketun elintavoista luonnossa tiedetään vain hyvin vähän. Sen käyttäytymisestä tiedetään lähinnä vankeudessa eläneiden yksilöiden perusteella. Pienkorvakettu elää yleensä yksin. Se on hyvä uimari ja saattaa myös metsästää uiden. maalla se liikku lähes kissamisen sulavasti. Lyhyet jalat auttavat sitä liikkumaan tiheässä metsässä. Urokset voivat erittää [[myski]]ä häntärauhasistaan. Suuttuneina ne nostavat pystyyn selkäkarvansa.<ref name="canid" /> Naaraat liikkuvat tutkimusten perusteella 8&nbsp;km² kokoisella alueella ja urokset 30&nbsp;km².<ref name="IUCN" />
Pienikorvakettu on pääasiassa lihansyöjä. Sen ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi kalasta, hyönteisistä ja pienistä nisäkkäistä. Cocha Cashun biologinen asema Perussa on tutkinut pienikorvaketun ruokavaliota ja saanut seuraavanlaisen tuloksen: kalaa 28%, hyönteisiä 17%, pieniä nisäkkätiä 13%, erilaisia hedelmiä 10%, lintuja 10%, rapuja 10%, sammakkoja 4% ja matelijoita 3%.{{Lähde}}
 
Pienkorvaketut käyttävät ravinnokseen eläimiä ja kasveja. ne syövät esimerkiksi hedelmiä, kaloja, hyönteisiä, sammakkoja, lintuja ja pieniä nisäkkäitä, kuten [[Agutit|aguteja]], [[pussieläimet|pussieläimiä]] ja [[jyrsijät|jyrsijöitä]]. Ne metsästävät yksin tai pareina.
==Lisääntyminen ja käyttäytyminen==
Pienikorvaketun käyttäytyminen ei ole tyypillistä muille koiraeläimille. Pitkäkorvaketut suosivat yksinäistä elämää. Kiihtyneet urokset nostavat usein selkäkarvansa pystyyn ja suihkuttavat toisinaan myskiä hännän alla olevista rauhasista.
 
Pienkrovaketut lisääntyvät ilmeisesti huhtikuun ja joulukuun välisenä aikana. Pennut syntyvät toukokuun ja kesäkuun välillä. Pennuista tulee luultavasti sukukypsiä suurin piirtein yksivuotiaina. Vankeudessa pienkorvaketut ovat eläneet 9–11-vuotiaiksi.<ref name="canid" />
Pienikorvaketun elinkaari on tuntematon. Lajin edustajien keskimääräistä elinikää ei tiedetä, eikä lajin tiineysajastakaan ole tietoa. Oletetaan, että laji saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä.
 
==Uhat, selviytyminen ja ekologinen lokeroituminensuojelu==
[[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] eli IUCN on määritellyt pienkorvaketun [[silmälläpidettävä laji|silmälläpidettäväksi lajiksi]]. Sitä esiintyy laajalla alueella, mutyta toisaalta sitä pidetään myös hyvin harvinaisena. Lajista tehdään havaintoja vain harvoin. Uhkia lajille ovat elinympäristön tuhoutuminen, saaliseläinten harvinaistuminen ja taudit. Elinympäristöjä uhkaavat esimerkiksi maatalouden leviäminen ja metsänhakkuut. Koirat saattavat levittää tauteja, kuten [[Koiran parvovirus|parvovirusta]] ja [[penikkatauti (virus)|penikkatautia]].<ref name="IUCN" />
Pienikorvakettu kilpailee ravinnosta muun muassa jaguaarin, puuman, oselotin, isosaukon sekä pensasketun kanssa.
 
Villikoirat aiheuttavat merkittävän uhan pienikorvakettukannalle, koska ne helpottavat tautien, kuten penikkataudin sekä rabieksen, leviämistä. Myös ihmiset vaikuttavat kannan pienenemiseen tuhoamalla lajien luonnollista elinympäristöä sademetsissä. Tutkijoilla on silti vain vähän tietoa lajin biologiasta.
 
Pienikorvakettu kantaa seurataan, sillä lajia voi pian uhata sukupuutto. Lajista ei ole tehty minkäänlaista kattavaa geneettistä tutkimusta.
 
== Lähteet ==
29 664

muokkausta