Ero sivun ”Käyttäjä:J Hokkanen/HL8” versioiden välillä

Virtavedet saavat vetensä [[Veden kiertokulku|'''veden kiertokulusta''']], jossa meristä ja mantereilta [[Haihtuminen|haihtuu]] vettä, joka sataa maahan mantereilla <ref name=suurim_618/>. Osa sataneesta vedestä haihtuu heti pois, osa valuu [[valunta|pintavaluntana]] virtavesiin ja loput painuu maahan [[Pohjavesi|pohjavedeksi]]. Virtavedet saavat vetensä '''[[vedenjakaja]]n''' rajamalta alueelta, jota kutsutaan '''[[valuma-alue]]eksi'''.<ref name=smhi_44/><ref name=lm_48/><ref name=suurim_288/>
 
Virtavesi voi olla ympärivuotinen tai vuodenajasta riippuva vesistö. Esimerkiksi [[aridi ilmasto|aridissa ilmastossa]] [[Aavikkojoki|aavikkojoet]] virtaavan vain [[sadekausi|sadekauden]] ajan ja kuivuvat [[kuivakausi|kuivakaudella]] <ref name=suurim_618/>. Virtavesi voi myös kuivua, kun pakkanen jäädyttää veden sen valuma-alueelta ja [[sade|sateet]] tulevat vain [[lumi|lumena]]. [[Humidi ilmasto|Humidilla ilmastoalueilla]] jatkuvasti juoksevien virtavesien veden määrässä voi tapahtua suuriakinnäkyviä vaihteluita esimerkiksi yksittäisten [[Sadekuuro|sadekuurojen]] tai keväällä sulavan [[Lumi|lumen]] takia. '''[[Virtaveden lähde]]''' tarkoittaa sen alkukohtaa. Lähde voi olla esimerkiksi järvi, maasta pulppuava [[lähde]], sulaava [[jäätikkö]] <ref name=hp_166/> tai hitaasti purkautuva [[suo]]. Lähteeksi katsotaan joskus myös toinen virtavesi (lähdejoki).{{efn|name=stream1}}<ref name=smhi_44/><ref name=suurim_618/><ref name=lm_48/><ref name=lm_58/>
 
Virtaveden '''[[uoma]]ksi''' kutsutaan sitä maaston matalinta aluetta, jonne vesi kerääntyy ja jossa se virtaa alaspäin. On yleistä, että maahan satanut vesi kerääntyy yhdeksialuksi pieniksi uomiksi, jotka '''[[pääuoma]]ksiYhteenvirtaus|''', johon yhtyvät'''[[yhteenvirtaus|yhtyy]]''' erisuuremmiksi suunniltauomaiksi pienempiäja jotka lopuksi yhtyvät '''[[sivuSivu-uoma|'''sivu-uomiauomina''']] yhdeksi '''[[pääuoma]]ksi'''. Uoman osaa kutsutaan '''juoksuksi''' ja tavallisia nimityksiä ovat puron tai joenvirtaveden ylä-, keski- ja alajuoksu. Uoma voi haarautua myös sen ylä- tai keskijuoksulla. Tällainen rinnakkainen uoma voi yhtyä takaisin pääuomaansa muodostaen [[Pudas|'''putaan''']] ja sen sisälle [[Joen saari|saaren]] tai se voivat lähteä eri suuntaan ja silloin se '''laskee''' järveen tai mereen eri paikassa. Joki on jälkimmäisessä tapauksessa silloin '''[[bifurkaatiojoki]]'''. Pääuoma loppuu yleensä yhteen paikkaan sen '''laskiessa''' joko järveen tai mereen. Laskukohtaa kutsutaan '''[[joensuu (vesistö)|joensuuksi]]'''. Suu voi päättyä suoraan vesistön tai meren rantaan, se voi levitä siellä lahtimaiseksi '''[[estuaari|estuaariksi]]''', tai se voi muodostaa sen rantaan '''[[suisto]]n''' eli deltan. Suistossa pääuoma haarautuu muutamaksi rinnakkaiseksi [[suuhaara]]ksi. Meren rannikolla suiston muodostumiseen vaikuttavat vedenpinnan [[Vuorovesi|vuorovedestä]] tai sääoloista johtuvat vedenpinnan korkeusvaihtelut, joita ei järven rannikolla esiinny. Vuorovesi voi myös nostaa virtaveden alajuoksulle [[Vuorovesiporras|'''vuoksiaaltoa''']] seuraavan lyhytkestoisen tulvan[[Vuoksitulva|vuoksitulvan]] <ref name=lm_53/>. Merellinen suisto on eliöstölle [[murtovesi|murtovesiympäristö]], jonka [[ekologia]] poikkeaa sekä meren- että joen ekologiasta. Aridin ilmastovyöhykkeen alueilla uoma voi loppua aavikolle, kun uoman loppupäässä virtaava vesi on sekä sekäjoko haihtunut pois ettätai imeytynyt kuivaan maahan <ref name=lm_48/>.<ref name=smhi_44/><ref name=suurim_288/><ref name=ritter/>
 
Uomassa virtaava vesi aiheuttaa kulutuksellaan [[maaperä]]än tai [[kallioperä]]än [[virtaveden eroosio|eroosiota]]. Virtaava vesi tempaa mukaansa maaperän keveitä hiukkasia, jotka veteen [[liete|liettyneenä]] kulkeutuvat virran mukana alajuoksulle päin. Veteen [[liukeneminen|liukenee]] myös [[Mineraali|mineraaleja]] ja [[suola|suoloja]], jotka joutuvat lopuksi mereen. Nopeasti virtaavat kohdat voivat kuluttaa uomaa syvemmäksi ja hitaammin virtaavissa kohdissa [[liete]] laskeutuu pohjalle madaltaen uomaa. Uoman tulviessa liete voi levitä uoman [[reunavalli]]en yli lähiympäristöön, jonne se laskeutuu. Toistuvat tulvat synnyttävät uoman lähiympäristöön '''[[tulvatasanko]]ja''', joiden vastineet suistojen lähiympäristöissä ovat '''[[suistotasanko|suistotasangot]]'''. Sen uoma muuttuu mutkittelevaksi ([[Meanderointi|'''meanderointi''']]) ja kun se on muuttunut riittävän mutkaiseksi, saattaa virtavesi tulviessaan puhkaista ja samalla oikaista itselleen uuden uoman. Uusi uoma ympäröi yhdessä vanhan mutkan kanssa saaren ja vanhasta uomasta saaren takana tulee pudas. Pudas yleensä kerää sedimenttiä pohjallensa ja se madaltuessaan alkaa kasvaa umpeen. Vanhat putaat voivat katketa joen lahdiksi ja aikanaan kuroutua erilleen järviksi, joita kutsutaan '''[[juolua|juoluoiksi]]'''.<ref name=virtavedet/><ref name=smhi_44/><ref name=suurim_288/><ref name=lm_102/>
125 983

muokkausta