Ero sivun ”The Alan Parsons Project” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Sessiomuusikoita: ei tuosta taida olla paljoa iloa ja leventää taulukkoa turhaan
Rivi 76:
''Vulture Culturen'' julkaisun aikoihin Eric Woolfsonia häiritsi huijari, joka osteli hänen nimissään luksusautoja ja huviveneitä. Woolfsonina esiintynyt henkilö myös antoi haastattelun [[Billboard]]ille ja pestasi kitaristi [[Al Di Meola]]n olemattomiin äänityksiin.<ref name="Vulture Culture"/>
 
Vuonna 1986 ilmestynyt ''[[Stereotomy]]'' oli ensimmäinen albumi, jonka The Alan Parsons Project äänitti kokonaan digitaalisesti. Albumin tekovaiheessa [[CBS Records]]in [[Walter Yetnikoff]] yritti houkutella APP:n omaan yhtiöönsä, ja Woolfson kävi soittamassa CBS:n hämmentyneelle johdolle toisen levy-yhtiön albumin demonauhoja. Woolfsonin mukaan Yetnikoff oli noihin aikoihin ”jossain määrin pihalla”. ''Stereotomyn'' nimi oli viittaus Edgar Allan Poen kertomukseen ''[[Rue Morguen murhat]]''. Sana tarkoittaa hienonhienoiksi lastuiksi leikattujen näytteiden säilömistä vahaan, ja albumin teemana ovat modernin maailman paineet.<ref name="Stereotomy">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.the-alan-parsons-project.com/stereotomy | Nimeke = Stereotomy (1986) | Julkaisu = The Alan Parsons Project -verkkosivut | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> ''StereotomynStereotomy'' ei menestynyt kaupallisesti kovinkaan hyvin, ja sen myyntiluvut jäivät pieniksi jopa yhtyeen perinteisesti vahvoilla markkina-alueilla Kanadassa ja Saksassa.<ref name="Kanada"/><ref name="Saksa"/> Se sai kuitenkin Grammy-ehdokkuudet parhaiden kansitaiteiden ja parhaan instrumentaalikappaleen (”Where’s the Walrus”) sarjoissa.<ref name="Timeline"/>
 
Viimeinen virallinen The Alan Parsons Projectin nimellä julkaistu albumi oli vuonna 1987 ilmestynyt ''[[Gaudi (albumi)|Gaudi]]''.<ref>Miller 2005</ref> Sen inspiraationa oli [[katalonia]]lainen arkkitehti [[Antoni Gaudí]], joka tunnettiin pakkomielteisestä paneutumisesta työhönsä. ''Gaudin'' kappaleet käsittelivätkin perheen ja työn välistä ristiriitaa. Idean albumiin Woolfson sai [[Barcelona]]n-matkaltaan, mutta aiheen valintaan vaikutti myös Abbey Roadin lähellä sijainneen ravintolan barcelonalaistaustainen viinuri. Hänen improvisoitu monologinsa kuullaan albumin alussa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.the-alan-parsons-project.com/gaudi | Nimeke = Gaudi (1987) | Julkaisu = The Alan Parsons Project -verkkosivu | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Parin edellisen albumin tapaan ''Gaudin'' suosio jäi englanninkielisessä maailmassa melko vaatimattomaksi.<ref name="Kanada"/><ref name="Britannia"/><ref name="RIAA"/> Espanjassa albumi sen sijaan nousi listaykköseksi{{lähde}} ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.<ref name="Espanja"/> Kappaletta ”Closer to Heaven” käytettiin lisäksi eräässä ''[[Miami Vice]]n'' jaksossa.<ref name="Timeline"/>