Ero sivun ”The Alan Parsons Project” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laaj.,
Rivi 105:
}}
{{kuuntele
| tiedostonimi = APP - Standing on Higher Ground.ogg| otsikko = ”Standing on Higher Ground” | kuvaus = Yhtyeen viimeisellä albumilla ''[[Gaudi (albumi)|GaudiGaudilla]]'' oli useita synth pop -tyylisiä sävellyksiä.<ref>Miler 2004a.”</ref>
}}
{{Ääninäytelaatikko loppu}}
Rivi 119:
Tieteisteemainen ''I Robot'' vei yhtyeen musiikkia elektronisempaan ja scifi-henkisempään suuntaan. Albumilla hyödynnetään laajasti tuolloin uutta [[Yamaha CS-80]] -syntetisaattoria ja sitä pidetään tärkeänä merkkipaaluna [[elektroninen musiikki|elektronisen musiikin]] synnyssä. Parsonsin mukaan albumilla käytettiin paljon myös oikeaa orkesteria mikä oli tuolloin progressiiviselle rockille epätavallista, mutta yleisö erehtyi pitämään orkesteria syntetisaattorilla tuotetuksi. ''I Robotilla'' ja ''Pyramidilla'' on vaikutteita myös 70-luvun lopulla suurta suosiota nauttineista discosta ja funkista, mikä Parsonsin mukaan tosin oli tahatonta.<ref>Murphy 2015.</ref>
 
''Even'' myötä APP:n musiikki siirtyi aiempaa kaupallisempaan suuntaan ja kokeelliset elementit vähenivät. Samalla tuotanto alkoi ottaa vaikutteita 80-luvulla suosituksi tulleesta äänimaailmasta, joka oli hyvin diskanttivoittoinen, ja albumeille alkoi ilmestyä [[The Bee Gees]] -tyyppisiä balladeja.<ref>Tuffnell 2013a. Christgau 1981: ”Musically, this is a step toward schlock that knows its name.”</ref> ja tämäTämä suuntaus voimistui 1980-luvun julkaisuissa. ''Eye in the Skysta'' alkaen yhtyeen albumit edustavat lähinnä radioystävällistä rock- ja pop-musiikkia. Niitä on kuvailtu esimerkiksi [[soft pop]]iksi, soft rockiksi ja [[aikuisrock]]iksi. Erityisesti ''Eye in the Sky'' keskittyi melodian sijaan tekstuuriin, ja sen nimikappale muistuttaa tyylillisesti [[dream pop]]ia.<ref name="Erlewine: Eye in the Sky"/><ref>Nelson 2007; Miller 2005.</ref> APP:n 1980-luvun puolivälissä julkaisemilla albumeilla on vaikutteita myös tuolloin suositusta [[synthpop|syntikkapopista]]. Progressiivisia elementtejä yhtyeen viimeisillä levyillä ei enää juurikaan ollut.<ref>Tuffnell 2013a ja Tuffnell 2013b.</ref> Koska The Alan Parsons Projectin albumit sekoittivat eri tyylilajeja, radiokanavien oli helppo poimia niiltä oman yleisönsä makuun sopivaa musiikkia, mikä lisäsi yhtyeen suosiota.<ref>Miller 2005.</ref>
 
Kaikki The Alan Parsons Projectin albumit oli rakennettu jonkin yhtenäisen teeman ympärille. Usein aihe ja erityisesti kansitaiteet ottivat vaikutteita tieteisfiktiosta. Muita tyypillisiä aiheita olivat [[kirjallisuus]], [[psykologia]] ja [[fantasia]]. Vaikka yhtye viittasi albumiensa ja kappaleidensa nimissä toistuvasti kuuluisiin kirjailijoihin, olivat albumeilla kerrotut tarinat itsenäisiä kokonaisuuksiaan lukuun ottamatta Edgar Allan Poe -aiheista esikoisalbumia ''Tales of Mystery and Imagination''.<ref>Roberts 2019; Hughes 2014; Giles 2017; Reed 2019; Nelson 2007; Miller 2005.</ref>